Rv 14+0 ja hyvä fiilis

Tänään alkoi jo 15. raskausviikko! Ihan hullua! Aika on mennyt todella nopeasti. Vaikea uskoa, että on jo toinen kolmannes menossa ja reilun kuukauden päästä on raskauden puoliväli. Laskettuun aikaan on enää suurin piirtein puolisen vuotta aikaa. Jännää.

Olo on tällä hetkellä yllättävän hyvä! Olen todella yllättynyt tästä itse, sillä edellisessä raskaudessa odotin sitä seesteistä ja ihanaa keskiraskautta, mutta sitä ei vain koskaan kuulunut. Toivon, että tämä olotila jatkuisi nyt mahdollisimman pitkään. Pahoinvointi jäi suurin piirtein sinne 13. raskausviikolle. Tällä hetkellä pahan olon saa aikaiseksi ainoastaan purkka ja xylitol-pastillit, mikä on toki vähän huono juttu hampaiden kannalta. Kotona ollessani yritän pestä hampaita ruuan jälkeen, mutta aina en ole jaksanut tai muistanut. Pelkkä ajatuskin purkan tai pastillien syömisestä saa aikaan etovan olon. Yök.

Iskias ei ole vaivannut kovinkaan paljon, mitä nyt välillä vähän. Lähinnä huomaan, että alaselässä ja pakaroissa tuntuu ikävältä, jos on ollut pitkään pystyssä ja touhunnut jotain, kuten esimerkiksi tänään, kun siivosimme kunnolla. Saa nähdä, iskevätkö kovat kivut vielä myöhemmin.

Jonkin verran on jomotellut lantiota ja selkää, mikä tuntuu välillä aika inhottavalta. Lisäksi ihan yhtäkkiä saattaa iskeä kaamean tuntuiset menkkakivut, mutta onneksi nämäkin menevät suhteellisen nopeasti ohi. Luulenpa, että kohtu siellä tekee itselleen tilaa. Maha ei ole edelleenkään kasvanut (tai siis on, mutta se ei liity raskauteen mitenkään, vaan korona-ajan herkutteluun ja liikunnattomuuteen) huomattavasti, mutta tänään huomasin mielestäni selvän eron eiliseen verrattuna. Ihan alavatsalla tuntuu selvästi kova pieni pallo, joka on paljon isompi kuin eilen. Voisin kuvitella, että parin viikon päästä se pullahtaa sieltä enemmän näkyviin. Jännää.

Fiilis on siis hyvä! Sen verran hyvä, että olemme uskaltaneet tehdä pieniä hankintoja, jos hyviä diilejä on tullut vastaan esim. nettikirppareilla. Huomenna menemme hakemaan pinnasängyn, vaikka olin ajatellut, että ostamme sellaisen vasta paljon myöhemmin syksyllä, koska meillä ei yksinkertaisesti ole sille tilaa. Täytyy varmaan yrittää jotenkin tunkea se varastokoppiin palasina. Oli kuitenkin pakko tarttua tilaisuuteen, kun vastaan tuli sen verran hyväkuntoinen ja halpa pinnis. Tyyppi sai myös ensimmäiset vaatteensa, jotka tarttuivat ostoskoriin, kun tilasimme Penulle vaatteita. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee hyvin, jotta vaatteet ja pinnasänky pääsevät käyttöön!

Vauvavuoden hyödykkeet ja turhakkeet

Vauvavuosi on nyt virallisesti ohi, joten listasimme Pirkon kanssa asioita, jotka ovat olleet vauvavuoden aikana hyödyllisiä tai melko turhia. Osan näistä hankinnoista teimme itse, osan saimme lahjaksi ja osa tuli äitiyspakkauksen mukana. Toivottavasti muistimme lähes kaiken! Ainakin listalle tuli pituutta. :D


HYÖDYKKEET

Unipesä
Tämä oli ihan paras hankinta ensimmäisten kuukausien aikana. Alussa Penu nukkui unipesässä meidän välissä ja myöhemmin pesässä omassa sängyssään. Päivisin hän nukkui aluksi pesässä sohvan päällä.

Tripp Trapp -syöttötuoli ja newborn set
Penu hengaili kanssamme ruokapöydässä (jos siis oli hereillä) ihan pienestä pitäen. Newborn set oli tähän aivan loistava! Sitteriä emme koskaan hankkineet, sillä tuoli toimitti hyvin sitterin virkaa, vaikkei heilunutkaan mihinkään suuntaan eikä pitänyt ääntä (ehkä hyvä niin :D).

Lämpöpussi
Paras hankinta on ollut rattaisiin menevä topattu lämpöpussi, joka on ollut ahkerassa käytössä nyt kaksi talvea. Ostimme sen käytettynä kaveriltamme, joten montaa kymppiä emme pussista maksaneet. Käytössä on tullut havaittua ainut miinus: vetoketjut ovat pussin sivuilla, mutta olisi tuhat kertaa kätevämpää, jos edessä olisi yksi vetoketju, jonka saisi kätevästi auki, kun menee esimerkiksi kauppaan nukkuvan vauvan kanssa.

Pimeässä loistavat tutit
En edes tiennyt, että tällaisia on olemassa, kunnes kerran vahingossa huomasin tutin loistavan, kun ajoimme viime kesänä pimeään tunneliin ja Penulla oli tutti suussa. :D Sittemmin olemme ostaneet pimeässä loistavia tutteja enemmänkin, sillä ne ovat todella käteviä yöllä, kun pimeässä yrittää etsiä tuttia pinnasängystä.

Harsot
Ihan parhaita alkuaikoina! Harsoja tuli kyllä käytettyä aivan kaikkeen. Ostimme niitä vielä lisää, sillä ne olivat koko ajan pesukoneessa. Hyviä olivat myös bambuharsot, jotka olivat todella pehmeää ainetta. Näitä käytimme unipesän pohjalla lakanana, niin että pesä ei likaantunut esimerkiksi puklun yllättäessä. Pesä pysyikin ihan puhtaana koko käytössäoloajan!

Itkuhälytin
Meillä on käytössä Padwico 850 -itkuhälytin, joka on aivan loistava! Se on ollut käytössä joka päivä, useamman kerran päivässä jo yli vuoden ajan eikä kertaakaan ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Ainut huono puoli oli se, että emme olleet ostaneet hälytintä etukäteen, koska emme olleet varmoja, tulisiko sitä käytettyä. Niinpä hankimme hälyttimen vasta vähän myöhemmin ja jouduimme lykkäämään ulkona nukuttamista.


TURHAKKEET

Pinnasänky, jossa on laskettava laita
Emme ole kertaakaan käyttäneet pinniksemme laskettavaa laitaa, joten se oli aivan turha ominaisuus sängyssä. En oikein edes tiedä, mihin tuota laskettavaa laitaa voisi käyttää. Sänky oli aivan helvetillistä koota juuri tuon laidan takia, joten nyt harmittaa, että hankimme sellaisen. Laskettava pohja sen sijaan on ollut ihan huippujuttu!

Amme
Penu ei tykännyt pienenä ollenkaan kylpemisestä, joten käymme hänen kanssaan suihkussa. Amme lähinnä pölyyntyy saunassamme.

Sähköinen rintapumppu
Tätä tuli käytettyä ensimmäisten viikkojen aikana, kun Penu ei osannut vielä imeä ja pumppasin öisin, mutta siitä lähtien se on lojunut kaapin pohjalla. Paremmaksi koin käsikäyttöisen rintapumpun, jolla pumppasin melko ahkerasti maitoa pakkaseen.

