2-vuotias Penu!

Niinhän siinä kävi, että meidänkin vauva kasvoi ja muuttui hetkessä pieneksi puhuvaksi lapseksi, joka juoksee jo melko kovaa ja rakastaa pomppimista. Penu täytti reilu kuukausi sitten kaksi vuotta. Ihan käsittämätöntä! Voiko meillä oikeasti olla jo kaksivuotias lapsi?

Juhlia vietettiin useammassa osassa, ja viimeisissä pirskeissä oli äideiltä vähän jo veto pois. Tästä taas viisastuneena yritämme seuraavat juhlat järjestää maksimissaan kahdessa erässä. :D Penu oli innoissaan omista syntymäpäivistään ja lahjoista, joita hän sai. Viime aikoina olemme antaneet hänelle myös hieman sokerisia herkkuja, joten juhlapöydän pullat, keksit ja mehu olivat myös suuria suosikkeja. Leluilla leikittiin pitkään syntymäpäiväjuhlia ja käytiin tapahtumia läpi ja edelleen niistä välillä puhutaan. On siis ollut mieleenpainuva kokemus! 

Kaksivuotias Penumme...

...on (tietenkin) kaunis, ihana ja suloinen. <3

...on melko pienikokoinen, mutta pian pääsemme pois vauvojen vaateosastoilta ja voimme siirtyä lastenvaateosastolle.  

... puhuu jo pitkiäkin lauseita ja osaa kertoa pieniä tarinoita. Sijamuodot alkavat pikkuhiljaa osua kohdilleen. On ihanaa seurata, kuinka kieli kehittyy päivä päivältä paremmaksi. Muutama äänne on vielä hukassa ja vokaalit tai konsonantit saattavat vaihtaa paikkaa, joten muiden saattaa olla vielä vaikea ymmärtää puhetta, mutta me äidit olemme ratkaisseet koodikielen salat ja päässeet sisälle Penun maailmaan.

...tykkää Ryhmä Hausta. Ne on IN. Isolla I:llä. Toinen suosikki on Muumit. 

...rakastaa uimista ja suihkussa käymistä. Muutenkin vesileikit ja vedellä läträäminen on huisin hauskaa.

...leikkii mieluiten lääkäriä, saunomista ja uimahallissa käymistä.

...käy kerran viikossa muskarissa ja tanssitunnilla ja tykkää selvästi molemmista.

...tykkää autoista ja autoilla ajamisesta. 

... menisi varmaan joka päivä HopLopiin, jos vain pääsisi. Ja siellä parasta on trampoliinilla hyppiminen.

...käy potalla todella hienosti ja osaa huutaa, kun pitää tulla pyyhkimään. Kotoa poistuessamme käytämme vielä vaippoja varmuuden vuoksi, mutta todella hienosti neiti osaa ilmoittaa hädästään. 

...nukkuu yleensä yhdet päiväunet noin klo 13.30-15, mutta useina päivinä unet ovat jääneet kokonaan väliin. Jos aamulla nukuttaa pitkään, on typyä turha yrittää nukuttaa päivällä. 

...syö hyvin, mutta ei oikein uskalla maistaa uusia asioita. Kerran taannoin teimme Pirkon kanssa lettuja kermavaahdolla ja hillolla ja ajattelimme, että annamme Penullekin välipalaksi, mutta eihän hän suostunut edes maistamaan herkkuja, vaikka kuinka yritimme selittää, että se on hyvää. Penu huusi naama punaisena ja karjui, ettei halua maistaa. Se siitä. Äidit söivät letut. Mutta vanhat ruuat ja lähes kaikki, mikä sisältää rapuja, uppoaa hyvin.

Puolitoistavuotias Penu

Blogi on viettänyt hiljaiseloa samaan tapaan kuin poppoomme kesälomaa. Penusta on viime kuukausien aikana kuoriutunut touhukas taapero, jolla ikää on tänään tasan puolitoista vuotta. Tästä lähtien ollaan siis lähempänä kahta kuin yhtä vuotta. Hurjaa! Tällä hetkellä...

...käytössä ovat koon 74 ja 80 vaatteet. Syksyä varten olemme ostaneet lähinnä 80 ja muutamia 86 koon vaatteita.

...pottatreenit ovat käynnissä suhteellisen hyvällä menestyksellä. Jossain vaiheessa kesää Penu teki pienen pisun pottaan, mistä palkitsimme hänet ylitsevuotavilla kehuilla ja lemppariherkulla: pakastekuivatulla mustikalla. Nykyään pottaan tulee lähes aina pisu ja oikeastaan kaikki kakat (jos vain olemme kotona). Nyt kuumina päivinä Penu on ollut useasti kotona ihan alasti, jotta vaippa ei ole ollut turhaan hiostamassa. Ostimme muutamia alushousuja (ei meinannut oikein löytyä tarpeeksi pieniä ja nyt käytössä on 86/92-koon pöksyt), mutta niiden käyttö ei ole ollut kovin menestyksekästä. Penu luulee, että jalassa on vaippa, jos alushousut laittaa jalkaan. Niinpä ne ovat hyvin suurella todennäköisyydellä hetki pukemisen jälkeen jo pyykkikorissa.

