keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Rv 20+4 ja rakenneultra

Tänään koitti viimeinkin se päivä, jota olemme hartaasti odottaneet ja jännittäneet edelliset kuukaudet. Veimme Penun eilen illalla isovanhemmille hoitoon, jotta pääsimme molemmat ultraan. Oli ihanaa, että tällä kertaa Pirkkokin sai tulla mukaan eikä minun tarvinnut mennä yksin. Saimme siis myös vapaaillan (luksusta!) ja vähän omaa aikaa. 

Nukuimme aamulla pitkään ja ajoimme sitten päivällä Helsinkiin. Hetken odoteltuamme pääsimme onneksi sisään. Tällä kertaa meillä oli aivan ihana kätilö! Onneksi! Hän selitti tarkasti ultratessaan, mitä hän nyt mittaa ja minkä takia. Samalla hän ihasteli vauvan liikkeitä ja näytti meille parhaita paloja Tyypistä. Tyyppi oli hereillä ja kovin liikkuvainen yksilö. Hän hengaili pää lähes alaspäin ja jalat ylöspäin. Ei ihme, että potkut ovat tuntuneetkin viime aikoina jo todella ylhäällä. 

Sanoin jo alussa, että sukupuolen saa kertoa, jos sen vain näkee. Suht alussa kätilö sanoikin, että nyt hän voi kyllä jo hyvin varmasti sanoa, että tietää, kumpaa sorttia tämä on. Hän esitteli meille häpyhuulet, jotka näkyivät ruudulla aivan selvästi. Kätilö oli hyvin varma siitä, että Penulle on tulossa pikkusisko. <3 Ultraus kesti ihan hyvän aikaa, mikä oli kiva, koska pääsimme katsomaan Tyypin touhuja. Muistan, että Penua ultrattiin aikoinaan vain noin 10-15 minuuttia ja silloin kätilö oli todella hiljaa koko ajan eikä selostanut mitään. Siksi oli kiva, että tämä kätilö kertoi koko ajan tarkasti, mitä teki ja näki. 

Loppuvaiheessa meitä alkoi hieman kuumottaa, koska kätilö ei saanut sydämestä hyvää kuvaa. Hän käänteli laitetta vaikka kuinka pitkään ja käski minun kääntyä molemmille kyljilleni, mutta mikään ei auttanut. Lopuksi hän totesi, että pyytää lääkärin käymään ja tarkistamaan, että sydämessä on kammiot ja eteiset ja läpät kunnossa. Kätilö poistui hetkeksi huoneesta ja jäimme ihan kahden. Onneksi Pirkko oli mukana, muuten olisin tuossa vaiheessa ollut ehkä hieman paniikissa. Lääkäri tuli hetkessä sisään ja käänsi anturia vatsan päällä yhden kerran ja löysi etsimänsä. Sydän näytti oikein hyvältä, ja kätilö nolosteli ja pahoitteli vieressä, kun ei itse millään ollut löytänyt kyseistä kohtaa. 

Huh, loppu hyvin, kaikki hyvin! Rakenneultran perusteella kaikki näytti siis niin hyvältä kuin olla ja voi. Painoa Tyypillä oli noin 360 g ja pituutta 20 cm. Ultrauksen jälkeen käytimme oman ajan vielä hyödyksi ja kävimme vähän lastenvaateliikkeissä shoppailemassa alennusmyynneissä. Oli virkistävää käydä kuukausien tauon jälkeen kaupoissa (emme olleet käyneet vaatekaupoissa sitten helmikuun) ja vielä ihan kahdestaan! Tyypille löytyi muutamat kivat pienet vaatteet ja Penullekin tarttui vähän jotain mukaan. Päivä oli siis oikein onnistunut. :) 

4 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että kaikki oli rakenneultrassa kunnossa! Oliko teillä toiveita sukupuolesta? Isosisaruksen kanssa samaa sukupuolta olevan pikkusisaruksen kanssa ainakin vaatepuoli on helpompaa, jos on tallessa. Ulkokampsujen kanssa tietenkin rajoittaa, jos on eri vuodenaikaan syntyvä sisarus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ollut mitään toiveita sukupuolesta. Vaatteita ei hirveästi ole enää tallella (paitsi vaatteet koosta 80 ylöspäin ja haalarit), ja jos tulokas olisikin poika, saisi hän silti käyttää Penun vanhoja vaatteita. Onneksi molemmat ovat suht samoihin aikoihin syntyviä, joten voimme toivottavasti hyödyntää haalarit ja kesävaatteet, jotka vielä ovat tallessa.

      Poista
  2. En ole pystynyt kommentoimaan useampaan kuukauteen puhelimen vaihdon jälkeen, mutta olen täällä kyllä seurannut teitä kovasti! Paljon onnea toisesta tulokkaasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kiva, että olet vielä seurannut meitä. Täytyy yrittää päivitellä nyt vähän ahkerammin, kun aikaa on ja jäisi sitten itselle taas muistoksi luettavaa tästäkin raskaudesta.

      Poista