Rv 20+4 ja rakenneultra

Tänään koitti viimeinkin se päivä, jota olemme hartaasti odottaneet ja jännittäneet edelliset kuukaudet. Veimme Penun eilen illalla isovanhemmille hoitoon, jotta pääsimme molemmat ultraan. Oli ihanaa, että tällä kertaa Pirkkokin sai tulla mukaan eikä minun tarvinnut mennä yksin. Saimme siis myös vapaaillan (luksusta!) ja vähän omaa aikaa. 

Nukuimme aamulla pitkään ja ajoimme sitten päivällä Helsinkiin. Hetken odoteltuamme pääsimme onneksi sisään. Tällä kertaa meillä oli aivan ihana kätilö! Onneksi! Hän selitti tarkasti ultratessaan, mitä hän nyt mittaa ja minkä takia. Samalla hän ihasteli vauvan liikkeitä ja näytti meille parhaita paloja Tyypistä. Tyyppi oli hereillä ja kovin liikkuvainen yksilö. Hän hengaili pää lähes alaspäin ja jalat ylöspäin. Ei ihme, että potkut ovat tuntuneetkin viime aikoina jo todella ylhäällä. 

Sanoin jo alussa, että sukupuolen saa kertoa, jos sen vain näkee. Suht alussa kätilö sanoikin, että nyt hän voi kyllä jo hyvin varmasti sanoa, että tietää, kumpaa sorttia tämä on. Hän esitteli meille häpyhuulet, jotka näkyivät ruudulla aivan selvästi. Kätilö oli hyvin varma siitä, että Penulle on tulossa pikkusisko. <3 Ultraus kesti ihan hyvän aikaa, mikä oli kiva, koska pääsimme katsomaan Tyypin touhuja. Muistan, että Penua ultrattiin aikoinaan vain noin 10-15 minuuttia ja silloin kätilö oli todella hiljaa koko ajan eikä selostanut mitään. Siksi oli kiva, että tämä kätilö kertoi koko ajan tarkasti, mitä teki ja näki. 

Loppuvaiheessa meitä alkoi hieman kuumottaa, koska kätilö ei saanut sydämestä hyvää kuvaa. Hän käänteli laitetta vaikka kuinka pitkään ja käski minun kääntyä molemmille kyljilleni, mutta mikään ei auttanut. Lopuksi hän totesi, että pyytää lääkärin käymään ja tarkistamaan, että sydämessä on kammiot ja eteiset ja läpät kunnossa. Kätilö poistui hetkeksi huoneesta ja jäimme ihan kahden. Onneksi Pirkko oli mukana, muuten olisin tuossa vaiheessa ollut ehkä hieman paniikissa. Lääkäri tuli hetkessä sisään ja käänsi anturia vatsan päällä yhden kerran ja löysi etsimänsä. Sydän näytti oikein hyvältä, ja kätilö nolosteli ja pahoitteli vieressä, kun ei itse millään ollut löytänyt kyseistä kohtaa. 

Huh, loppu hyvin, kaikki hyvin! Rakenneultran perusteella kaikki näytti siis niin hyvältä kuin olla ja voi. Painoa Tyypillä oli noin 360 g ja pituutta 20 cm. Ultrauksen jälkeen käytimme oman ajan vielä hyödyksi ja kävimme vähän lastenvaateliikkeissä shoppailemassa alennusmyynneissä. Oli virkistävää käydä kuukausien tauon jälkeen kaupoissa (emme olleet käyneet vaatekaupoissa sitten helmikuun) ja vielä ihan kahdestaan! Tyypille löytyi muutamat kivat pienet vaatteet ja Penullekin tarttui vähän jotain mukaan. Päivä oli siis oikein onnistunut. :) 

Rakenneultra

Onpas ollut haipakkaa viime päivät! Tarkoitus oli päivittää kuulumisia rakenneultrasta samana päivänä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt tietokoneelle ultran jälkeen.

