Niin vaihtui taas vuosi ja tekisi mieli sanoa, että uusi vuosi, uudet kujeet, mutta aika samoilla kujeilla täällä jatketaan kuin tähänkin mennessä. Penun 2-vuotissyntymäpäiviin on aikaa alle kuukausi (!), ja niin on meidän vauvasta kasvanut pieni lapsi, höpötintiksikin häntä nykyään kutsumme.
Olen saanut lomailla kaksi viikkoa Pirkon ja Penun hyvässä seurassa, ja ai että, loma tuli kyllä tarpeeseen! Syksy oli suhteellisen rankka, kun palasi äitiyslomalta töihin, joten pieni huilitauko on tehnyt hyvää. On ollut ihana hengailla kotona ja seurata Penun menoa. Joulukuun alussa, kun Penulle tuli ikää 1 v 10 kk täyteen, alkoi puhetta tulla selvästi enemmän. Hän alkoi yhdistellä sanoja toistensa perään ja yhtäkkiä sanoista muodostui alkeellisia lauseita. Pikkuhiljaa hän on alkanut kertoa pienistä tapahtumista laittamalla paljon sanoja yhteen. Näiden kahden lomaviikon aikana puhe on mennyt ihan valtavasti eteenpäin! Välillä Penu yllättää meidät kertomalla niinkin hienoja lauseita kuin pukki tuo meille lahjoja, pukki tuo joululahjoja kuuse alle, ovi auki Pirkko-äiti tulee tänne pesee kädet.
Nautimme tällä hetkellä tuosta ihanasta söpöstä höpötyksestä, jota saamme kuunnella päivittäin. Samalla nautimme siitä, että saamme vielä toistaiseksi itse puheenvuoron ruokapöydässä. Luulen, että pian koittaa aika, jolloin Penu puhua pälpättää niin paljon, ettemme itse saa suunvuoroa ollenkaan.
Jouluna olimme kotosalla ja nautimme toistemme seurasta. Aaton vietimme perinteisesti kolmestaan, mutta muina päivinä täytyi hoitaa sukulaisvelvotteita ja tavata myös isovanhempia ja muita sukulaisia. Penu oli aivan innoissaan lahjoista! Joulupukkia meillä ei käynyt emmekä varsinaisesti ole pitäneet yllä minkäänlaista joulupukki-illuusiota, mutta siitä huolimatta Penu selvästi on oppinut, että pukki tuo meille lahjoja. :D Paperikääröistä löytyi tänä vuonna muun muassa kaksi nukkea, nukenrattaat, Ryhmä Hau -hahmoja, laulukirja, yöpaitoja, lakanat, potkupyörä ensi kesää ajatellen, lääkärilaukku... listaa voisi vielä jatkaa.
Erityistä iloa tuotti myös pipareiden leipominen (tai taikinan syöminen) ja valmiiden pipaakakkujen syöminen. Joulupiparit ovat oikeastaan ensimmäinen makea herkku, jota Penu on saanut syödä, joten hän on ollut niistä aivan innoissaan ja pyytää myös aamupalalla saisi isää pipaakakkua (ei saanut :D)! Lomalla olemme käyneet myös uimassa, pulkkamäessä, HopLopissa ja omassa saunassa kylpemässä. Kun Penulle puhuu lomasta, assosioi hän sen suoraan ammeeseen ja kylpemiseen. Kun loman alkajaisiksi tulin kotiin ja herätin Penun päiväunilta kertoen, että Raija-äidillä alkoi nyt loma, totesi Penu siihen saman tien AMME ja oli jo juoksemassa kylpyhuoneeseen. Sama juttu kävi tänään, kun kerroin, että tänään minun lomani loppuu. Penu tokaisi saman tien AMME ja olisi innoissaan mennyt kylpemään. En kestä tätä söpöä ikää! <3
Vuosi vaihtui taloudessamme rauhallisissa merkeissä. Kävimme pihapiirissämme katsomassa muutamia raketteja heti iltakuuden jälkeen. Ne olivat kuitenkin vielä aika jännittäviä Penun mielestä. Lyhyt ulkoilu ja jännitys tekivät kuitenkin tehtävänsä, sillä Penu nukahti tuolloin alta aikayksikön (harvinaista herkkua nykyään!) ja äidit saivat nauttia vapaaillasta skumpan, jouluherkkujen ja Trivial Pursuitin parissa.
Uusi vuosi alkaa samanlaisella kuviolla kuin syksylläkin mentiin: minä siis palaan töihin ja Pirkko jää kodinhengettäreksi ja yrittää pitää samalla lapsemme hengissä. Loman aikana teimme jo päiväkotihakemuksen ensi syksyä varten, sillä elokuun alussa Penun olisi tarkoitus mennä päiväkotiin ja meidän molempien Pirkon kanssa töihin. Täytyy myöntää, että tili odottaa tuota aikaa jo kuin kuuta nousevaa. Kevään aiomme elää vedellä ja pyhällä hengellä. Tai no, kalapuikkoja meillä on syöty viime aikoina luvattoman paljon, joten sillä linjalla varmaan jatketaan.
Ihanaa tätä vuotta kaikille niille, jotka vielä jaksavat lukea harvoja postauksiani! Tsemppiä ja myötätuulia myös kaikille jo raskautuneille ja niille, jotka vasta aloittelevat ensimmäistä tai toista kierrostaan!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 6. tammikuuta 2019
keskiviikko 1. elokuuta 2018
Puolitoistavuotias Penu
Blogi on viettänyt hiljaiseloa samaan tapaan kuin poppoomme kesälomaa. Penusta on viime kuukausien aikana kuoriutunut touhukas taapero, jolla ikää on tänään tasan puolitoista vuotta. Tästä lähtien ollaan siis lähempänä kahta kuin yhtä vuotta. Hurjaa! Tällä hetkellä...
...käytössä ovat koon 74 ja 80 vaatteet. Syksyä varten olemme ostaneet lähinnä 80 ja muutamia 86 koon vaatteita.