Talkki
Tuli äitiyspakkauksen mukana, mutta emme ole käyttäneet kuin ehkä kerran. Olisi varmaan ollut ihan hyödyllinen varsinkin kesällä, jos sen olisi muistanut, mutta emme koskaan tottuneet käyttämään sitä.

Purulelut
Kaupasta ostetut erilaiset purulelut ovat olleet melko turhia. Penu on tykännyt paljon mieluummin jyystää kirjoja.

Nännivoide
Onneksi en itse ostanut yhtään tuubia, sillä sitä ei paljoa tullut käytettyä. Äitiyspakkauksen tuubin avasin ja käytin ehkä puolet. Kaksi tuubia sain lahjaksi ja ne ovat edelleen avaamattomia.

Nokkamuki
Ostimme ihanan Done by Deerin nokkamukin, jota emme ole käyttäneet kertaakaan. Ruoalla Penu juo suoraan mukista (totutimme hänet siihen heti siitä lähtien, kun aloimme ruokailla kunnolla) ja muuten hänellä on käytössään pillipullo.

Imetystyyny
Kaverimme teki meille imetystyynyn, joka osoittautui melko turhaksi siinä tehtävässä, mihin se on tarkoitettu. Tyyny on kuitenkin ihana ja toimii hyvin selkänojana esimerkiksi sängyssä, kun katsomme televisiota.

Stonzit
Eivät ole olleet kovin kovassa käytössä. Olisimme taatusti selvinneet ilman. Voi olla, että tässä keväämmällä ovat vielä hyödylliset, jos ja kun Penu oppii kävelemään.

Leikkimatto
Ostimme itse värikkään lelumaton, jossa oli kaaret ja leluja mukana. Se jäi todella vähälle käytölle. Lahjaksi saimme Ikean lelukaaren, joka taasen on ollut ihan hitti! Siitä Penu on tykännyt todella paljon.

Kietaisubodyt isompana ja pään yli vedettävät bodyt pienempänä
Pienenä tykkäsimme käyttää kietaisubodeja. Ne olivat todella käteviä. Muutamat pään yli vedettävät jäivätkin käyttämättä, koska ne oli hankala pukea ihan pienenä. Myöhemmällä iällä (eli noin koosta 62 eteenpäin) kietaisubodyt olivat taas hankalia ja siitä eteenpäin olemme suosineet pään yli vedettäviä versioita tai paitoja.

Matkarattaat - check!

Nyt on viikkojen työn jälkeen matkarattaat viimeinkin hankittu! Tai no, ne tulevat vasta joskus myöhemmin, mutta rattaat on valittu ja kaupat tehty. Käytin todella paljon aikaa eri vaihtoehtoihin tutustumiseen ja hermothan siinä meinasi jo mennä. Olin jo varautunut siihen, että raahaamme Emmaljungamme lentokoneeseen, jos ei sopivia löydy.

Kävimme lauantaina läheisessä vaunukaupassa ostamassa Penulle syksyksi ja talveksi töppöset (Stonzit), jotta jalat tarkenevat kantorepussa vähän viileämmilläkin ilmoilla. Samalla päätimme tsekata kaupan ratastarjonnan. Ja siellä ne olivat: meidän rattaat!! Kun näin ne livenä, tiesin heti, että nämä me otetaan. Ihan kuin olisi asuntokauppoja tehty! :D Meidän matkarattaiksi valikoituivat siis Mutsy Nexot, joita Sateenkaarinotkon poppoo suositteli. Kiitos tuhannesti Minttu ja Marikki! Olimme kaupassa hieman kiireessä, koska liike oli juuri sulkeutumassa, joten teimme päätöksemme todella nopeasti. Sateenkaarinotko näitä suositteli, joten eiköhän nämä ole hyvät kärryt! Maksaahan ne, mutta ei se mitään. Otetaan vaan!

Ja niin putosi harteilta taas yksi taakka. Rahaa paloi, mutta sitä nyt on mennyt luvattoman paljon koko lapsiprojektiin. Yksi kulu lisää tässä konkurssissa ei paljoa paina. Lisäksi olemme saaneet myytyä hyvin Penun vanhoja tavaroita ja olemme saaneet niistä jopa ihan kivasti rahaa! Viime viikolla uuden kodin saivat syöttötuolin newborn set ja pieneksi käynyt windfleece-haalari.

Nyt en malttaisi odottaa, että saamme rattaat kotiin ja pääsisin testailemaan niitä kunnolla - saati sitten, että pääsisimme jo reissuun ja kokeilemaan niitä ihan käytännössä. Hihii! Oi tätä materiaalionnellisuutta! :D

Ilmianna hyvät matkarattaat!

Nyt olisi hyvä aika ilmiantaa hyvät matkarattaat! Meillä on syksyllä tiedossa pientä reissunpoikasta ja sitä ennen pitäisi hankkia hyvät matkarattaat. Olenkin viettänyt viimeiset viikot netin äärellä tutustuen valikoimaan ja kerran olemme tehneet täsmäiskun vaunuliikkeeseen, mutta tarjontaa on aivan liikaa. Tämä rattaiden hankinta alkaa aiheuttaa minulle jo harmaita hiuksia!

Hakusessa on tietenkin täydellinen menopeli, jota voisi käyttää monipuolisesti ulkomaanmatkoilla ja vaikka kotimaan kauppareissuilla. Kaipaisimme rattailta seuraavanlaisia ominaisuuksia:
- makuuasentoon saatava selkänoja
- iso kuomu
- työntöaisan korkeutta pitäisi pystyä säätelemään, jotta tällainen tappikin sitä ylettyisi työntämään
- melko pieneen tilaan menevä, mutta kuitenkin tukevarakenteinen
- ei mielellään ilmakumirenkaita
- iso tavarakori olisi plussaa ja
- viisipistevaljaat olisivat plussaa.

 Niin ja se hinta. Sekään ei saisi olla ihan pilvissä.

Rattaita tuntuu olevan pilvin pimein, mutta täydellistä on vaikea löytää, etenkin kun niistä ei millään haluaisi maksaa maltaita. Kaikki vinkit ja kokemukset ovat nyt tervetulleita! Jos teillä on hyvät (tai huonot, mitä ei ainakaan kannata ostaa) matkarattaat, niin kertokaa ihmeessä! Alan olla jo aika epätoivoinen.

Puuhastelua

Pirkon loma oli ja meni, ja nyt olemme taas totutelleet Penun kanssa normaaliin arkeen. Onneksi tätä jatkuu nyt vain neljän viikon ajan, minkä jälkeen Pirkko jää kesälomalle ja saamme viettää taas laatuaikaa koko perheen voimin. Wuhuu!

Kävimme huhtikuussa elämämme ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla, jota myöskin helvetin esikartanoksi kutsutaan. Suuntasimme messuille lauantaina, joka oli yleisöryntäyksestä päätellen varmastikin pahin päivä. Meno oli välillä melko pelottavaa ja vaunujen kanssa sai puikkelehtia ihmisten lomassa ihan urakalla. Penu nukahti menomatkalla ja vetäisi reilut kolmen tunnin unet (onneksi pitkät päikkärit olivat tuolloin vielä kuvioissa mukana!), joten meille äideille jäi alussa mukavasti aikaa kierrellä messualueella. Penun herättyä jäi messuilu vähän vähemmälle, sillä Penulla oli niin paljon ihmeteltävää, että väsyitku tuli hetken hereillä olon jälkeen. Urheasti typy kuitenkin jaksoi ja antoi meidän äitien käydä vielä Fazerilla kahvilla.

