2-vuotias Penu!

Niinhän siinä kävi, että meidänkin vauva kasvoi ja muuttui hetkessä pieneksi puhuvaksi lapseksi, joka juoksee jo melko kovaa ja rakastaa pomppimista. Penu täytti reilu kuukausi sitten kaksi vuotta. Ihan käsittämätöntä! Voiko meillä oikeasti olla jo kaksivuotias lapsi?

Juhlia vietettiin useammassa osassa, ja viimeisissä pirskeissä oli äideiltä vähän jo veto pois. Tästä taas viisastuneena yritämme seuraavat juhlat järjestää maksimissaan kahdessa erässä. :D Penu oli innoissaan omista syntymäpäivistään ja lahjoista, joita hän sai. Viime aikoina olemme antaneet hänelle myös hieman sokerisia herkkuja, joten juhlapöydän pullat, keksit ja mehu olivat myös suuria suosikkeja. Leluilla leikittiin pitkään syntymäpäiväjuhlia ja käytiin tapahtumia läpi ja edelleen niistä välillä puhutaan. On siis ollut mieleenpainuva kokemus! 

Kaksivuotias Penumme...

...on (tietenkin) kaunis, ihana ja suloinen. <3

...on melko pienikokoinen, mutta pian pääsemme pois vauvojen vaateosastoilta ja voimme siirtyä lastenvaateosastolle.  

... puhuu jo pitkiäkin lauseita ja osaa kertoa pieniä tarinoita. Sijamuodot alkavat pikkuhiljaa osua kohdilleen. On ihanaa seurata, kuinka kieli kehittyy päivä päivältä paremmaksi. Muutama äänne on vielä hukassa ja vokaalit tai konsonantit saattavat vaihtaa paikkaa, joten muiden saattaa olla vielä vaikea ymmärtää puhetta, mutta me äidit olemme ratkaisseet koodikielen salat ja päässeet sisälle Penun maailmaan.

...tykkää Ryhmä Hausta. Ne on IN. Isolla I:llä. Toinen suosikki on Muumit. 

...rakastaa uimista ja suihkussa käymistä. Muutenkin vesileikit ja vedellä läträäminen on huisin hauskaa.

...leikkii mieluiten lääkäriä, saunomista ja uimahallissa käymistä.

...käy kerran viikossa muskarissa ja tanssitunnilla ja tykkää selvästi molemmista.

...tykkää autoista ja autoilla ajamisesta. 

... menisi varmaan joka päivä HopLopiin, jos vain pääsisi. Ja siellä parasta on trampoliinilla hyppiminen.

...käy potalla todella hienosti ja osaa huutaa, kun pitää tulla pyyhkimään. Kotoa poistuessamme käytämme vielä vaippoja varmuuden vuoksi, mutta todella hienosti neiti osaa ilmoittaa hädästään. 

...nukkuu yleensä yhdet päiväunet noin klo 13.30-15, mutta useina päivinä unet ovat jääneet kokonaan väliin. Jos aamulla nukuttaa pitkään, on typyä turha yrittää nukuttaa päivällä. 

...syö hyvin, mutta ei oikein uskalla maistaa uusia asioita. Kerran taannoin teimme Pirkon kanssa lettuja kermavaahdolla ja hillolla ja ajattelimme, että annamme Penullekin välipalaksi, mutta eihän hän suostunut edes maistamaan herkkuja, vaikka kuinka yritimme selittää, että se on hyvää. Penu huusi naama punaisena ja karjui, ettei halua maistaa. Se siitä. Äidit söivät letut. Mutta vanhat ruuat ja lähes kaikki, mikä sisältää rapuja, uppoaa hyvin.