...pottatreenit ovat käynnissä suhteellisen hyvällä menestyksellä. Jossain vaiheessa kesää Penu teki pienen pisun pottaan, mistä palkitsimme hänet ylitsevuotavilla kehuilla ja lemppariherkulla: pakastekuivatulla mustikalla. Nykyään pottaan tulee lähes aina pisu ja oikeastaan kaikki kakat (jos vain olemme kotona). Nyt kuumina päivinä Penu on ollut useasti kotona ihan alasti, jotta vaippa ei ole ollut turhaan hiostamassa. Ostimme muutamia alushousuja (ei meinannut oikein löytyä tarpeeksi pieniä ja nyt käytössä on 86/92-koon pöksyt), mutta niiden käyttö ei ole ollut kovin menestyksekästä. Penu luulee, että jalassa on vaippa, jos alushousut laittaa jalkaan. Niinpä ne ovat hyvin suurella todennäköisyydellä hetki pukemisen jälkeen jo pyykkikorissa.
...puhetta ei vielä tule, vaan "sanat" ovat tasoa äppä (kaikki mahdollinen), ääti (äiti), ukka (Ukki), että (vettä), ekka (rekka), yppää (hyppää), ymmaa (uimaan). Eläinten ääniä Penu osaa matkia melko hyvin: kissa sanoo au, lehmä sanoo mmmmuuuu, varis sanoo kraaaaak, tipu sanoo paap. Välillä Penu innostuu matkimaan äänteitä ja monet tavut osuvatkin ihan oikeaan: mamama, papapapa, kakakaka, tatatata. Hauska nähdä, missä vaiheessa puhetta alkaa tulla kunnolla.
...Penu ymmärtää puhetta todella hienosti. Hän oikeastaan ymmärtää lähes kaiken, mitä hänelle sanoo. Äitien puheesta Penu bongaa myös tuttuja sanoja, joten nykyään äitien täytyy olla jo vähän varovaisempia siinä, mitä suustaan ulos päästävät. Monista lempparijutuista ei esimerkiksi tohdi puhua Penun kuullen, vaan monesti turvaudumme englantiin tai ruotsiin tiettyjen sanojen kohdalla, kuten esimerkiksi simma, blueberry.
...ruoka maistuu hienosti, kuten aina ennenkin. Tsirppana syö usein kuin hevonen, mutta missään eivät valtavat annokset näy, vaan Penu on edelleen pieni ja siro. Monet asiat menevät suuhun parhaiten vielä sormin, mutta esimerkiksi iltapuuron ja aamujoghurtin Penu lusikoi hienosti suuhunsa ihan itse.
...tanssiminen ja hyppiminen on parasta huvia! Penu osaa itse laittaa päälle vanhanaikaisen cd-soittimemme, jossa on yksi ainoa lastenlaululevymme sisällä. Tätä sitten kuuntelemme päivästä toiseen ja aamusta iltaan, ja Penu jammailee (pyörii) olohuoneen lattialla.
...parhaita leikkikaluja ovat erilaiset autot, pyörät yms., joiden päällä voi istua ja joilla voi potkutella eteenpäin. Vaihtoehtoisesti myös erilaisten asioiden työntäminen on jees. Hiekkalaatikko jaksaa viihdyttää ja siellä neiti istuisikin koko päivän, jahka äidit jaksaisivat istua vieressä.
...kiipeily on pop! Sohvalle, tuolille, erilaisille penkeille, sängylle - mihin tahansa. Kaikki kelpaa meidän typylle!
...vesileikit ja uiminen on huippua! Penu on aina innoissaan, kun pääsee ymmaan. Rannalla on kiva läträtä matalassa vedessä ja latoa ämpäriin hiekkaa ja vettä. Välillä on kiva käydä pulikoimassa äitien kanssa. Kylpyamme on ollut kovassa käytössä omalla parvekkeellamme, ja siellä saa helposti vierähtämään tovin jos toisenkin. Operaation jälkeen parveke ja äidit ovat yleensä läpimärkiä.
...erilaiset kulkuvälineet ovat mielenkiintoisia: parhaita ovat varmaankin rekat, kaivinkoneet ja raitiovaunut, mutta myös lentokoneet ja helikopterit saavat pisteitä.
...Penu on edelleen vähän harkitsevampaa ja tarkkailevaa sorttia. Muiden lasten touhuja on kiva seurata ja välillä Penu innostuu matkimaan muiden tekemisiä tai menemään mukaan leikkeihin (eli ottamaan pallon muilta tms.). Pihapiirissämme on muutamia pari vuotta vanhempia lapsia, joista Penu on ihan innoissaan ja tykkää heidän seurastaan, vaikkei varsinaisesti osaakaan vielä leikkiä.
...Penu matkii ja ottaa mallia todella paljon muiden tekemisistä. Hän selkeästi seuraa äitien touhuja ja tekee monia asioita perässä. Jos äiti niistää nenän, etsii Penu nenäliinan ja "niistää" oman nenänsä. Jos äiti laittaa lusikan lautaselle tiettyyn asentoon, laittaa Penu lusikan samalla tavalla.
***********************
Kesälomaa olemme viettäneet varsin luppoisissa merkeissä mitään sen kummempaa tehden. Helteet ovat ajaneet meidät monien muiden tapaan sisätiloihin. Ulkoilusta on nautittu monesti vasta illan suussa, kun aurinko on jo hieman ehtinyt laskea alemmas eikä enää porota kolmenkymmenen asteen voimalla keskeltä taivasta. Uimaan emme ole kovin montaa kertaa päässeet rehottavien sinilevien takia. Pöh. Onneksi pääsimme minun vanhempieni luona kyläillessä muutaman kerran lämpöiseen ja puhtaaseen järviveteen pulikoimaan. Isovanhempien visiitin lisäksi kesälomaamme on mahtunut monenlaista: Helsinki-päiviä keskustassa, Korkeasaari-käynti isovanhempien kanssa, Lintsi-päivä, Porvoon-reissu, ostoskeskuskierroksia ilmastoinneista nauttien, maauimalassa polskimista, taaperokavereiden treffaamista, omalla pihalla leikkimistä muiden pihan lasten kanssa, kaverin hääjuhlat, jalkapallon MM-kisojen seuraamista (Penu tykkäsi erityisesti kansallislauluista ja jammaili aina niiden tahtiin), pyöräilyä (Pirkon tarakalla, ei siis vielä omalla pyörällä), kotieläintilalla eläinten bongailua...