Mukaan messuilta tarttui meille äideille paidat ja Penulle kesäksi body. Paras hankinta oli kuitenkin Blaan mintunvihreä huppari, josta on ihan pakko laittaa kuva, koska paita oli niin hieno! Hintaa hupparilla oli ihan kivasti, mutta ajattelimme, että meitä olisi taatusti jäänyt harmittamaan, jos emme sitä olisi ostaneet. Ehkäpä paita olisi sopiva juuri 1-vuotissynttäreille! Jos samanlaisia huppareita olisi ollut vähän isommassa koossa, olisin ehdottomasti ostanut sellaisen myös itselleni.

Lapsimessujen satoa

Pirkon lomien aikaan pyörähdimme myös Helsingissä. Tämä oli Penun ensimmäinen matka Helsinkiin julkisilla ja hienosti meni! Kävimme piipahtamassa klinikalla, jonne veimme kiitokseksi suklaarasian ja kortin Penulta. Oli todella jännä fiilis käydä siellä nyt vauvan kanssa! Ympyrä ikään kuin sulkeutui, ja niin sulkeutui takanamme myös klinikan ovi - näillä näkymin pysyvästi.

Yhtenä päivänä ajelimme myös synnytyssairaalaan, jonne veimme suosikkikätilöllemme samanlaisen kiitoksen kuin klinikalle. Fiilikset sairaalalle mennessä olivat vähän ristiriitaiset. Enää en kuitenkaan herkistynyt samalla tavalla kuin aiemmilla käynneillä! :D

Jostain syystä minulla oli palava tarve kiittää niitä henkilöitä, jotka tekivät Penun matkasta meille mahdollisen ja mahdollisimman mukavan. Tästä syystä postissa lähti kiitos myös kaupungin lastenvalvojalle, joka oli ratkaisevassa asemassa nopeuttamassa adoptioprosessia. Vielä kun voisi lähettää kiitoksen sille ihanalle luovuttajalle, joka teki meidän lapsiprojektista mahdollista! Sanat eivät siinä kohtaa edes riittäisi. Hienoa, että luovuttajia löytyy auttamaan meidän kaltaisia ihmisiä! :)

Pena-hankintoja vol. 4

Pena-hankintoja on tullut tehtyä aina silloin tällöin, mutta niistä ei tietenkään kaikista ole tullut raportoitua tänne blogiin. Viime aikoina on tullut tehtyä muutamia ihania hankintoja, joten niistä on pakko laittaa muutamat kuvat tännekin.

Reilu kuukausi sitten teimme jotain sellaista, mitä olin ajatellut välttää mahdollisimman pitkään. Pistäydyimme sattumalta Reiman outletissa, jossa sattui olemaan loppuunmyynti ja suurin osa vaatteista oli puoleen hintaan (tai vieläki paremmissa alennuksissa). Ihastelimme talvivaatteita ja katsoimme hintalappuja, joissa loistivat - 50 %:n ja -70 %:n lätkät. Sanoimme kuitenkin yhteen ääneen, että emme voi mitenkään ostaa Penulle vielä tulevien talvien vaatteita, sillä emme tiedä yhtään hänen kokoaan. Olimme jo lähdössä kaupasta ulos, kun jokin naksahdus tapahtui ja päätimme ostaa ensi talveksi haalarin. Lähtöhinnaltaan 120 euron haalari oli nyt saatavilla viidelläkympillä, joten pakkohan se oli ottaa mukaan. Googlailimme ja laskeskelimme kokoja: mikä mahtaisi olla sopiva ensi talvena? Jos arviomme meni täysin pieleen, voi haalarin onneksi aina myydä.

Heräteostos Reiman loppuunmyynnistä: talvihaalari ensi vuodelle

Viikonloppuna teimme päiväkävelyn läheiseen ostoskeskukseen. Kävimme äänestämässä ja harjoittelemassa kahvilaelämää Penun kanssa. Samalla kiersimme muutamassa lastenvaateliikkeessä katsomassa tarjontaa. Polarn O. Pyret'stä tarttui mukaan aivan ylisuloinen kesäasu ja alennuksesta lisäksi collegehaalari. En malta odottaa, että tulisi lämpimiä ilmoja ja voisimme pukea Penulle tuon ihanan oranssin asun! :)

Viikonlopun hankinnat POP:sta

Olimme viikonloppuna Pirkon kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan poissa kotoa, kun kävimme katsomassa taitoluistelun mm-kilpailuja. Oli todella outoa olla jossain ilman Penua! Pirkko nyt on käynyt töissä, mutta minä en ollut käynyt pariin kuukauteen missään yksin tai Pirkon kanssa kahdestaan. Ilta meni onneksi hyvin, kun mummu ja ukki tulivat lastenvahdeiksi. Me nautimme ja he nauttivat, kun saivat viettää aikaa Penun kanssa. He toivat muutamia ihania yöpukuja tuliaisiksi. 

Mummun ja ukin tuliaiset

Kirjafriikkeinä haluamme tutustuttaa Penun pienestä pitäen kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Toivomme, että myös hän innostuisi lukemisesta ja kirjallisuudesta. Ajattelimme, että olisi hyvä aloittaa turvallisesti Puppe-kirjoista, jotka ovat olleet meidän molempien suosikkeja pienenä. Olemme jo selailleet kirjoja Penan kanssa, mutta vähän täytyy varmaan vielä odottaa, ennen kuin hän osaa arvostaa niitä enemmän. Voi olla, että me äidit olemme olleet toistaiseksi enemmän innoissamme näistä hankinnoista kuin Penu!

Kirjallisuuteen tutustuminen täytyy aloittaa jo varhain

Itkuhälytinsuosituksia?

Onko kenelläkään suositella hyvää itkuhälytintä? Sellainen on meillä vielä hankkimatta, ja tässä muutaman viikon aikana olemme todenneet, että itkuhälytin olisi tarpeellinen. Niitäkin on vain todella moneen lähtöön.

Onko teillä kokeneemmilla antaa vinkkejä asiasta? Kaikki tärpit ovat tervetulleita!

Rv 37+2 ja koti Pena-kuntoon

Joululomalla olimme Pirkon kanssa ahkeria ja laitoimme kotiamme Penalle enemmän valmiiksi. Teimme viimeisiä suurempia hankintoja, jotta niitä ei tarvitse lähteä hakemaan heti ensi kättelyssä. Nyt ostoslistalla on enää vain pieniä juttuja, joita ei viitsi hankkia, ennen kuin näkee, tarvitseeko niitä, ja marketeista helposti saatavia asioita, jotka voi napata mukaan milloin tahansa, kuten esimerkiksi vaipat.

Kuten jo eräässä aiemmassa kirjoituksessa mainitsinkin, kävimme ostamassa vihdoinkin turvakaukalon ja siihen sopivan telakan autoomme. Nämä olivat aiheuttaneet minulle (tai oikeastaan meille molemmille) jo hieman stressiä, sillä ilman turvakaukaloa emme saisi Penaa mitenkään kotiin. Päädyimme ostamaan Maxi-Cosin Pebble Plus -turvakaukalon harmaanturkoosilla värityksellä. Kaukalo sopii adapterien kanssa vaunurunkoon, mikä oli yksi ominaisuus, joka oli toivelistallamme. En malta odottaa, että saamme laittaa Penan koppaan ja tuoda hänet kotiin!