Kuulumisia arjen keskeltä

Huh, onpas ehtinyt vierähtää jo tovi edellisestä kirjoituksesta. Kerrottavaa olisi kosolti, mutta jos nyt saisin edes muutaman rivin raapustettua ylös Penun kuulumisista. Pirkon uhkaukset kirjoittaa blogiin eivät ole ainakaan vielä toteutuneet. Saa nähdä, ehtiikö hän toteuttaa aikomuksensa kotivuotensa aikana. :D

Penu kasvaa huimaa vauhtia, ja ikää meidän vauhtimimmillä on jo 1 vuosi ja 9 kuukautta. Hullua ajatella, että parin kuukauden päästä tulee kaksi ikävuotta täyteen! Oh ja hoh! Penu on edelleen pienikokoinen ja shoppailemme vaatteet vielä vauvojen osastolta. Pääasiassa käytössä ovat koon 86 vaatteet, mutta monia koon 80 vaatteita on vielä käytössä. Yhtään ysikymppistä meiltä ei vielä taida löytyä.

Päiväunia meillä nukutaan edelleen yhdet päivässä. Yleensä päikkärit nukutaan ulkona rattaissa, mutta muutamat päivät ollaan oltu sisällä sairastamisen vuoksi. (Olemme koko poppoo olleet enemmän tai vähemmän kipeinä viime viikot ja pikkuhiljaa alkaa ottaa jo pannuun.) Jouduimme jokin aika sitten aloittamaan päikkäreitten lyhennys -operaation, sillä neiti olisi vedellyt rattaissa kepeästi yli kolmen tunnin unia, mikä tietenkin vaikutti yöuniin. Nyt päikkäreitä nukutaan yleensä noin 1-1,5 tuntia.

Tutista luovuimme minun syyslomaviikon aikana. Operaatio oli tarkoitus suorittaa jo kesän aikana, mutta äitien laiskuuden ja mukavuudenhaluisuuden takia homma vähän venähti. Hups. Ennen syyslomaa yöunet katkeilivat usein monta kertaa, koska titti oli kadonnut. Penu kuitenkin rauhoittui aina, kun sai tutin suuhunsa. Itse en enää jaksanut tutin kanssa pelleilyä, joten päätimme luopua koko kapistuksesta. Leikkasimme tuteista imuosat irti ihan juuresta ja jätimme ne pöydälle Penun löydettäväksi. Alkuun ne herättivät lähinnä ihmetystä eikä Penu kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Päikkäreille tai iltaunille mennessä suru oli kuitenkin suunnaton ja tutin perään itkettiin lohduttomasti ja pitkään. Raivoamista kesti useita päiviä ja välillä meinasimme jo heittää pyyhkeen kehään, kun illalla kurkkusuorana huutamista oli kestänyt 3,5 tuntia. Jo pelkkä sänkyyn meneminen illalla sai aikaan raivokohtauksen. Reilun viikon jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa eikä itkuja enää ole (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) ollut. Nukahtaminen tosin edelleen vie aikansa sekä päikkäreille että iltaunille mennessä ja saattaa kestää helposti 1-2 tuntia. Penu myöskin vaatii jommankumman äideistä vierelleen nukahtamiseen asti. Nooooh, pikkuhiljaa mennään toivottavasti parempaa kohti (ainakin toivon niin).

Viime viikkoina pienoinen uhma on alkanut nostaa päätään. Tämä yhdistettynä tutittomuuteen ja toisen poskihammassetin puhkeamiseen on aikas mukava kombo. Olen monta kertaa ollut iloinen siitä, että itse olen päivisin töissä ja Pirkko saa lehmänhermoineen kestää pahimmat kiukut. Omat hermoni eivät moista kestäisi. :D Olemme siis viime aikoina saaneet nauttia ihanista huutokiukkukohtauksista, joita saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, mikä ei mene neidin mielen mukaan. Jos kuu sattuu olemaan väärässä asennossa ja vadelmat huonosti joghurtin seassa, voi tuloksena olla tunnin pituinen karjumiskohtaus, jossa neitiin on mahdotonta saada kontaktia. Välillä on päiviä, jolloin kaikki menee seesteisesti, mutta yhä useammin erinäisistä asioista (mm. pukeminen, syöminen, potalle meneminen) saa vääntää. Rajojen koettelu on siis kovaa.