Rakenneultra oli siis torstaina (rv 20+3). Onneksi aika oli heti aamulla, joten ei tarvinnut jännittää iltapäivään asti, vaan odotus meni suhteellisen kivuttomasti. Edellisenä iltana jännitys alkoi nousta, ja aamulla olin melko hermostunut. Onneksi on kylmän rauhallinen Pirkko, joka osaa rauhoitella ja tasapainottaa minua juuri sopivasti.

Olimme etukäteen kuulleet, että aikaa kannattaa varata tunnin verran ja että bebeä pääsee ihastelemaan pitkän aikaa. Onneksi saimme työasiat sovittua niin, että tunnin tai kahden myöhästyminen ei haittaa. Pääsimme ajoissa vastaanotolle, ja meitä oli vastassa eri kätilö kuin viimeeksi. Jotenkin odotin samaa henkilöä, mutta voi olla, että tutkimukset tekee aina vain joku vapaana oleva henkilö. Onneksi tämäkin kätilö oli oikein mukava. Aluksi hän tiedusteli lyhyesti vointiani ja sen jälkeen makoilinkin jo tutkimuspöydällä.

Ja siellähän se Pena näkyi! Selvästi oli kasvanut edellisestä kerrasta. Oli mukava päästä kurkkaamaan, miltä Penan yksiössä näytti, ja tietenkin oli ihana päästä katsomaan itse Penaa. Kätilö aloitti mittailun saman tien ja eteni aika haipakkaa tahtia. Samalla hän kertoi, mitä kaikkea mittaili. Sydämen syke kuului hyvin, mutta vasta jälkikäteen tajusin, ettemme huomanneet kysyä, kuinka nopea syke oli. No, eipä tuolla niin ole väliä, uteliaisuuttani olisin lähinnä halunnut tietää.

Kaikki vaikutti kuitenkin hyvältä! Mitään poikkeavaa tai erikoista ei löytynyt, mikä oli todella helpottavaa kuulla. Kun mittaukset oli tehty, kätilö kysyi, haluaisimmeko tietää sukupuolta. No tottakai halusimme! Niinpä hän zoomaili vielä jalkoväliä kunnolla. Ennusteeksi saimme 90 %:n varmuudella tytön. Eli näillä näkymin sieltä olisi tulossa Penaliina! Jos tämä ennuste pitää paikkansa, osoittautuvat tieteelliset tutkimuksemme aiemmasta postauksesta oikeaksi. Viimeiset kaksi viikkoa mulla on ollut enemmän tyttöfiilis, ja sanoinkin Pirkolle, että luulen sieltä olevan tytön tulossa. Nyt jännätään ensi vuoden alkuun ja katsotaan, onko kätilön ennuste ja oma fiilis oikeassa.

Kaiken kaikkiaan vastaanotolla meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Olimme helpottuneita, kun Penalla oli kaikki hyvin, mutta kun pääsimme ulos tutkimushuoneesta, oli vähän tyhmä ja hölmistynyt olo: olimme jotenkin odottaneet, että saisimme katsella Penaa vähän pidempään, mutta kätilö hoiti hommansa niin nopeasti (ja Pena oli todella yhteistyöhaluinen), joten ultraukseen meni varmaankin vain reilut 10 minuuttia. Tämä oli jopa paljon nopeampi käynti ja ultraus kuin niskaturvotusultrassa! Noh, mikäs siinä. Olemme onnellisia, että mitään poikkeavaa ei löytynyt ja että olemme taas askelen lähempänä tammikuuta.

Pena! (rv 20+3)

***Toim.huom. Sen saimme lisäksi tietää, että istukka sijaitsee kohdun etuosassa, niin kuin olin jo etukäteen arvellut, joten tämä vaimentaa potkuja vielä jonkin aikaa. Viimeisen viikon aikana olen silloin tällöin tuntenut pienen pieniä iskuja, jotka todennäköisesti ovat potkuja, mutta kunnon töminää saa odotella vielä hetken aikaa, jotta Penan liikkeet voimistuvat.