Penan kotiutumiskoppa

Ennen joululomaa hankimme makuuhuoneeseemme lipaston, joka on Penan vaatteiden säilytystä varten. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelimme muuttaa työhuoneen samantien osittain Penan huoneeksi, mutta päädyimmekin nyt ensi alkuun tällaiseen vaihtoehtoon, että vaatteet ovat meidän makkarissamme. Lipasto tuli koottua jo ennen joulua, mutta välipäivinä saimme vihdoinkin hoidettua ison urakan, kun pyykkäsimme kaikki Penan vaatteet ja viikkasimme ne lipastoon. Vaatteita on mielestäni yllättävän vähän. Lähinnä meillä on vain joitakin bodeja, housuja, yöpukuja ja muuta vastaavaa. Yhtään ns. hienompaa vaatekappaletta meiltä ei löydy. Näitä täytyy ostaa sitten tarpeen tullen.

Penan vaatteet valmiina käyttöön!

Kokosimme välipäivinä Penalle pinnasängyn ja syöttötuolin. Sängyn olimme ostaneet jo kesäloman lopulla valmiiksi. Päätimme jo silloin, että joululomalla kokoamme sen. Tähän tuntui olevan ikuisuus aikaa! Käsittämätöntä, kuinka nopeasti syksy meni ja pääsimme vihdoinkin kokoamispuuhiin. Nyt sänky nököttää makuuhuoneemme nurkassa ja odottaa asukkiaan. Sängyn viereen seinille ajattelimme hankkia jonkinlaisia seinätarroja tai jotain muuta kivaa ja värikästä, jotta Penalla on virikkeitä ja katseltavaa sängyssään.

Penan pinnis

Syöttötuoliksi halusimme Stokken Tripp Trapp -tuolin, johon voi lisätä lapselle ikäkauden mukaisen istuinosan. Päädyimme turkoosiin väriin, koska halusimme vähän jotain väriä. Yleensä kaikki huonekalumme ovat mustia, valkoisia tai harmaita, joten nyt ajattelimme repäistä, sillä eihän tuoli ole meitä varten. Vauvan istuinosa (tai ehkä ennemminkin kaukalo) on jo varastossa odottamassa käyttöönottoa.

Penan tuoli

Vielä kun itse asukki saapuisi taloon, olisin erittäin kiitollinen. :) Nyt vain odotellaan.

Rv 35+5 ja loppuvuosi 2016

Joulu hurahti ohi ihan siivillä! Oli ihanaa, kun saimme olla kotona eikä tarvinnut kiirehtiä minnekään. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä kestitsimme vieraita, mikä veikin kaikki voimani. Muutamien tuntien vierailujen jälkeen vietin illat lähinnä sohvalla maaten ja voimia keräten. Huh! Kyllä tämä loppuraskaus ottaa voimille.

Vähän ennen joulua aloin tuntea enemmän supistuksia ja joulun aikaan ne olivat välillä vähän ikävän tuntuisia. Tajusimme Pirkon kanssa yhtäkkiä, kuinka pitkällä raskaus jo on ja että Pena saattaisi oikeasti tulla jo muutaman viikon päästä. Saimme lietsottua itsemme lievään paniikinomaiseen tilaan lähinnä sen takia, että emme olleet hankkineet vielä turvakaukaloa. :D Jos Pena sattuisi syntymään hieman etuajassa, emme saisi sitä kotiin millään ilveellä! Noh, tämä nyt ei ole kovinkaan todennäköinen skenaario, mutta siitä huolimatta suuntasimme heti 27. päivä aamulla kohti Lastentarvikeliikettä, välipäivien alennusmyyntejä ja turvakaukalovalikoimaa. Poistuimme liikkeestä noin 600 euroa köyhempinä, mukanamme turvakaukalo, siihen sopiva telakka, adapterit vaunurunkoon kiinnitystä varten, hoitoalusta ja sadesuoja vaunuille. Olo oli helpottunut, kun kaukalo saatiin hankittua: nyt Pena voi tulla. :)

Välipäivinä puuhastelimme muutenkin kotona Penan tavaroita järjestellessä. Tästä yritän tehdä ensi vuoden alussa erikseen postauksen kuvien kera, joten ei siitä vielä sen enempää. Pikkuhiljaa kotimme alkaa näyttää siltä, että meille on tulossa vauva. Täh? Meillekö? Oikeasti? Välillä tätä on edelleen vaikea uskoa.

Toissapäivänä kävimme toisen kerran neuvolalääkärillä. Toivoin, että saamme siellä kaikkiin kysymyksiimme tarkat vastaukset, mutta hieman epätietoisina poistuimme paikalta. Lääkäri oli onneksi todella mukava. Hän oli juuri itse palannut äitiyslomalta, joten pahoitteli, kun jotkin asiat olivat vielä vähän hakusessa. Neuvolassamme on aataminaikainen vanha ultrauslaite, jolla lääkäri sanoi voivansa katsoa, miten päin Pena kohdussa majailee, mutta muuta sillä ei näe. Terkkamme aavistukset osuivat oikeaan, eli raivotarjonnassa Pena jo köllöttelee. Yritimme kysellä istukan sijainnista, sillä vähän kauhistuttaa, jos se olisikin liikkunut kohti kohdunsuuta, mutta tästä ei lääkäri voinut sanoa mitään.

Sisätutkimuksessa lääkäri totesi, että kohdunsuu on edelleen kiinni, mutta ehkä vähän pehmentynyt. Kohdunkaulasta emme saaneet mitään tietoa. Sf-mitta taisi olla 33 cm. Kokoarviota emme oikeastaan saaneet. Lääkäri totesi vain, että jos syntymä menee lähelle laskettua aikaa, on bebe varmaankin aika keskikokoinen. Olen kavereiltani kuullut, että heille on tehty jonkinlainen synnytystapa-arvio, jossa katsotaan tarkkaan, mahtuuko vauva tulemaan ulos normaalisti vai onko syytä huoleen. Tiedustelin, mahtaako tällaista arviota olla vielä tulossa, mutta kuulemma tämä lääkärikäynti oli nyt se synnytystapa-arvio. Ahaa, okei. Lääkärin mukaan Pena kaiketi mahtuu syntymään alateitse. Lopuksi saimme vielä "kuunnella" sydänäänet, tai siis oikeastaan vain nähdä, koska lääkäri ei saanut ääniä kuulumaan masiinasta.

Penalla vaikutti kuitenkin olevan kaikki hyvin, mikä on pääasia. Itselle jäi hieman epävarma olo käynnin jälkeen, sillä olisin kaivannut vähän enemmän tietoa. Mutta näillä mennään ja tältä pohjalta pitäisi mennä synnyttämään. Onneksi Pirkko lupasi, että voimme käydä vaikka yksityisellä jossain vaiheessa, jos paniikki ja epätietoisuus käyvät liian suuriksi. Tosin jos oireita alkaa olla enemmän, otan toki ensin yhteyttä synnärille ja katson, jahka sinne pääsisi tsekkaamaan tilannetta.