Puhe kehittyy huimaa vauhtia ja sitä on mieletöntä seurata! Lauseita Penulta ei vielä tule, mutta sanoja todella paljon. Muutamat äänteet puuttuvat puheesta kokonaan (l ja r) ja monet äänteet hakevat vielä paikkaansa, mutta sanoja tuntuu tulevan lähes päivittäin lisää. Penu kuuntelee meidän äitien puhetta todella tarkasti ja bongaa puheen seasta erilaisia sanoja, joita hän alkaa saman tien drillailemaan. Nykyään täytyy siis itse olla tarkkana, mitä suustaan ulos päästää. Yksi lempparisanoistani on tällä hetkellä tunna ('lunta'), jota Penu on hokenut ensilumen satamisesta asti. Noh, se lumi tuli ja meni ja seuraavaa saadaan odotella varmaan vielä tovi. Penu ei lunta kuitenkaan ole unohtanut ja lähes päivittäin puhumme siitä, kuinka Penu pääsee tekemään lumiukkoa sitten, kun sataa tarpeeksi lunta. Niin, ja viimeisten viikkojen aikana Penu oppi sanomaan myös minun nimeni oikein! :)

Lempparileikkejä ja -leluja ovat tällä hetkellä autot (niin pienet kuin isot, joilla voi itse ajaa), legot, muutamat tietyt pehmolelut, muovailuvaha (tai ainakin ne purkit), kirjat... Myös laulaminen, musiikin kuunteleminen ja tanssiminen ovat mieluisaa puuhaa. Yksin leikkiminen on Penun mielestä kovin kurjaa ja hän vaatiikin vierelleen lähes koko ajan leikkikaverin (eli useimmiten äidin). Jos äidit haluavat iltapäivällä hetken omaa aikaa minun töiden jälkeen, saa Penu katsoa Muumeja. Toinen suosikkiohjelma on Ryhmä Hau, joka katsotaan aina sunnuntai- ja maanantaiaamuisin. Myös ulkona on kiva leikkiä ja touhuta. Eniten Penu tykkää työntää erilaisia kärryjä ja autoja pihassa. Viime aikoina hän on myös tykännyt lähteä pienille kävelyille pihamme ulkopuolelle. Lähistöllämme rakennetaan paljon, joten usein kävelemme katsomaan rakennustyömaata tai ihan vaan ohiajavia autoja. Pihapiirin lapsista Penu on aina hyvin innoissaan, mutta ei osaa vielä mitenkään leikkiä heidän kanssaan. Ennemmin Penu on yksin (eli äitien kanssa) ja touhuilee omiaan.

Toisaalta Penu on hyvin sosiaalinen, sillä hän vaatii itselleen aina leikkikaverin ja tykkää olla (tuttujen) ihmisten seurassa (ja käskyttää heitä leikeissään). Toisaalta hän on taas melko ujo ja pidättyväinen, enemmän sivusta tarkkailija ja harkitseva pohtija. Hän on iloinen ja oikeastaan aika hyväkäytöksinen vieraissa paikoissa. Kaikista kiukkukohtauksista ja nukahtamisongelmista huolimatta sanoisin Penun olevan helppo tapaus ja meidän päässeen suht helpolla. Heikkoina hetkinä pieni vauvakuume nostaa aina päätään ja löydän itseni haaveilemasta vielä pienestä nyytistä. Pitäisikö Penulle tehdä sittenkin vielä sisarus? Olihan se maha aika kiva... joo ei! Olen heikoimpina hetkinä lukenut päivitykseni raskauden loppupäiviltä ja ollut kiitollinen siitä, että pidin blogia ja kirjoitin ahkerasti ajatuksiani ylös. :D Silloin totean lyhyesti: yksi riittää.

Työt polkaistu käyntiin

Nyt on ensimmäinen kokonainen työviikko lusittu ja osat ovat vaihtuneet Pirkon kanssa. Täytyy myöntää, että on ollut aika raskas viikko takana (minulla lähinnä - Pirkolla ja Penulla on mennyt todella kivasti). Töissä meillä on onneksi niin hektistä, etten työpäivän aikana ehdi ajatella Penua oikeastaan ollenkaan enkä murehtia sitä, miten hänellä menee, vaan kaikki aika menee töiden parissa touhuten. Vasta työpäivän päättyessä tulee mietittyä, miten kotona on mennyt ja alkaakin olla jo kiire rakkaiden luo.