Kivaa on siis ollut. Arki ja paluu työelämään kolkuttelevat kuitenkin jo ovella. Palaan itse reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen ensi viikolla töihin. Huomenna pitäisi mennä haistelemaan jo vähän uusia tuulia - mites niitä töitä oikein tehtiinkään. Pirkko jää Penun kanssa kotiin nauttimaan taaperoelämästä, joten vielä ei onneksi tarvitse miettiä päiväkotikuvioita. Iso tyttöhän tuo jo on, mutta ainakin äideille päiväkotiin meno tuntuisi vähän liian pelottavalta. :D
Blogi viettää todennäköisesti hiljaiseloa myös vastedes, sillä epäilen, että töiden lomassa ehtisin/jaksaisin postailla mitenkään kovin tiheästi. Mutta ehkä Pirkko innostuu kotiäitiyden lomassa kirjoittelemaan. Mistäs sen tietää! Muiden blogeja seuraillaan kuitenkin ahkerasti - ihanaa, kun ihmiset jaksavat postailla yritys-, raskaus- tai vauvakuulumisia. Eiköhän tännekin silloin tällöin jotain ilmesty, mutta siihen asti helteistä kesän jatkoa kaikille!
...käytössä ovat koon 74 ja 80 vaatteet. Syksyä varten olemme ostaneet lähinnä 80 ja muutamia 86 koon vaatteita.
...pottatreenit ovat käynnissä suhteellisen hyvällä menestyksellä. Jossain vaiheessa kesää Penu teki pienen pisun pottaan, mistä palkitsimme hänet ylitsevuotavilla kehuilla ja lemppariherkulla: pakastekuivatulla mustikalla. Nykyään pottaan tulee lähes aina pisu ja oikeastaan kaikki kakat (jos vain olemme kotona). Nyt kuumina päivinä Penu on ollut useasti kotona ihan alasti, jotta vaippa ei ole ollut turhaan hiostamassa. Ostimme muutamia alushousuja (ei meinannut oikein löytyä tarpeeksi pieniä ja nyt käytössä on 86/92-koon pöksyt), mutta niiden käyttö ei ole ollut kovin menestyksekästä. Penu luulee, että jalassa on vaippa, jos alushousut laittaa jalkaan. Niinpä ne ovat hyvin suurella todennäköisyydellä hetki pukemisen jälkeen jo pyykkikorissa.
...puhetta ei vielä tule, vaan "sanat" ovat tasoa äppä (kaikki mahdollinen), ääti (äiti), ukka (Ukki), että (vettä), ekka (rekka), yppää (hyppää), ymmaa (uimaan). Eläinten ääniä Penu osaa matkia melko hyvin: kissa sanoo au, lehmä sanoo mmmmuuuu, varis sanoo kraaaaak, tipu sanoo paap. Välillä Penu innostuu matkimaan äänteitä ja monet tavut osuvatkin ihan oikeaan: mamama, papapapa, kakakaka, tatatata. Hauska nähdä, missä vaiheessa puhetta alkaa tulla kunnolla.
...Penu ymmärtää puhetta todella hienosti. Hän oikeastaan ymmärtää lähes kaiken, mitä hänelle sanoo. Äitien puheesta Penu bongaa myös tuttuja sanoja, joten nykyään äitien täytyy olla jo vähän varovaisempia siinä, mitä suustaan ulos päästävät. Monista lempparijutuista ei esimerkiksi tohdi puhua Penun kuullen, vaan monesti turvaudumme englantiin tai ruotsiin tiettyjen sanojen kohdalla, kuten esimerkiksi simma, blueberry.
...ruoka maistuu hienosti, kuten aina ennenkin. Tsirppana syö usein kuin hevonen, mutta missään eivät valtavat annokset näy, vaan Penu on edelleen pieni ja siro. Monet asiat menevät suuhun parhaiten vielä sormin, mutta esimerkiksi iltapuuron ja aamujoghurtin Penu lusikoi hienosti suuhunsa ihan itse.
...tanssiminen ja hyppiminen on parasta huvia! Penu osaa itse laittaa päälle vanhanaikaisen cd-soittimemme, jossa on yksi ainoa lastenlaululevymme sisällä. Tätä sitten kuuntelemme päivästä toiseen ja aamusta iltaan, ja Penu jammailee (pyörii) olohuoneen lattialla.
...parhaita leikkikaluja ovat erilaiset autot, pyörät yms., joiden päällä voi istua ja joilla voi potkutella eteenpäin. Vaihtoehtoisesti myös erilaisten asioiden työntäminen on jees. Hiekkalaatikko jaksaa viihdyttää ja siellä neiti istuisikin koko päivän, jahka äidit jaksaisivat istua vieressä.
...kiipeily on pop! Sohvalle, tuolille, erilaisille penkeille, sängylle - mihin tahansa. Kaikki kelpaa meidän typylle!
...vesileikit ja uiminen on huippua! Penu on aina innoissaan, kun pääsee ymmaan. Rannalla on kiva läträtä matalassa vedessä ja latoa ämpäriin hiekkaa ja vettä. Välillä on kiva käydä pulikoimassa äitien kanssa. Kylpyamme on ollut kovassa käytössä omalla parvekkeellamme, ja siellä saa helposti vierähtämään tovin jos toisenkin. Operaation jälkeen parveke ja äidit ovat yleensä läpimärkiä.
...erilaiset kulkuvälineet ovat mielenkiintoisia: parhaita ovat varmaankin rekat, kaivinkoneet ja raitiovaunut, mutta myös lentokoneet ja helikopterit saavat pisteitä.
...Penu on edelleen vähän harkitsevampaa ja tarkkailevaa sorttia. Muiden lasten touhuja on kiva seurata ja välillä Penu innostuu matkimaan muiden tekemisiä tai menemään mukaan leikkeihin (eli ottamaan pallon muilta tms.). Pihapiirissämme on muutamia pari vuotta vanhempia lapsia, joista Penu on ihan innoissaan ja tykkää heidän seurastaan, vaikkei varsinaisesti osaakaan vielä leikkiä.
...Penu matkii ja ottaa mallia todella paljon muiden tekemisistä. Hän selkeästi seuraa äitien touhuja ja tekee monia asioita perässä. Jos äiti niistää nenän, etsii Penu nenäliinan ja "niistää" oman nenänsä. Jos äiti laittaa lusikan lautaselle tiettyyn asentoon, laittaa Penu lusikan samalla tavalla.