Onneksi mieli on rauhoittunut käynnin jälkeen ja tällä hetkellä on ihan luottavainen olo, että kaikki menee hyvin. Tänään otamme rauhallisesti ja pysyttelemme kotosalla emmekä juhli vuoden vaihtumista sen suuremmin. Tämä vuosi on ollut ihana, erilainen, jännittävä ja yllätyksellinen. Toivotaan, että ensi vuosi tuo mukanaan vain hyviä asioita ja saamme pian syliimme oman pienen, toivottavasti terveen, Penan.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Olkoon ensi vuosi täynnä iloisia plussa- ja vauvauutisia. :)

Joulumaha rv 35+1. Olo on kuin ryhävalaalla.

Pena-hankintoja vol. 3

Olemme yrittäneet hankkia mahdollisimman paljon Pena-tavaroita alennusmyyntejä ja erilaisia tarjouskampanjoita hyödyntäen. Kuulun nykyään varmaan jokaisen lastentarvikeliikkeen sähköpostilistalle, ja mainoksia erilaisista alennuksista putkahtaakin sähköpostiin aina silloin tällöin. Pyrimme käymään paikan päällä, jos vain aikaa ja energiaa on, ja katsastamaan tarjonnan: löytyisikö mitään tarvitsemaamme edes pienessä alennuksessa?

Joitakin viikkoja sitten BabyStylessa oli kanta-asiakaspäivät ja kaikki tuotteet olivat 15 prosentin alennuksessa. Syysloman kunniaksi piipahdimme heti ensimmäisenä päivänä katsomaan, jahka jotain mieluista tarttuisi mukaan. Kannatamme liikettä mielellämme, sillä siellä olemme saaneet joka kerta todella ystävällistä palvelua (toisin kuin esimerkiksi Lastentarvikkeessa). Asiakaspalvelulla on mielestäni todella suuri rooli siinä, mihin rahani laitan, joten yritän kannattaa paikkoja, joissa palvelu on jokaisen sentin arvoista.

Kun alennusta on saatavilla, tarttuu jotain varmasti aina mukaan. Tällä kertaa ostoskoriin sujahti muun muassa muutama harso, pari tuttipulloa ja Done by Deer -merkin astioita. Ruokailuvälineille nyt ei ihan vähään aikaan ole vielä käyttöä, mutta onpahan sitten valmiina, kun niitä tarvitsee.

Astioita alennuksesta

Lisäksi ostimme tulevaan syöttötuoliin vastasyntyneelle sopivan kaukalon. Eräs kaverimme kertoi meille jälkiviisaana (hänellä on siis parivuotias lapsi), että jos hän jotain voisi tehdä toisin, jättäisi hän sitterin kokonaan hankkimatta ja ostaisi vain syöttötuoliin menevän kaukalon, johon vauvan saa "istumaan". Kaukalo on kuulemma kätevä, kun sen saa ruokapöydän ääreen, jolloin vauvan voi ottaa ruokailuun mukaan ja itsekin saa paremmin syötyä, kun vauva voi seurata vieressä. Olin jo etukäteen ajatellut, että hankimme sitterin, mutta päätimme nyt ottaa neuvosta vaarin ja kuunnella vanhempien ja viisaampien vinkkejä, sillä mielestäni tuo kuulosti aivan järkevältä. Ja mikä tahansa antaa meille enemmän aikaa syödä ruokamme rauhassa, on tietenkin plussaa! :D Sitterin jätämme nyt toistaiseksi hankkimatta, mutta kaukalo tarttui alennusmyynnistä mukaan, ja nyt se odottelee varastossa käyttäjäänsä. Syöttötuolin joudumme siis hankkimaan reilusti aiemmin kuin olimme ajatelleet. Googlattuamme hintoja eri liikkeissä päädyimme tilaamaan tuolin Verkkokauppa.comista, sillä siellä se on monta kymppiä halvempi kuin muualla.

Monet suuret Pena-hankinnat on siis jo tehty! Seuraavaksi pitäisi jaksaa perehtyä turvakaukaloiden ihmeelliseen maailmaan, jotta saamme tuotua Penan jotenkin sairaalasta kotiin, kun sen aika koittaa. Jos siis on mitään vinkkejä, mitä kannatta ottaa huomioon turvakaukaloa ostaessa, niin kertokaapa ihmeessä niitäkin! Sen toki otamme huomioon, että saamme kaukalon kiinni vaunujen runkoon, mutta muut huomionarvoiset seikat ovat tervetulleita.

Miten talvivauva puetaan?

Apua! Nyt tarvitaan taas fiksumpien ja kokeneempien neuvoja! Tietääkö kukaan, miten talvivauva puetaan? Mitä ihmettä sellainen tarvitsee päälle, että ulkona tarkenee mutta ettei kuitenkaan mielellään sula vuorausten alla? Mitä vauvalle laittaa päälle, jos sen laittaa vaunuihin? Entä mitä laittaa päälle, kun lähtee autolla jonnekin ja muksu pitää laittaa turvakaukaloon?

Tällaiset kysymykset ovat viime aikoina pyörineet mielessämme. Meillä ei siis ole hajuakaan vauvojen pukemisesta ja siitä, mikä on käytännöllisintä ja parasta. Olemme nähneet kaupoissa kaikenlaisia lämpöpusseja: osa on todella isoja, jotka eivät mitenkään mene kaukaloihin, mutta mahtuisivat vaunuihin, kun taas osa on sellaisia pienempiä kaukaloihin meneviä. Kannattaako jotain sellaista hankkia? Jos, niin minkälaista? Mitä sitten lämpöpussin alle laitetaan? Kannattaako jonkinlaista haalaria ostaa vai meneekö ihan hukkaan?

Kaikki mahdolliset vinkit otetaan nyt vastaan. Jos sulla on edes jonkinlaista haisua siitä, mikä olisi järkevää, kerro ihmeessä! Mitään turhaa emme viitsisi ostaa, mutta jotenkin olisi hyvä varautua, että saamme Penan jollain konstilla sairaalasta kotiin ja pysymään hengissä.

Rv 19+5 ja Pena-hankintoja alennuksesta

Ensimmäiset "suuret" Pena-hankinnat on tehty ja pikkaisen hirvittää. Raskaus ei ole ehtinyt vielä edes puoliväliin ja nyt meillä on jo pinnasänky ja vaunut ostettuna (okei, puoliväliin on kaksi päivää aikaa, mutta silti)!

Pinnasängyn ostimme itse asiassa jo jonkin aikaa sitten, kun olimme vielä kesälomalla. Löysimme sattumalta BabyStyle-nimisen liikkeen Espoosta, jonne eksyimme kurkkimaan tarjontaa. Löysimme kaupasta meille mieluisan pinnasängyn. Sänky oli melko simppeli ja sopivan kokoinen. Kulmat olivat oikeasti kulmikkaat eivätkä mitenkään pyöristetyt - en voi sietää pyöreitä kulmia ja soikeita esineitä/huonekaluja. Pohja oli mukavasti säädettävissä ja reunaakin sai laskettua alemmas. Myös hinta oli inhimillinen. Emme kuitenkaan viitsineet ostaa pinnistä vielä tuolloin, koska ajattelimme, että on aivan liian aikaista.

Kotiin tultuamme sain tekstiviestin samaisesta liikkeestä, että kaikki tuotteet ovat alennuksessa (olikohan se -10 % vai -20 %, en enää muista) vielä kahden päivä ajan. Jaiks. Olisiko aivan liian aikaista ostaa sänky? Olin vannonut, että ennen rakenneultraa emme tee mitään isoja ostoksia. Kuitenkin jo seuraavana päivänä suuntasimme uudestaan Olaria kohti ja teimme kaupat pinnasängystä ja vielä erikseen matalammasta reunasta, jonka sänkyyn voi vaihtaa, jotta se menee useamman vuoden. Kuljetimme sängyn vähin äänin laatikossaan häkkivarastoomme. Siellä se saa lymytä vielä joululomaan asti, jolloin toivottavasti pääsemme kokoamispuuhiin. Olimme kuitenkin iloisia, että saimme sängystä kivan alennuksen, sillä hankintoja tulee eteen jos jonkin verran, joten kaikki säästö on tervetullutta.

