30 raskausviikkoa on jo täynnä! Jihuu! Ja kivut sen kuin pahenee. Välillä ei meinaa saada housuja jalkaan, kun en pysty nostamaan toista jalkaa ilmaan. Käveleminen on aivan tuskallista ja juuri ja juuri pystyn kävelemään tien toiselle puolelle päiväkotiin. Välillä istuminenkin sattuu. On tämä hullun hommaa. Tähän asti on jotenkin kestänyt, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä tätä raskautta ja kipua. Saisi mun puolesta syntyä jo.
Tänään kävimme toisella pelkopolikäynnillä Pirkon kanssa. Tällä kertaa menimme synnytyssairaalaan juttelemaan kätilön kanssa. Kätilö oli onneksi todella mukava ja tällä kerralla sekä minä että Pirkko itkimme molemmat. :D Heh. Ai, meillä muka traumoja edellisestä synnytyksestä?! Käynti oli mielestäni hyödyllinen, koska kävimme edellisen synnytyksen aika tarkasti läpi, mitä ei koskaan aiemmin ollut tehty. Lähinnä juttelimme siis siitä ja meidän fiiliksistä ja kokemuksista. Rauhoittavaa oli se, että meitä ei edelleenkään painostettu mihinkään, vaan saamme itse tehdä ratkaisun synnytystavasta. Tai toki lääkäri tekee päätöksen viimeisellä käynnillä, mutta hän jo sanoi, että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse.
Lopussa kätilö kysyi, merkkaako hän jo jotain toivetta synnytystapaan, ja kyllä olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että sektiolla mennään. Siitä tulee itselleni paljon levollisempi ja positiivisempi olo ja olen varma, että se on meille oikea ratkaisu. Oli ihanaa, että Pirkko pääsi tännekin käynnille mukaan ja saimme yhdessä käydä vielä tapahtumaa läpi. On mulla paras vaimo. <3