***********************
Kesälomaa olemme viettäneet varsin luppoisissa merkeissä mitään sen kummempaa tehden. Helteet ovat ajaneet meidät monien muiden tapaan sisätiloihin. Ulkoilusta on nautittu monesti vasta illan suussa, kun aurinko on jo hieman ehtinyt laskea alemmas eikä enää porota kolmenkymmenen asteen voimalla keskeltä taivasta. Uimaan emme ole kovin montaa kertaa päässeet rehottavien sinilevien takia. Pöh. Onneksi pääsimme minun vanhempieni luona kyläillessä muutaman kerran lämpöiseen ja puhtaaseen järviveteen pulikoimaan. Isovanhempien visiitin lisäksi kesälomaamme on mahtunut monenlaista: Helsinki-päiviä keskustassa, Korkeasaari-käynti isovanhempien kanssa, Lintsi-päivä, Porvoon-reissu, ostoskeskuskierroksia ilmastoinneista nauttien, maauimalassa polskimista, taaperokavereiden treffaamista, omalla pihalla leikkimistä muiden pihan lasten kanssa, kaverin hääjuhlat, jalkapallon MM-kisojen seuraamista (Penu tykkäsi erityisesti kansallislauluista ja jammaili aina niiden tahtiin), pyöräilyä (Pirkon tarakalla, ei siis vielä omalla pyörällä), kotieläintilalla eläinten bongailua...
Kivaa on siis ollut. Arki ja paluu työelämään kolkuttelevat kuitenkin jo ovella. Palaan itse reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen ensi viikolla töihin. Huomenna pitäisi mennä haistelemaan jo vähän uusia tuulia - mites niitä töitä oikein tehtiinkään. Pirkko jää Penun kanssa kotiin nauttimaan taaperoelämästä, joten vielä ei onneksi tarvitse miettiä päiväkotikuvioita. Iso tyttöhän tuo jo on, mutta ainakin äideille päiväkotiin meno tuntuisi vähän liian pelottavalta. :D
Blogi viettää todennäköisesti hiljaiseloa myös vastedes, sillä epäilen, että töiden lomassa ehtisin/jaksaisin postailla mitenkään kovin tiheästi. Mutta ehkä Pirkko innostuu kotiäitiyden lomassa kirjoittelemaan. Mistäs sen tietää! Muiden blogeja seuraillaan kuitenkin ahkerasti - ihanaa, kun ihmiset jaksavat postailla yritys-, raskaus- tai vauvakuulumisia. Eiköhän tännekin silloin tällöin jotain ilmesty, mutta siihen asti helteistä kesän jatkoa kaikille!
maanantai 28. toukokuuta 2018
Pitkästä aikaa
Oh hoh, onpas ehtinyt vierahtää jo muutama tovi edellisestä postauksesta. Monen monta postausideaa on pyörinyt useasti mielessä, mutta yhtäkään en ole saanut tänne blogiin asti. Syitä hiljaisuuteen löytyy:
1) Olin toukokuun alussa itse kovassa kuumeessa ja flunssassa, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden.
2) Kun tuosta paranin, saapuivat kovat helteet, jolloin vietimme suuren osan ajasta ulkona, eikä koneen näpyttely tunkkaisessa sisätilassa oikein houkutellut. Päätin odottaa sadepäiviä, jolloin blogia olisi kivempi kirjoittaa. Noh, niitä odotellaan edelleen. Eipä ole näkynyt! :D
3) Kun lämpötila hieman laski, sairastui Penu ensimmäisen kerran elämässään ja sai todella korkean kuumeen, jonka kavereiksi saapuivat myös kurkunpääntulehdus ja korvatulehdus. Pahimmasta kun pääsimme yli, sain Penulta tartunnan ja vietin itse sängyn pohjalla pari päivää. Ehkä nyt olisimme selvinneet jo pahimmista sairasteluista ja, vaikka aurinko paistaakin tänään kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ole (edelleenkään) tietoa, päätin raapustaa muutaman sanan tänne katkaistakseni pitkähköksi venähtäneen hiljaiselon.
Mitäs meille siis kuuluu?
Kävimme kuukausi sitten pyörähtämässä Saksassa. Penu tykkäsi matkasta kovasti ja kaikki reissussa meni loistavasti (mitä nyt itse sairastuin ja sain korkean kuumeen). Lentomatkat olivat onneksi lyhyet ja ne hurahtivat todella nopeasti Penun kanssa syödessä, lukiessa ja vähän kävellessä käytävää pitkin.
Vähän ennen Saksan-matkaa Penu alkoi kävellä todella paljon ja konttaus alkoi jäädä pois kuvioista. Lähes koko huhtikuun ajan hän treenaili kävelyä lyhyitä matkoja, mutta häntä täytyi koko ajan muistuttaa kävelemisestä. Viimeistään Saksassa käveleminen alkoi tulla ihan itsestään, ja nyt vauhti on jo kova! Ihan vielä ei juosta, mutta kesän lopulla luulisin juoksemisenkin jo sujuvan - sen verran paljon on meno kiihtynyt tässä kuukauden aikana.
Poskihampaita meillä on tehty ahkerasti. Ylähampaat tulivat muistaakseni jo joskus huhtikuussa läpi ja tällä hetkellä kasvatetaan alahampaita. Huoh. Tulisivat jo kunnolla läpi, jotta pääsisimme vihdoinkin näistä hammasvaivoista. Yöt ovat kuitenkin olleet melko hyviä viime aikoina. Ei ehkä pitäisi sanoa ääneen.
Paras viihdyttäjä tällä hetkellä on hiekkalaatikko. Luulen, että Penu istuisi hiekkalaatikolla koko päivän aamusta iltaan, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Kun menemme ulos, suuntaa hän saman tien kohti pihan leikkialuetta ja kiipeää hiekkalaatikolle hymyssä suin: lapio käteen ja hiekkaa lapataan muotteihin, ämpäreihin tai autojen lavoille. Ihme kyllä, suuhun hiekkaa ei ole päätynyt paljon ollenkaan! Tuntuu siltä, että lähes koko toukokuu on mennyt istuessa hiekkalaatikon reunalla tai muuten tässä pihapiirissä kauniiden ilmojen ja sairastamisen takia. Nyt tekisi mieli liikkua jo vähän muuallekin!