Viime viikonloppuna päätimme pyörähtää läheisessä kauppakeskuksessa katsastamassa Pena-tarjontaa. Tai siis Pena-tarviketarjontaa. Menimme lähinnä kuluttamaan aikaa ja katselemaan, josko jotain pientä, kivaa ja tarpeellista löytyisi. Tiedä sitten, oliko kaikki tarpeellista, mutta kotiin emme tulleet tyhjin käsin. Ihan kaikki tuotteet eivät olleet alennuksessa, mutta esimerkiksi Polarn O. Pyret'llä oli kaikki vastasyntyneiden vaatteet (koot 44-68) 20 %:n alennuksessa. Sieltä mukaamme tarttui yksi puolipotkupuku (tai joku sellainen, mikä sen nimi sitten onkaan) ja yöpuku. Valitettavasti Polarn O. Pyret'n vaatteet ovat melko tyyriitä, joten niitä ei viitsi ostaa kovin paljoa normaalihintaisina. Laadusta mielelläni maksan, mutta vaatteiden käyttöikä on sen verran lyhyt, että mielelläni pitäydyn vähän halvemmissa tuotteissa. Mutta olihan tuo alennusmyynti pakko käyttää hyödyksi.

Viime viikonlopun Pena-hankintoja

Päädyimme ostamaan Tatun ja Patun vauvakirjan, koska se on vanhempien suhteen neutraali ja sopii hyvin monenlaisille perheille. En ole (ainakaan vielä) mikään suuri Tatu ja Patu -fani, mutta kirja on hauskasti tehty ja sopii meille varsin hyvin. Mukaan ostosreissulta tarttuivat myös pienet tumput, harsoja ja pari bodya.

Tänään ajelimme Lastentarvikeliikkeeseen inventaarioalennusten houkuttelemana. Emme olleet varautuneet ostamaan mitään, vaan lähinnä lähdimme hetken mielijohteesta vain katselemaan. Mutta eiköhän siellä sitten ollut tarjouksessa juuri ne lastenvaunut (runko + koppa), joita olimme katsoneet ja jotka olimme päättäneet hankkia. Olimme kuitenkin jo etukäteen puhuneet, että ennen rakenneultraa ei vaunuja osteta. Niinpä niin. Olimme siis päätyneet Emmaljungan Super Viking -vaunuihin vanhalla mustalla rungolla (jossa ei ole nahkaista kahvaa) ja vanhalla beigellä kuosilla. Tiesimme, että ensi vuonna on tulossa uudet värit ja rungot, joten olimme jo ajatelleet, että aika pian rakenneultran jälkeen täytyy käydä kyselemässä noiden vanhojen kuosien perään, jotta varmasti saisimme haluamamme. Mutta kuten arvata saattaa, emme todellakaan odottaneet ensi viikon ultraan asti, vaan päätimme käyttää alennuksen hyödyksi ja kotiin tullessa takapaksiin oli ahdettu runko ja vaunukoppa. Ja taas säästimme melkein pari sataa euroa!

Penan tuliterä menopeli!

Naapureiden ilmeet olivat kyllä mainitsemisen arvoiset, kun kärräsimme vaunut pihan poikki autolta asunnollemme! Tuijotukselta ei voinut välttyä ja luulen, että jopa muutama leuka loksahti auki. Heh. Siinä on naapureille vähän pähkäiltävä. Ehtivätpä sulatella asiaa jonkin aikaa ennen kuin pöllähdämme Penan kanssa hiekkalaatikolle ensi kesänä! :D

Seuraavana ostoslistalla onkin sitten uusi, isompi auto, jotta saisimme kuljetettua vaunujen lisäksi myös itse Penaa. Autoasiassa aiomme kyllä odottaa rakenneultraan asti, vaikka sopiva menopeli on jo kiikarissa. Nyt vain jännäämään ensi viikon torstaihin asti ja toivotaan, että kaikki olisi hyvin!

100 päivää raskaana

Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että voisin vielä joskus sanoa olleeni jo 100 päivää raskaana! Ihan hullua! Aika on mennyt todella nopeasti.

Vatsa kasvaa pikkuhiljaa, mutta suuresti se ei vielä (rv 14+2) näy. Todella löysillä vaatteilla vatsan pystyy vielä peittämään, mutta monet vain vähän löysät t-paidat alkavat jo paljastaa vatsan. Ihan vielä en ole uskaltanut vaihtaa kireisiin paitoihin. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta juuri ennen ulosmenoa olen kuitenkin vaihtanut vähän löysempään. Ulkona ollessamme Pirkko vilkuilee vähän väliä vatsaani ja naureskelee: kuulemma peittäminen ei enää oikein onnistu. Miten voikaan ihmistä pelottaa oman vatsan paljastaminen? En uskonut tämän olevan näin vaikeaa! Jotenkin tuntuu koko ajan siltä, etten ole ihan vielä valmis. Ehkä huomenna? Jännittää jo vähän, minkälainen vatsa on viikon päästä, kun pitäisi mennä töihin: yrittääkö peittää vai paljastaako suosiolla? Jaiks!

Olemme uskaltaneet tehdä lisää pieniä Pena-hankintoja. KappAhlista tarttui mukaan kolme kivaa bodya ja niihin sopivat housut. Myös muutamat pienet sukat taisivat päätyä ostoskoriin. Yhtenä iltana päätimme uteliaisuudesta pistäytyä Kodin1:n konkurssityhjennyksessä ja sieltä mukaamme tarttuivat muovinen Nalle Puh -lautanen ja -muki sekä settiin sopivat lusikka ja haarukka (mitään muuta kaupan hyllyillä ei oikeastaan ollutkaan!). Näitä Pena ei tule vielä vähään aikaan tarvitsemaan, mutta halvalla sai, joten ajattelimme hankkia. Voimmepa sitten syöttäessä muistella, että välineet on hankittu Anttilan konkurssipesästä. Asia, jota Pena osaa vuorenvarmasti arvostaa. Emmaljungalta löysimme alennuksesta hoitolaukun, joten ostimme senkin valmiiksi, sillä se sopii hyvin vaunuihin, jotka olemme suunnitelleet ostavamme. Pikkuhiljaa vaatekaapin Pena-hylly alkaa siis täyttyä.

Pahimmat raskausoireet ovat onneksi helpottaneet, vaikka väsymys edelleen vaivaa lähes päivittäin. Ensimmäisen kolmanneksen lopulla sain kaverikseni myös aamupahoinvoinnin. Sitä kesti noin viikot 10-13, mutta tällä hetkellä uskallan jo hieman huoahtaa helpotuksesta, sillä en ole oksentanut 4-5 päivään. Toivon, että pahin on jo takanapäin ja tästä voisi jatkaa siihen paljon puhuttuun "hehkeään" raskauden puoliväliin ja toiseen kolmannekseen.