Tyttö vai poika?

Niin, siinä vasta kysymys: tyttö vai poika? Vai jotain siltä väliltä? Olkoon Penamme sukupuoleltaan mitä sorttia tahansa, tulemme häntä rakastamaan juuri sellaisena, kuin hän on.

Muutaman viikon päästä edessämme häämöttää rakenneultra, jossa on (toivottavasti) mahdollista selvittää lapsen sukupuoli. Vatsanpohjaa välillä kutkuttaa, kun ajattelen, että ehkäpä jo parin viikon päästä tiedämme, majaileeko mahassani Pena vai Penaliina. Enemmän kuitenkin jännitän itse ultraa ja sitä, onko kaikki kunnossa.

Olen yleensä hyvä arvaamaan (tai paremmin sanottuna jopa tietämään) kavereiden ja tuttavien vauvojen sukupuolia ja nimiä. En tiedä, mistä moinen vaisto tulee, mutta arvaukseni on jo monesti todistettu paikkansa pitäväksi! Omalla kohdallani vaistoni on kuitenkin tipotiessään. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, onko Pena tyttö vai poika.

Monien muiden tavoin olemme kuitenkin ennustaneet erinäisillä luotettavilla menetelmillä Penan sukupuolta. Tässä ennustuksemme teillekin luettavaksi:

Kiinalainen syntymäkalenteri
Kiinalaisessa syntymäkalenterissa otetaan huomioon äidin ikä ja hedelmöitysajankohta. Tämän perusteella meille on tulossa tyttö.

Maya-intiaanit
Maya-intiaanien luotettavan ikä + synnytysvuosi -menetelmän mukaan meille on tulossa tyttö.

Makeaa vai hapanta?
Uskomuksen mukaan makeanhimo viittaisi tyttöön, ja happaman ja suolaisen himo viittaisi poikaan. Tämän mukaan meille tulee poika.

Iho
Jos ihon kunnossa on otettu askel taaksepäin ja palattu teinivuosiin, on perheeseen tulossa tyttö, sillä uskomuksen mukaan tyttö vie äidin kauneuden. Siloposket taasen viittaisivat poikaan. Tämän perusteella meille on tulossa poika (joka tosin tällä hetkellä ehkä olisi muuttumassa tytöksi).

Pahoinvointi
Voimakas pahoinvointi on selvä merkki tytöstä, kun taas vähäinen tai olematon pahoinvointi tarkoittaa tietenkin poikaa. Hmm... Pahoinvointi on ollut vähän vaihtelevaa. En nyt tiedä, voiko tätä kutsua kovin voimakkaaksi, mutta täysin olemattomalla pahoinvoinnilla en ole selvinnyt. Lasketaankohan etominen pahoinvoinniksi? Tässä kategoriassa on hieman vaikeampi ennustaa, joten luulen, että pahoinvoinnin perusteella meille on tulossa intersukupuolinen lapsi.

Syke
Uskomusten mukaan alle 140-145:n syke tarkoittaa poikaa, kun taas tästä ylimenevä tyttöä. Molemmilla kerroilla, kun olemme sykettä saaneet kuunnella, on se huidellut melko korkeissa lukemissa - tosin vaihtelua on ollut jonkin verran ja jossain vaiheessa se taisi käväistä vähän alempanakin kuin 140. Tämän perusteella meille on kuitenkin tulossa tyttö.

Säärikarvat
Niin, juu. Mikäli säärikarvat kasvavat nopeasti, on jälkikasvu selvästi poika. Tämän perusteella meille tulee tyttö.

Rinnat
Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on tuleva perheenlisäys ilmiselvästi tyttö. Tämän perusteella meille on tulossa tyttö.

Lopputulos
tyttö 5
poika 2
intersukupuolinen 1


Tämän tieteellisen tutkimuksen perusteella meille on tulossa tyttö. Parin viikon päästä näemme (ainakin alustavasti), kuinka oikeaan ennustus osui.