Musiikki on alkanut kiinnostaa Penua. Lempparilaulu on tällä hetkellä Jenni Vartiaisen Keinu. Meillä on kotona ollessa melko usein radio päällä (varsinkin aamuisin). Aina kun radiosta alkaa Keinu-laulu, huomaa Penu sen välittömästi ja siirtyy radion viereen ja alkaa tanssia heilumalla puolelta toiselle. <3 <3 <3 <3 Äitien sydämet sulavat aina tässä vaiheessa täysin! <3 Monet muutkin laulut alkavat tanssittaa häntä ja hän osaa erottaa, milloin radiosta tulee laulu (milloin se alkaa ja loppuu), milloin mainos ja milloin puhetta.
Yksi lempileikeistä on karkuun meneminen. Penu lähtee aina äitejä karkuun, jos pitää vaihtaa vaippa, pukea, mennä käsipesulle tms. Hän taapertaa kovaa vauhtia pois päin ja pysähtyy odottamaan sitä, että äidit ottavat hänet kiinni ja nappaavat syliinsä. Siitäkös vasta riemu repeää ja neiti hekottaa ja nauraa naama virneessä.
Penun sanavarasto koostuu tällä hetkellä yhdestä yleispätevästä sanasta: äppä. Alkuun ajattelimme, että äppä saattaisi olla jonkinlainen versio äidistä, mutta sittemmin olemme huomanneet, että kaikki asiat ovat äppiä. Ankka on äppä, kissa on äppä, äiti on äppä, Penu itse on äppä, lapio on äppä... Yhtään oikeaa sanaa ei siis vielä tule ja nekin harvat, joita Penu aiemmin on käyttänyt (ankka, auto, vettä), ovat unohtuneet jo aika päivää sitten. Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa puhe alkaa kehittyä enemmän. Itse olen alkanut puhua vasta noin 2-vuotiaana, joten hauska nähdä, meneekö Penunkin puheen kehitys samalla linjalla omani kanssa. Penu kyllä ymmärtää aivan valtavasti! Nykyään hän osaa jo nyökätä pään pudistamisen lisäksi, sillä aiemmin hän aina vain pudisti päätään - oli vastaus sitten kyllä tai ei.
Itkuraivareita tulee helposti ja kitinää vielä sitäkin enemmän. Penu haluaa yleensä kaiken heti eikä kestä sitä, jos ei pääse tekemään jotain, mitä juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä. Harmitusta aiheuttavat myös esimerkiksi Lego-palikat, jotka eivät suostu menemään kiinni Penun tahdon mukaan, tai palapelin palat, jotka eivät asetu paikalleen heti. Kärsivällisyydellä neitiä ei siis ole pilattu. :D Ehkä hän on perinyt tuon ominaisuuden minulta. Eh.
Parin päivän päästä Penu täyttää jo vuoden ja neljä kuukautta! On villiä ajatella, että vuosi sitten meillä oli ihan pieni vauva (silloin se tosin tuntui tooooosi isolta) ja nyt meillä on jo paljon ymmärtävä, kävelevä taapero, jolta löytyy omaa tahtoa vaikka naapureille jakaa. Tällä viikolla minulla loppuu hoitovapaa ja täytyy alkaa henkisesti varautua jo töihinpaluuseen. Pirkolla alkaa kauan odotettu kesäloma, jonka vietämme suurimmaksi osaksi kotosalla tehden varmaan kaikenlaisia pieniä retkiä ja päiväreissuja. Kesäkuussa piipahdamme pienelle sukuloimismatkalle Sveitsiin, mutta muuten kalenteri näyttää vielä tyhjältä - ihan parasta! Ehkäpä suuntaisimme tänä vuonna Prideille? Saa nähdä. Elokuun alussa teemme Pirkon kanssa vuoronvaihdon, jolloin hän jää kotiin hoitamaan Penua ja itse palaan sorvin ääreen ihan kunnolla.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille! Muiden blogeja olemme kyllä lukeneet ahkerasti ja seuranneet innolla raskauksien etenemistä ja vauva-arkea. :)
1) Olin toukokuun alussa itse kovassa kuumeessa ja flunssassa, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden.
2) Kun tuosta paranin, saapuivat kovat helteet, jolloin vietimme suuren osan ajasta ulkona, eikä koneen näpyttely tunkkaisessa sisätilassa oikein houkutellut. Päätin odottaa sadepäiviä, jolloin blogia olisi kivempi kirjoittaa. Noh, niitä odotellaan edelleen. Eipä ole näkynyt! :D
3) Kun lämpötila hieman laski, sairastui Penu ensimmäisen kerran elämässään ja sai todella korkean kuumeen, jonka kavereiksi saapuivat myös kurkunpääntulehdus ja korvatulehdus. Pahimmasta kun pääsimme yli, sain Penulta tartunnan ja vietin itse sängyn pohjalla pari päivää. Ehkä nyt olisimme selvinneet jo pahimmista sairasteluista ja, vaikka aurinko paistaakin tänään kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ole (edelleenkään) tietoa, päätin raapustaa muutaman sanan tänne katkaistakseni pitkähköksi venähtäneen hiljaiselon.
Mitäs meille siis kuuluu?
Kävimme kuukausi sitten pyörähtämässä Saksassa. Penu tykkäsi matkasta kovasti ja kaikki reissussa meni loistavasti (mitä nyt itse sairastuin ja sain korkean kuumeen). Lentomatkat olivat onneksi lyhyet ja ne hurahtivat todella nopeasti Penun kanssa syödessä, lukiessa ja vähän kävellessä käytävää pitkin.
Vähän ennen Saksan-matkaa Penu alkoi kävellä todella paljon ja konttaus alkoi jäädä pois kuvioista. Lähes koko huhtikuun ajan hän treenaili kävelyä lyhyitä matkoja, mutta häntä täytyi koko ajan muistuttaa kävelemisestä. Viimeistään Saksassa käveleminen alkoi tulla ihan itsestään, ja nyt vauhti on jo kova! Ihan vielä ei juosta, mutta kesän lopulla luulisin juoksemisenkin jo sujuvan - sen verran paljon on meno kiihtynyt tässä kuukauden aikana.