Tähän mennessä raskaudessa eniten ärsyttävät
- isot, kasvaneet rinnat, jotka painavat ainakin tonnin ja vaativat koko ajan isompia liivejä tuekseen,
- vessahätä, joka vaivaa aina, koko ajan ja kaikkialla,
- väsymys, joka kaataa päikkäreille vähintään joka toinen päivä.

Positiivisena pidän etenkin sitä, että makeanhimo on lähes tiessään! Keväällä mopo tuntui karkaavan käsistä kaikkien herkkujen kanssa ja karkkia (etenkin salmiakkia - koska silloin vielä pystyi), suklaata ja muita herkkuja kului luvattoman paljon. Nyt raskausaikana olen syönyt todella vähän makeaa ja etenkin karkkia, koska ei vain tee mieli - lähinnä varmaan sen takia, että ei voi syödä salmiakkia. Mukavaa raskaudessa on myös se, että Pirkko pitää huolta minusta ja Penasta ja passaa meitä. :) Välillä on vähän huono omatunto, kun Pirkko tekee niin paljon ruokaa ja itse vain nukun sohvalla. Mutta ehkä se on näitä raskauden etuja, joista täytyy yrittää nauttia. Toivon, että väsymys pian helpottaisi ja voisin toimia taas normaalisti.

Raskauden puolivälikin lähestyy uhkaavasti. Kun työt alkavat, menee aika kuin siivillä. Seuraava neuvola on kahden viikon päästä, neuvolalääkäri neljän viikon päästä ja rakenneultraankaan ei ole enää kuin noin kuusi viikkoa. Huh!

Pena-hankintoja

Juhlimme toisen kolmanneksen alkamista ensimmäisillä pienillä Pena-hankinnoilla. Kävimme np-ultran jälkeen iltapäivällä kiertelemässä eräässä ostoskeskuksessa lastenvaateosastoilla. Hypistelimme kaikenlaisia pieniä ihanuuksia, mutta edelleen meidät valtasi epäusko: Miksi me olemme täällä? Voimmeko oikeasti ostaa tällaisia meille?

Löysimme Lindexiltä aivan ihanan siilibodyn, jota katselimme pitkään. Pirkko oli kuitenkin todella epäileväinen ja pelokas, ja poistuimme kaupasta tyhjin käsin. Samalla aloimme miettiä, mitä tavaroita/vaatteita Pena tarvitsee. Minkäkokoisia? Kuinka paljon? Minkälaisia? Olen lukenut kietaisumalleista, potkareista, puolipotkareista yms. Päädyimme kahvilaan googlettamaan, mitä tarkoittavat potkari ja puolipotkari, minkälaiset vaatteet ovat kätevimpiä ja minkäkokoisia vaatteita vauvat käyttävät. Tunsimme itsemme todella hölmöiksi! Eihän meillä ole mitään käryä minkälaisia vaatteita täytyy ja kannattaa hankkia! Penan tullessa on vielä talvi. Kuinka paljon ja kuinka paksuja vaatteita sellainen pieni pötkylä oikein tarvitsee? Pienoinen ahdistus alkoi nostaa päätään, kun tajusin, ettei minulla ole mitään hajua siitä, miten pieniä vauvoja hoidetaan ja puetaan. Päätimme, että vielä ei ole meidän aikamme tehdä Pena-hankintoja. Hellyttävä, pieni siilibody jäi kuitenkin vähän kaihertamaan mieliimme. 

Pari päivää sitten näimme erästä ystäväämme, joka myös on raskaana ja tietää jo tilanteestamme. Hän on meitä noin kolme kuukautta edellä. Päätimme lähteä kiertämään yhdessä vauvanvaateosastoja ja vaunuliikkeitä ja tutustumaan vaunuviidakkoon. Menimme (Pirkon ehdotuksesta!) taas Lindexille katsomaan, löytäisimmekö aiemmin bongaamamme siilibodyn. Ja sieltähän se löytyi! Yhteistuumin (ja pienen kannustuksen voimin) päätimme ostaa bodyn ja siihen sopivat housut, sillä ne olivat aivan älyttömän suloiset ja olimme muutaman päivän ehtineet haudutella niitä mielessämme. Lisäksi mukaan tarttui vähän safariteemaa. Nyt on ensimmäiset hankinnat tehty! Jännää. Ja oudolla tavalla aika hienoa.

Ensimmäiset Pena-hankinnat

Kiertelimme myös vaunuliikkeissä ja tutustuimme valtavaan vaunutarjontaan. Olimme käyneet kerran aikaisemmin kesäkuun alkupuolella kauhistelemassa vaunuviidakkoa, erilaisia koppia, rataksia, renkaita ja erikoista hinnoittelusysteemiä. Olimme tuolloin saaneet päämme hieman pyörälle ja järkytyimme lähinnä siitä, kuinka paljon valinnanvaraa on (ja kuinka kalliita vaunut ovat). Mieleeni oli kuitenkin jäänyt erityisesti Emmaljungan Super Viking -malli, sillä se oli vähän sirompi kuin monet muut suuret vankkurit. Olen itse melko pienikokoinen, joten haluaisin pienehköt vaunut, jotta näen itse vaunujen yli. :D

Eilen katselimme vaunuja vähän tarkemmin ja pyörittelimme myös muita merkkejä. Sanoin kuitenkin Pirkolle, että olen vähän jo päättänyt, että haluaisin juuri ne Super Vikingit. Jotenkin ne tuntuvat eniten omilta. Nyt vain odottelemme, että pääsisimme vähän pidemmälle, ennen kuin uskallamme alkaa tehdä niinkin suuria ostoksia kuin vaunut.

Kirjakaupoissa kierrellessämme suuntaamme nykyään aina vauvakirjojen luokse. Olisi mukava hankkia Penalle vauvakirja, johon voimme täydentää tietoja hänen ensimmäisistä kuukausistaan ja vuosistaan ja ehkä jopa odotusajasta jotakin. Haluaisimme ehdottomasti kirjan, joka olisi vanhempien sukupuolien kannalta neutraali, sillä en haluaisi vedellä yli kohtia, joissa mainitaan isä. Tähän mennessä ehkä paras vaihtoehto on Tatu ja Patu -aiheinen vauvakirja, vaikka mikään Tatu ja Patu -fani en olekaan. Onko kukaan muu löytänyt kivoja vauvakirjoja, joissa puhutaan vain vanhemmista eikä aina äidistä ja isästä? Hyvät vinkit otetaan vastaan!

Lopuksi vielä hyvä uutinen: maanantaina saimme postissa tulokset seulontakokeesta Downin syndrooman toteamiseksi, eikä lisääntynyttä riskiä ole, vaan tulos on normaali. Jes!

Rv 9+1

Meneepäs aika nopeasti! Eilen pyörähti jo 10. raskausviikko käyntiin! Mieletöntä. Kohta on jo puolet kesälomasta ohi emmekä ole ehtineet tehdä vielä yhtään mitään. Blogin puolellakin on ollut vähän hiljaista, kun on vain keskittynyt lepäämiseen ja sohvalla makoiluun. :D

Reilu viikko sitten päätimme tosin kuluttaa vähän aikaa ja mennä kiertelemään erilaisia vauvatarvikeliikkeitä. Halusimme nähdä, mitä kaikkea lapsiperheille kaupataan ja millä hinnalla. Valikoimaa oli tietenkin aivan älytön määrä ja kauhistelimmekin vähän sitä, mistä voi tietää, mitä kaikkea oikeasti tarvitsee. Hankintoihin saa myös uppoamaan melko kivasti rahaa, etenkin kun tarvitsemme kaikkien perusjuttujen lisäksi uuden auton. Noh, onneksi tässä on aikaa ottaa asioista selvää ja katsella rauhassa, mitä haluamme ostaa.

