Rv 30+3 ja toinen pelkopolikäynti

30 raskausviikkoa on jo täynnä! Jihuu! Ja kivut sen kuin pahenee. Välillä ei meinaa saada housuja jalkaan, kun en pysty nostamaan toista jalkaa ilmaan. Käveleminen on aivan tuskallista ja juuri ja juuri pystyn kävelemään tien toiselle puolelle päiväkotiin. Välillä istuminenkin sattuu. On tämä hullun hommaa. Tähän asti on jotenkin kestänyt, mutta nyt alkaa olla mitta täynnä tätä raskautta ja kipua. Saisi mun puolesta syntyä jo. 

Tänään kävimme toisella pelkopolikäynnillä Pirkon kanssa. Tällä kertaa menimme synnytyssairaalaan juttelemaan kätilön kanssa. Kätilö oli onneksi todella mukava ja tällä kerralla sekä minä että Pirkko itkimme molemmat. :D Heh. Ai, meillä muka traumoja edellisestä synnytyksestä?! Käynti oli mielestäni hyödyllinen, koska kävimme edellisen synnytyksen aika tarkasti läpi, mitä ei koskaan aiemmin ollut tehty. Lähinnä juttelimme siis siitä ja meidän fiiliksistä ja kokemuksista. Rauhoittavaa oli se, että meitä ei edelleenkään painostettu mihinkään, vaan saamme itse tehdä ratkaisun synnytystavasta. Tai toki lääkäri tekee päätöksen viimeisellä käynnillä, mutta hän jo sanoi, että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse. 

Lopussa kätilö kysyi, merkkaako hän jo jotain toivetta synnytystapaan, ja kyllä olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että sektiolla mennään. Siitä tulee itselleni paljon levollisempi ja positiivisempi olo ja olen varma, että se on meille oikea ratkaisu. Oli ihanaa, että Pirkko pääsi tännekin käynnille mukaan ja saimme yhdessä käydä vielä tapahtumaa läpi. On mulla paras vaimo. <3

Rv 28+2 ja pelkopolikäynti

Nyt on käyty ensimmäisellä pelkopolikäynnillä. Käyntejä on siis yhteensä kolme: ensimmäinen ja viimeinen lääkärille ja keskimmäinen kätilölle. Mainitsin siis jo ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä, että haluaisin pelkopolille ja sektion. Onneksi neuvolatätimme on aivan loistava eikä ole kyseenalaistanut toivettani hetkeäkään. Sain lähetteet ja ajat on jo varattu kalenteriin. Nyt vain täytyy toivoa, että olen terve jokaisen käynnin aikaan. 

Tänään ajoimme paikkakuntamme keskusneuvolaan ja tapasimme siellä aivan ihanan lääkärin. Olin vaatinut Pirkon tulemaan mukaani, koska tiesin, että itken varmasti koko käynnin ajan ja tarvitsen hänet sinne puhumaan puolestani ja olemaan tukenani. Lisäksi mielikuvani edellisestä synnytyksestä saattavat olla hieman hämärtyneemmät kuin hänellä. 

 

Lääkäri oli tosiaan todella miellyttävä, ja hän sanoi, että tällä ensimmäisellä käynnillä lähinnä jutellaan edellisestä synnytyksestä ja alatiesynnytyksen ja sektion eroista. Eniten minua lohdutti kuulla, että ketään ei pakoteta synnyttämään alateitse, vaan halutessaan voi päästä sektioon, vaikka he tietenkin suosittelevat alatiesynnytystä, jos se vain on terveydellisesti mahdollista. Lähinnä siis juttelimme edellisestä synnytyskokemuksesta ja kävimme läpi tulevaa synnytystä eri tavoin. Vaikka käynnillä lähinnä vain juteltiin eikä tehty mitään päätöksiä, koin sen silti hyödylliseksi. Käynti meni juuri niin kuin olin kuvitellutkin: itkin lähes koko sen 40 minuuttia, mitä siellä olimme. :D Lopussa vielä ultrattiin, mikä oli ihan hauska yllätys! Tyypillä näytti olevan kaikki hyvin ja painoa hänellä oli jo vajaat 1200 g. 

Pyysin lääkäriä vielä tarkistamaan paikat ja kysyin, voisiko hän kirjoittaa sairalomalle jatkoa. Paikat ovat edelleen kiinni ja täysin epäkypsät, mikä oli hyvä uutinen! Mahtavaa oli myös se, että lääkäri kirjoitti minulle sairaslomaa aina sinne äitiyslomaan asti. Nyt ei enää tarvitse stressata siitä, täytyykö yrittää mennä töihin tai miten pääsen lääkärille ja saan sairaslomaa lisää. Ihanaa! Nyt voi keskittyä täysillä lepäämiseen ja mahan kasvatteluun (iso se jo onkin!).