Poskihampaita meillä on tehty ahkerasti. Ylähampaat tulivat muistaakseni jo joskus huhtikuussa läpi ja tällä hetkellä kasvatetaan alahampaita. Huoh. Tulisivat jo kunnolla läpi, jotta pääsisimme vihdoinkin näistä hammasvaivoista. Yöt ovat kuitenkin olleet melko hyviä viime aikoina. Ei ehkä pitäisi sanoa ääneen.
Paras viihdyttäjä tällä hetkellä on hiekkalaatikko. Luulen, että Penu istuisi hiekkalaatikolla koko päivän aamusta iltaan, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Kun menemme ulos, suuntaa hän saman tien kohti pihan leikkialuetta ja kiipeää hiekkalaatikolle hymyssä suin: lapio käteen ja hiekkaa lapataan muotteihin, ämpäreihin tai autojen lavoille. Ihme kyllä, suuhun hiekkaa ei ole päätynyt paljon ollenkaan! Tuntuu siltä, että lähes koko toukokuu on mennyt istuessa hiekkalaatikon reunalla tai muuten tässä pihapiirissä kauniiden ilmojen ja sairastamisen takia. Nyt tekisi mieli liikkua jo vähän muuallekin!
Musiikki on alkanut kiinnostaa Penua. Lempparilaulu on tällä hetkellä Jenni Vartiaisen Keinu. Meillä on kotona ollessa melko usein radio päällä (varsinkin aamuisin). Aina kun radiosta alkaa Keinu-laulu, huomaa Penu sen välittömästi ja siirtyy radion viereen ja alkaa tanssia heilumalla puolelta toiselle. <3 <3 <3 <3 Äitien sydämet sulavat aina tässä vaiheessa täysin! <3 Monet muutkin laulut alkavat tanssittaa häntä ja hän osaa erottaa, milloin radiosta tulee laulu (milloin se alkaa ja loppuu), milloin mainos ja milloin puhetta.
Yksi lempileikeistä on karkuun meneminen. Penu lähtee aina äitejä karkuun, jos pitää vaihtaa vaippa, pukea, mennä käsipesulle tms. Hän taapertaa kovaa vauhtia pois päin ja pysähtyy odottamaan sitä, että äidit ottavat hänet kiinni ja nappaavat syliinsä. Siitäkös vasta riemu repeää ja neiti hekottaa ja nauraa naama virneessä.
Penun sanavarasto koostuu tällä hetkellä yhdestä yleispätevästä sanasta: äppä. Alkuun ajattelimme, että äppä saattaisi olla jonkinlainen versio äidistä, mutta sittemmin olemme huomanneet, että kaikki asiat ovat äppiä. Ankka on äppä, kissa on äppä, äiti on äppä, Penu itse on äppä, lapio on äppä... Yhtään oikeaa sanaa ei siis vielä tule ja nekin harvat, joita Penu aiemmin on käyttänyt (ankka, auto, vettä), ovat unohtuneet jo aika päivää sitten. Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa puhe alkaa kehittyä enemmän. Itse olen alkanut puhua vasta noin 2-vuotiaana, joten hauska nähdä, meneekö Penunkin puheen kehitys samalla linjalla omani kanssa. Penu kyllä ymmärtää aivan valtavasti! Nykyään hän osaa jo nyökätä pään pudistamisen lisäksi, sillä aiemmin hän aina vain pudisti päätään - oli vastaus sitten kyllä tai ei.
Itkuraivareita tulee helposti ja kitinää vielä sitäkin enemmän. Penu haluaa yleensä kaiken heti eikä kestä sitä, jos ei pääse tekemään jotain, mitä juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä. Harmitusta aiheuttavat myös esimerkiksi Lego-palikat, jotka eivät suostu menemään kiinni Penun tahdon mukaan, tai palapelin palat, jotka eivät asetu paikalleen heti. Kärsivällisyydellä neitiä ei siis ole pilattu. :D Ehkä hän on perinyt tuon ominaisuuden minulta. Eh.
Parin päivän päästä Penu täyttää jo vuoden ja neljä kuukautta! On villiä ajatella, että vuosi sitten meillä oli ihan pieni vauva (silloin se tosin tuntui tooooosi isolta) ja nyt meillä on jo paljon ymmärtävä, kävelevä taapero, jolta löytyy omaa tahtoa vaikka naapureille jakaa. Tällä viikolla minulla loppuu hoitovapaa ja täytyy alkaa henkisesti varautua jo töihinpaluuseen. Pirkolla alkaa kauan odotettu kesäloma, jonka vietämme suurimmaksi osaksi kotosalla tehden varmaan kaikenlaisia pieniä retkiä ja päiväreissuja. Kesäkuussa piipahdamme pienelle sukuloimismatkalle Sveitsiin, mutta muuten kalenteri näyttää vielä tyhjältä - ihan parasta! Ehkäpä suuntaisimme tänä vuonna Prideille? Saa nähdä. Elokuun alussa teemme Pirkon kanssa vuoronvaihdon, jolloin hän jää kotiin hoitamaan Penua ja itse palaan sorvin ääreen ihan kunnolla.
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille! Muiden blogeja olemme kyllä lukeneet ahkerasti ja seuranneet innolla raskauksien etenemistä ja vauva-arkea. :)
maanantai 26. helmikuuta 2018
Loma tuli, loma meni
Viime viikolla me vietimme koko perheen yhteistä talvilomaa. Viikko oli aivan täydellinen säiden kannalta, kun aurinkoinen ilma helli Etelä-Suomea koko viikon. Oli kyllä ihana viettää aikaa koko perheen kesken. Arkipäivisin ei normaalisti paljoa ehditä tehdä yhdessä, koska Pirkko on päivät töissä, joten nautimme lomasta täysin siemauksin. Viikko kului vain aivan liian nopeasti, ja tänään Pirkon piti palata taas sorvin ääreen.