Edelleenkään emme ole tehneet yhden yhtä hankintaa Penaa varten. Muutamaan otteeseen olemme kävelleet vauvanvaateosaston läpi ja ihmetelleet, kuinka pieniä vaatteet ovat, mutta mitään emme ole vielä ostaneet. Jotenkin tuntuu edelleen aika epätodelliselta ajatus koko vauvasta, ja vauvanvaateosastoilla käydessä on olo tuntunut hieman eksyneeltä, aivan kuin olisimme väärässä paikassa. Olemme siis tyytyneet vasta pelkkään ihasteluun. Ehkä sitten ensimmäisen kolmanneksen jälkeen uskaltaa jo jotain pientä hankkia.

Ainut hankinta, jonka Penaan liittyen olemme tehneet, on äitiyshousut. Olen ollut viime päivinä niin turvonnut, että kaikki vaatteet kiristävät eikä mikään tunnu oikein mukavalta päällä. Kävimme siis ostamassa minulle kahdet halvat äitiyshousut. Vielä en ole päässyt niitä käyttämään, kun on ollut sen verran lämmin, mutta varmasti ensi viikolla tulevat kyllä korkattua.

Juhannusta ennen kärsin muutaman viikon ajan todella ikävästä etovasta olosta. Ihan varsinaisesta pahoinvoinnista ei oikeastaan voi puhua, mutta olo oli todella kuvottava koko ajan eikä mikään ruoka maistunut. Kaikki ällötti ja oksetti enkä halunnut/pystynyt itse laittamaan ruokaa ollenkaan. Onneksi on Pirkko. Juhannuksen jälkeen pahin etova olo onneksi helpotti, ja nyt suurin osa ruuista maistuu jo melko hyvin. Erilaiset hajut saavat kuitenkin etovan olon palaamaan hetkellisesti, esimerkiksi jääkaappia ei oikein tee mieli avata. Tosin vielä järkyttävämpi kokemus oli muutama päivä sitten eräässä kauppakeskuksessa, kun satuimme kävelemään foodcourtin läpi, jossa noin kuudesta eri pikaruokapaikasta levisi samaan tilaan karmaiseva rasvan ja erilaisen ruuan haju. Nenästä kiinni pidellen suuntasin äkkiä rullaportaisiin ja mahdollisimman kauas paistetun rasvan kärystä. Tästä lähtien taidan kiertää kauppakeskusten ruokaosiot mahdollisimman kaukaa.

Mitään erikoisia mielihaluja minulla ei vielä ole ollut. Paitsi salmiakki. Olen varmaan yksi Suomen suurimmista salmiakkihirmuista, ja jo ennen raskautta ainut huoleni oli se, miten tulen kestämään yhdeksän kuukautta ilman salmiakkia!!! Kaksi kuukautta on jo takanapäin ja seuraavat seitsemän tuntuvat olevan valovuosien mittaisia. No, ehkäpä tämä pieni vieroitus salmiakista tekee ylipäänsä ihan hyvää.

Maanantaina menemme ensikäynnille neuvolaan, ja sitä varten olemme täytelleet erilaisia lippusia ja lappusia. Olin yllättynyt siitä, että lomakkeissa puhuttiin puolisosta/kumppanista isän sijaan. Mahtavaa! Muistan nimittäin aikoinani lukeneeni eri blogeista, kuinka kaikki neuvolan asiakirjat ja lomakkeet olivat suunnattuja "normaaleille" heteroperheille. Tämä pieni muutos ilahdutti meitä tietenkin kovasti!

Milloin on meidän vuoro?

Milloin saan mennä lastentarvikeliikkeisiin hypistelemään rattaita ja lastenosastoille ihastelemaan vauvanvaatteita? Kuinka kauan pitää vielä odottaa? Missä vaiheessa uskallan ylipäänsä ostaa yhtään mitään? Halu olisi välillä valtavan suuri, mutta pelkkä ajatuskin kauppaan menemisestä saa kylmät väreet kulkemaan selkää pitkin. Mitä? Mekö? Eihän meillä ole lapsia! Mitä me siellä vauvanvaateosastolla tekisimme?

Täytyy myöntää, että en ole koskaan kunnolla edes käynyt lastenvaateosastolla! Minulla ei ole minkäänlaista käryä vauvanvaatteiden ko'oista. Minkä kokoisia vaatteita vastasyntynyt tarvitsee? Entä vuoden ikäinen? Onko lastenvaatteissa jonkinlaista muotia vai mennäänkö vuodesta toiseen samanlaisilla kuteilla?

Olemme Pirkon kanssa tehneet linjauksen, että emme osta mitään vauvoihin liittyvää, ennen kuin olemme tehneet positiivisen raskaustestin (voisiko plussa tulla ehkä jo ensi viikolla? Apua!). Oikeastaan tämä on ihan hyvä päätös, sillä tuntuisi hullulta ostaa vaatteita ja tavaroita, kun tulevaisuudesta ei ole minkäänlaista varmuutta. Itse olen laittanut rajaksi plussan, mutta Pirkko on asiassa selvästi minua tiukempi: vasta sitten, kun olisi selvitty riskiviikoista. Salaa virnuilen ja myhäilen itsekseni: eihän se minua voi estää, voisin hyvin käydä työpäivän jälkeen vähän shoppailemassa! Toisaalta kuitenkin pelottaa valtavasti pelkkä ajatuskin Pena-hankinnoista: Mitä jos raskaus menisi kesken ja meillä olisi kauhea määrä vaatteita ja muuta muistuttamassa asiasta? Mitä jos emme lopulta koskaan saisikaan lasta? 

Kotonakaan meillä ei ole vielä mitään lapsiin liittyvää: ei leluja, ei kirjoja, ei vaatteita, ei yhtään mitään. Kotimme suorastaan huutaa lapsettoman pariskunnan ilosanomaa! Asunnostamme ei mitenkään osaisi tällä hetkellä päätellä, että haaveilemme lapsista. Kodissamme ei ole huomioitu lapsivieraitakaan millään tavalla, sillä meillä ei oikeastaan koskaan käy lapsivieraita. Muistan ainoastaan yhden kerran, jolloin täällä on temmeltänyt pieni polvenkorkuinen nappula. Hänellekään ei ollut antaa minkäänlaisia leluja, vaan lähinnä nostelimme häthätää kynttilät ja muut särkyvät esineet käden ulottumattomiin. Muksulle iskettiin käteen keittiöstä löytynyt vispilä, joka sillä hetkellä sai toimittaa lelun virkaa.

Lapsi olisi kuitenkin enemmän kuin tervetullut. Tiedän jo nyt, että emme vain me itse täyttäisi, vaan myös tulevat isovanhemmat täyttäisivät kaappimme leluilla, vaatteilla ja kaikilla muilla ihanilla hankinnoilla. Tällä hetkellä ainoita salaisuudestamme muistuttavia todisteita ovat nurkissa lymyilevät ovulaatiotestit, raskaustestit, foolihappopillerit ja erinäiset lippulappuset, joita klinikalta tarttuu matkaan mukaan. Odotan kuitenkin kuin kuuta nousevaa, milloin nurkissa lojuisivat rattaat ja legot ja kasa ihania pieniä vaatteita.

Milloin on meidän vuoro?