maanantai 31. elokuuta 2020

Rv 27+2: Äitiyden tunnustaminen ja sairaslomaa

Oh hoh, onpas vierähtänyt jo tovi edellisestä postauksesta. Kesä oli ja meni. Korona tuli ja on eikä valitettavasti ole lähtenyt minnekään. Onneksi meidän perheemme on vielä toistaiseksi välttänyt tartunnan, vaikka viime viikolla elimmekin jännittäviä päiviä, kun odottelimme Pirkon testituloksia. 


Äitiys on nyt tunnustettu. Kävimme jokin aika sitten neuvolassa hoitamassa asian kuntoon. Tuntui kyllä juhlalliselta sen adoptioprosessin jälkeen (vaikka se meillä olikin helppo ja nopea) hoitaa asia vain neuvolakäynnin yhteydessä. Itse prosessiin kuului muutamien papereiden allekirjoitusta. Lisäksi meidän täytyi toimittaa klinikalta todistus hedelmöityshoidoista. Tuon paperin saaminen olikin hieman työläämpi prosessi. Olin soittanut klinikalle jo kesäkuussa ja pyytänyt todistusta. He lähettivät postissa meille paperin, joka valitettavasti oli väärä. Tämä selvisi meille noin kaksi viikkoa ennen äitiydentunnustuskäyntiä. Jouduin soittelemaan klinikalle uudestaan ja pyysin lähettämään meille oikean todistuksen. Ajattelin, että kyllä se kahdessa viikossa ehtii tulla. Puhelimeen vastannut henkilö pahoitteli asiaa ja lupasi hoitaa todistuksen postiin saman tien. Odottelimme postia joka ikinen päivä, kunnes päivää ennen neuvola-aikaa jouduin soittamaan taas klinikalle ja pyytämään uuden todistuksen. Heidän tiedoissaan ei näkynyt mitään merkintää jälkimmäisestä puhelustani ja todistuspyynnöstäni eikä todistus ole tähän päivään mennessä tullut meille, joten luulen, ettei sitä koskaan edes lähetetty. Niinpä jouduin tekemään ylimääräisen reissun Helsinkiin ja hakemaan todistuksen klinikalta vähän ennen sulkemisaikaa. Pikkasen otti päähän. 


Kyseisellä neuvolakäynnillä hoitaja kyseli kuulumisiani ja itkien sopertelin, että en oikein pysty liikkumaan. Iskiaskivut ovat olleet helvetillisiä jo pidemmän aikaa ja kävely (jos sitä onnistuu tekemään) aiheuttaa supistuksia lähes saman tien - varsinkin jos pitäisi kävellä yhtään pidempään (kuin esim. 600 m :D) ja lujempaa vauhtia (kuin hidasta sunnuntaikävelyä). Neuvolantäti ohjasi minut onneksi ylimääräiselle lääkärikäynnille juuri viimeisenä kesälomaperjantaina. Lääkäri kirjoitti minulle onneksi sairaslomaa saman tien pidemmän pätkän, joten näillä näkymin en ole menossa enää töihin ennen äitiysloman alkua. Huh, helpotus! Tiedän, etten olisi selvinnyt töistä, jossa joutuu koko ajan kävelemään ja olemaan pystyssä, taukoja ei ole ja kiire on koko ajan. Samalla lääkäri tsekkasi, että paikat ovat vielä kiinni ja kunnossa. Kaikki näytti onneksi hyvältä eivätkä supistukset ole tehneet minkäänlaista hallaa. 


Nyt siis olen sairaslomalla ja kulutan aikani lähinnä neuloen. Penu on päiväkodissa ja toivomme, ettei sieltä heti tulisi mitään nuhaa tms., minkä takia joutuisi jäämään kotiin. Tällä hetkellä en ole kovin hyvä viihdyttäjä ja seuraneiti, jos koko päivän joutuisi hoitamaan (tervettä) lasta. Seuraavaksi odottelen ensimmäistä pelkopolikäyntiä lääkärille. Se onkin jo viikon päästä. Aika menee hurjaa vauhtia! :)

2 kommenttia:

  1. On ollut kivaa lukea teidän toisen lapsen odotuksesta ja toivotaan nyt, että tämä loppumatka kohti synnytystä sujuisi ilman näitä komplikaatioita.

    Muistan vieläkin ne jäätävät SI-niveloireet raskauden aikana, kun lähti jalat alta. Voin todellakin uskoa, että lepo on nyt se mitä tarvitset!

    Tsemppiä ja terveitä aikoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nää kivut on kyllä jostain ihan hanurista. Pahenee vaan koko ajan eikä mikään auta. Vielä muutama kuukausi pitäisi jaksaa. En ymmärrä, miten selviän loppuraskaudesta, jos nyt on jo näin paha. :(

      Poista