Lomalla me
- tapasimme muutamaa kaveria,
- kävimme Penun 1-vuotishammaslääkärissä,
- kävimme 1-vuotiskuvauksessa,
- ulkoilimme kauniissa aurinkoisessa säässä,
- kävimme Helsingissä,
- varasimme seuraavan ulkomaanmatkan,
- kahvittelimme loman aloittajaisiksi sekä lopettajaisiksi,
- kävimme uimassa (kuten joka viikko),
- katsoimme Olympialaisia ja
- otimme rennosti ja nautimme tekemättömyydestä.
Emme viitsineet tehdä etukäteen mitään sen suurempia suunnitelmia hammaslääkäriä ja kuvausta lukuunottamatta, sillä ajattelimme, että siirtäisimme pikkuhiljaa Penun päivärytmiä kaksista päiväunista yksiin uniin. Päivän rytmi näyttää riippuvan tällä hetkellä täysin siitä, monelta Penu herää aamuisin. Jos hän nukkuu kahdeksaan, on todennäköistä, että selvitään vain yksillä unilla. Jos hän herää aikaisemmin, täytyy päivään mahduttaa vielä kahdet unet, sillä muuten koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää.
Alkuviikon ajan Penu meni selvästi kahden päiksyn rytmillä, mutta nyt viikonloppuna pääsimme yksiin uniin. Oli ihana, kun neiti heräsi aamulla selvästi tyytyväisenä ja pirteänä pitkän yön jäljiltä. Päiväunille mentiin vasta klo 12 ja sitä ennen ehdittiin nauttia lounas. Olin itse aivan hukassa, kun jo monen kuukauden ajan on ollut sama rytmi ja on tottunut siihen. Nyt en osannut ollenkaan toimia, kun rytmi heitti täysin häränpyllyä. Onpas sitä jo kaavoihin kangistunut. :D Tänään tosin palattiin taas hetkellisesti vanhaan kaavaan, sillä Penu heräsi jo seitsemältä. Hyvä niin, sillä nyt ehdin taas vähän päivitellä blogia. :)
Loman aikana Penu kehittyi jonkin verran kävelemisessä. Hän ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa vauhti on huima. Muutamat askeleet Penu kuitenkin otti parina päivänä ilman tukea, kun päästimme Pirkon kanssa irti ja Penu painoi menemään eteenpäin. Nuo kerrat olivat kuitenkin täysin tiedostamattomia eikä Penu itse tajua taaskaan osaavansa kävellä. :D Ryömimisen ja konttaamisen kanssa oli täysin sama juttu: taitoa oli, mutta tietoa siitä ei! :D Jonkin aikaa varmasti siis treenaillaan vielä, ennen kuin Penu ottaa varsinaiset ensiaskeleensa.
Tällä viikolla jännitämme erityisesti keskiviikkoa, kun eduskunnassa äänestetään äitiyslaista. En voi edelleenkään ymmärtää, että asiasta täytyy edes keskustella. Lain olisi pitänyt tulla voimaan jo kauan sitten! Eduskunnassa käytyä keskustelua aiheesta en voinut seurata ollenkaan. Tiesin jo etukäteen, kuinka loistavia vasta-argumentteja muutamilta sankareilta tulisi (ja niin taisi tullakin, sikäli mikäli jälkikäteen somessa näin päivityksiä), joten päätin säästää itseni siltä kidutukselta ja olla kokonaan seuraamatta. Toivon hartaasti, että keskiviikkona voisimme juhlia taas hieman tasa-arvoisempaa Suomea, vaikka lakimuutos omalla kohdallamme tuleekin liian myöhään. Kaikki peukut pystyssä!
Lomalla me
- tapasimme muutamaa kaveria,
- kävimme Penun 1-vuotishammaslääkärissä,
- kävimme 1-vuotiskuvauksessa,
- ulkoilimme kauniissa aurinkoisessa säässä,
- kävimme Helsingissä,
- varasimme seuraavan ulkomaanmatkan,
- kahvittelimme loman aloittajaisiksi sekä lopettajaisiksi,
- kävimme uimassa (kuten joka viikko),
- katsoimme Olympialaisia ja
- otimme rennosti ja nautimme tekemättömyydestä.
Emme viitsineet tehdä etukäteen mitään sen suurempia suunnitelmia hammaslääkäriä ja kuvausta lukuunottamatta, sillä ajattelimme, että siirtäisimme pikkuhiljaa Penun päivärytmiä kaksista päiväunista yksiin uniin. Päivän rytmi näyttää riippuvan tällä hetkellä täysin siitä, monelta Penu herää aamuisin. Jos hän nukkuu kahdeksaan, on todennäköistä, että selvitään vain yksillä unilla. Jos hän herää aikaisemmin, täytyy päivään mahduttaa vielä kahdet unet, sillä muuten koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää.
Alkuviikon ajan Penu meni selvästi kahden päiksyn rytmillä, mutta nyt viikonloppuna pääsimme yksiin uniin. Oli ihana, kun neiti heräsi aamulla selvästi tyytyväisenä ja pirteänä pitkän yön jäljiltä. Päiväunille mentiin vasta klo 12 ja sitä ennen ehdittiin nauttia lounas. Olin itse aivan hukassa, kun jo monen kuukauden ajan on ollut sama rytmi ja on tottunut siihen. Nyt en osannut ollenkaan toimia, kun rytmi heitti täysin häränpyllyä. Onpas sitä jo kaavoihin kangistunut. :D Tänään tosin palattiin taas hetkellisesti vanhaan kaavaan, sillä Penu heräsi jo seitsemältä. Hyvä niin, sillä nyt ehdin taas vähän päivitellä blogia. :)
Loman aikana Penu kehittyi jonkin verran kävelemisessä. Hän ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa vauhti on huima. Muutamat askeleet Penu kuitenkin otti parina päivänä ilman tukea, kun päästimme Pirkon kanssa irti ja Penu painoi menemään eteenpäin. Nuo kerrat olivat kuitenkin täysin tiedostamattomia eikä Penu itse tajua taaskaan osaavansa kävellä. :D Ryömimisen ja konttaamisen kanssa oli täysin sama juttu: taitoa oli, mutta tietoa siitä ei! :D Jonkin aikaa varmasti siis treenaillaan vielä, ennen kuin Penu ottaa varsinaiset ensiaskeleensa.