Ensimmäiset viikot töissä ovat aina todella työntäyteisiä ja hieman stressaavia, mutta erityisesti nyt, kun olin 1,5 vuotta pois, tuntuu siltä, että olisin aloittanut aivan uudessa työssä. Työmäärä on ollut valtaisa ja päivät ovat venyneet todella pitkiksi. Kotona olen ollut paljon normaalia myöhempään ja leikkiaika Penun kanssa on jäänyt vähäiseksi. Onneksi kokemuksesta tiedän, että parin ensimmäisen viikon jälkeen helpottaa.

Tuntuu siltä, että Penu on kasvanut ja kehittynyt valtavasti tässä reilun viikon aikana, kun olen itse ollut poissa. Pirkko on jaksanut hienosti pottailla Penun kanssa, ja kotona ollessa meillä onkin nykyään lähes aina pelkät pikkupöksyt jalassa. Kun menemme ulos tai poistumme ylipäänsä kotoa, laitamme Penulle vielä vaipan päälle. Tällä viikolla kävimme Lindexin alennuksista ostamassa kasan uusia pikkupöksyjä Penulle, koska lähes päivittäin niihin tulee yksi vahinko, joten kolmilla alkkareilla ei oikein meinannut enää pärjätä. Nyt on varastot täydennetty ja treenaus voi jatkua. Stressiä emme asiasta ota eikä hommalla sinänsä ole kiirus, vaan harjoittelemme omassa tahdissa ja yritämme vähentää vaippojen käyttöä pikkuhiljaa.

Penun puhe on kehittynyt mielestäni todella paljon viimeisen kahden viikon aikana! Useasti en itse ymmärrä, mitä hän sanoo, vaan tarvitsen Pirkon tulkkaamaan Penun puhetta. Ohessa muutamia tämän hetken suosituimpia sanoja:
- (n)ukkumaa = 'nukkumaan', 'uudestaan' tai mikä tahansa muu pidempi sana
- ymmaa = 'uimaan' (Tämän sanan Penu bongaa aina puheesta ja alkaa heti innoissaan hokea ymmaa, ymmaa, ymmaa.)
- eippa = 'heippa' (lähes aina vilkutuksen kera)
- paapa paapa = Muumit ja Muumi-sarjan tunnari, jota Penu rakastaa katsoa televisiosta yhä uudestaan ja uudestaan.
- hakka = Herra Hakkaraisen täysxylitolipastilli. Korvaa usein sanan kiitos ja kertoo, että ruokailu on nyt Penun osalta päättynyt.
- kakka = 'kakka', 'pissa'
- mau, au = 'kissa' (Pari kertaa Penu on toistanut ja sanonut kitta tarkoittaessaan siis kissaa.)
- hau hauuu = 'koira'
- apua = 'apua'
- itte = 'itse' (Tämä on alkanut yleistyä viime aikoina. :D)

Paras on ilmaus, jota Penu käyttää eräästä naapurin pojasta. Kyseinen poika leikkii usein dinosaurusta ja tulee luoksemme karjuen kuin dinosaurus. Kun Penu näkee ko. pojan tai kysymme, mikä hänen nimensä on, matkii Penu aina karjumisääntä. Muiden naapureiden lasten nimet Penu toistaa melko hienosti perässä, mutta tämä yksi tyyppi on aina pelkkä karjumisääni.

Viime aikoina Penu on alkanut selvästi enemmän toistaa sanoja perässä. Monet äänteistä vielä puuttuu, kuten esimerkiksi r ja s. Myös i on monesti vaikea sanojen lopussa (ukka = 'ukki', muumö/a = 'muumi'), mutta diftongeissa i ääntyy yllättävän hyvin (eippa). On kyllä mahtavaa seurata, kun toisen puhe kehittyy! Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa ollaan tämän vuoden lopussa, sillä nyt sanoja tuntuu tulevan melko nopeaa tahtia.