Tällä viikolla jännitämme erityisesti keskiviikkoa, kun eduskunnassa äänestetään äitiyslaista. En voi edelleenkään ymmärtää, että asiasta täytyy edes keskustella. Lain olisi pitänyt tulla voimaan jo kauan sitten! Eduskunnassa käytyä keskustelua aiheesta en voinut seurata ollenkaan. Tiesin jo etukäteen, kuinka loistavia vasta-argumentteja muutamilta sankareilta tulisi (ja niin taisi tullakin, sikäli mikäli jälkikäteen somessa näin päivityksiä), joten päätin säästää itseni siltä kidutukselta ja olla kokonaan seuraamatta. Toivon hartaasti, että keskiviikkona voisimme juhlia taas hieman tasa-arvoisempaa Suomea, vaikka lakimuutos omalla kohdallamme tuleekin liian myöhään. Kaikki peukut pystyssä!
perjantai 24. marraskuuta 2017
Matkakuumetta ja matkastressiä
Tänään on hyvä päivä! Pirkolla alkaa tänään viikon loma! :) Hän ottaa vähän omaa lomaa, jotta voimme lähteä porukalla reissuun. Penun matkat ovat tällä hetkellä rajoittuneet hyvin pitkälti Etelä-Suomeen, joten maanantaina on jännät paikat edessä, kun hurautamme Helsinki-Vantaalle ja lennämme kohti valoa.
On kyllä ihana lähteä reissuun! Olemme olleet viimeeksi vajaat kaksi vuotta sitten jouluna ulkomailla, joten pientä matkakuumetta on ollut ilmassa jo jonkin aikaa. Ennen matkailimme useita kertoja vuodessa, mutta vauvaprojektin takia on tullut hengailtua hieman pidempi aika kotimaan kamaralla. Kohteessa lämpötilat eivät ole mitkään päätä huimaavat, mutta pariin kymppiin toivottavasti päästään. Säällä ei tällä kertaa ole minulle mitään väliä. Kunhan pääsemme valoon, ei tarvitse laittaa itse ruokaa viikkoon, ei tarvitse siivota, Pirkko saa olla meidän kanssa ja voimme vain rentoutua. Tätä on odotettu!
Äitejä lähinnä jännittää yli viiden tunnin lentomatka. Jaiks! Miten siitä selviää sellaisen vauvan kanssa, joka ei ole koskaan nukkunut sylissä? Näin jälkiviisaana on tullut mieleen, että olisi pitänyt opettaa Penu nukahtamaan myös syliin juuri tällaisten tilanteiden varalta. Olimme alussa sen verran tiukkoja siitä, että syliin ei nukuteta, mikä kotioloissa onkin ollut ihan mahtavaa. Mutta mites sitten nämä reissut?! Voi olla, että Penu huutaa kanssamatkustajien riemuksi parin tunnin ajan, ennen kuin suostuu torkahtamaan hetkeksi (jos siis edes suostuu). Huoh! Toivotaan, että Penu yllättää äidit positiivisesti.
Lisäksi pientä stressiä pukkaa pakkaamisesta. Aiemmin on ollut helppo heittää rutiininomaisesti omat tavarat laukkuun, mutta nyt täytyy miettiä todella tarkkaan, mitä kaikkea Penu tarvitsee mukaan. Jos yhden yön reissuja varten olemme lastanneet auton täyteen tavaraa, niin miten ihmeessä saamme kaiken mahtumaan mukaan, kun olemme matkalla viikon? :D Tuntuu siltä, että laukkuun sujahtavat lähestulkoon kaikki asiat, mitä Penu omistaa. :D Vain suuri osa leluista jää kotiin.
Ehkäpä näistä kriiseistä kuitenkin selviää ja pääsemme lomailemaan ilman stressiä! :) Siispä heipä hei Suomen vesi- ja räntäsateet ja pimeys! Nähdään sitten, kun Suomi on 100-vuotias!
On kyllä ihana lähteä reissuun! Olemme olleet viimeeksi vajaat kaksi vuotta sitten jouluna ulkomailla, joten pientä matkakuumetta on ollut ilmassa jo jonkin aikaa. Ennen matkailimme useita kertoja vuodessa, mutta vauvaprojektin takia on tullut hengailtua hieman pidempi aika kotimaan kamaralla. Kohteessa lämpötilat eivät ole mitkään päätä huimaavat, mutta pariin kymppiin toivottavasti päästään. Säällä ei tällä kertaa ole minulle mitään väliä. Kunhan pääsemme valoon, ei tarvitse laittaa itse ruokaa viikkoon, ei tarvitse siivota, Pirkko saa olla meidän kanssa ja voimme vain rentoutua. Tätä on odotettu!
Äitejä lähinnä jännittää yli viiden tunnin lentomatka. Jaiks! Miten siitä selviää sellaisen vauvan kanssa, joka ei ole koskaan nukkunut sylissä? Näin jälkiviisaana on tullut mieleen, että olisi pitänyt opettaa Penu nukahtamaan myös syliin juuri tällaisten tilanteiden varalta. Olimme alussa sen verran tiukkoja siitä, että syliin ei nukuteta, mikä kotioloissa onkin ollut ihan mahtavaa. Mutta mites sitten nämä reissut?! Voi olla, että Penu huutaa kanssamatkustajien riemuksi parin tunnin ajan, ennen kuin suostuu torkahtamaan hetkeksi (jos siis edes suostuu). Huoh! Toivotaan, että Penu yllättää äidit positiivisesti.
Lisäksi pientä stressiä pukkaa pakkaamisesta. Aiemmin on ollut helppo heittää rutiininomaisesti omat tavarat laukkuun, mutta nyt täytyy miettiä todella tarkkaan, mitä kaikkea Penu tarvitsee mukaan. Jos yhden yön reissuja varten olemme lastanneet auton täyteen tavaraa, niin miten ihmeessä saamme kaiken mahtumaan mukaan, kun olemme matkalla viikon? :D Tuntuu siltä, että laukkuun sujahtavat lähestulkoon kaikki asiat, mitä Penu omistaa. :D Vain suuri osa leluista jää kotiin.
Ehkäpä näistä kriiseistä kuitenkin selviää ja pääsemme lomailemaan ilman stressiä! :) Siispä heipä hei Suomen vesi- ja räntäsateet ja pimeys! Nähdään sitten, kun Suomi on 100-vuotias!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)