...puhetta ei vielä tule, vaan "sanat" ovat tasoa äppä (kaikki mahdollinen), ääti (äiti), ukka (Ukki), että (vettä), ekka (rekka), yppää (hyppää), ymmaa (uimaan). Eläinten ääniä Penu osaa matkia melko hyvin: kissa sanoo au, lehmä sanoo mmmmuuuu, varis sanoo kraaaaak, tipu sanoo paap. Välillä Penu innostuu matkimaan äänteitä ja monet tavut osuvatkin ihan oikeaan: mamama, papapapa, kakakaka, tatatata. Hauska nähdä, missä vaiheessa puhetta alkaa tulla kunnolla.

...Penu ymmärtää puhetta todella hienosti. Hän oikeastaan ymmärtää lähes kaiken, mitä hänelle sanoo. Äitien puheesta Penu bongaa myös tuttuja sanoja, joten nykyään äitien täytyy olla jo vähän varovaisempia siinä, mitä suustaan ulos päästävät. Monista lempparijutuista ei esimerkiksi tohdi puhua Penun kuullen, vaan monesti turvaudumme englantiin tai ruotsiin tiettyjen sanojen kohdalla, kuten esimerkiksi simma, blueberry.

...ruoka maistuu hienosti, kuten aina ennenkin. Tsirppana syö usein kuin hevonen, mutta missään eivät valtavat annokset näy, vaan Penu on edelleen pieni ja siro. Monet asiat menevät suuhun parhaiten vielä sormin, mutta esimerkiksi iltapuuron ja aamujoghurtin Penu lusikoi hienosti suuhunsa ihan itse.

...tanssiminen ja hyppiminen on parasta huvia! Penu osaa itse laittaa päälle vanhanaikaisen cd-soittimemme, jossa on yksi ainoa lastenlaululevymme sisällä. Tätä sitten kuuntelemme päivästä toiseen ja aamusta iltaan, ja Penu jammailee (pyörii) olohuoneen lattialla.

...parhaita leikkikaluja ovat erilaiset autot, pyörät yms., joiden päällä voi istua ja joilla voi potkutella eteenpäin. Vaihtoehtoisesti myös erilaisten asioiden työntäminen on jees. Hiekkalaatikko jaksaa viihdyttää ja siellä neiti istuisikin koko päivän, jahka äidit jaksaisivat istua vieressä.

...kiipeily on pop! Sohvalle, tuolille, erilaisille penkeille, sängylle - mihin tahansa. Kaikki kelpaa meidän typylle!

...vesileikit ja uiminen on huippua! Penu on aina innoissaan, kun pääsee ymmaan. Rannalla on kiva läträtä matalassa vedessä ja latoa ämpäriin hiekkaa ja vettä. Välillä on kiva käydä pulikoimassa äitien kanssa. Kylpyamme on ollut kovassa käytössä omalla parvekkeellamme, ja siellä saa helposti vierähtämään tovin jos toisenkin. Operaation jälkeen parveke ja äidit ovat yleensä läpimärkiä.

...erilaiset kulkuvälineet ovat mielenkiintoisia: parhaita ovat varmaankin rekat, kaivinkoneet ja raitiovaunut, mutta myös lentokoneet ja helikopterit saavat pisteitä. 

...Penu on edelleen vähän harkitsevampaa ja tarkkailevaa sorttia. Muiden lasten touhuja on kiva seurata ja välillä Penu innostuu matkimaan muiden tekemisiä tai menemään mukaan leikkeihin (eli ottamaan pallon muilta tms.). Pihapiirissämme on muutamia pari vuotta vanhempia lapsia, joista Penu on ihan innoissaan ja tykkää heidän seurastaan, vaikkei varsinaisesti osaakaan vielä leikkiä.

...Penu matkii ja ottaa mallia todella paljon muiden tekemisistä. Hän selkeästi seuraa äitien touhuja ja tekee monia asioita perässä. Jos äiti niistää nenän, etsii Penu nenäliinan ja "niistää" oman nenänsä. Jos äiti laittaa lusikan lautaselle tiettyyn asentoon, laittaa Penu lusikan samalla tavalla.

***********************

Kesälomaa olemme viettäneet varsin luppoisissa merkeissä mitään sen kummempaa tehden. Helteet ovat ajaneet meidät monien muiden tapaan sisätiloihin. Ulkoilusta on nautittu monesti vasta illan suussa, kun aurinko on jo hieman ehtinyt laskea alemmas eikä enää porota kolmenkymmenen asteen voimalla keskeltä taivasta. Uimaan emme ole kovin montaa kertaa päässeet rehottavien sinilevien takia. Pöh. Onneksi pääsimme minun vanhempieni luona kyläillessä muutaman kerran lämpöiseen ja puhtaaseen järviveteen pulikoimaan. Isovanhempien visiitin lisäksi kesälomaamme on mahtunut monenlaista: Helsinki-päiviä keskustassa, Korkeasaari-käynti isovanhempien kanssa, Lintsi-päivä, Porvoon-reissu, ostoskeskuskierroksia ilmastoinneista nauttien, maauimalassa polskimista, taaperokavereiden treffaamista, omalla pihalla leikkimistä muiden pihan lasten kanssa, kaverin hääjuhlat, jalkapallon MM-kisojen seuraamista (Penu tykkäsi erityisesti kansallislauluista ja jammaili aina niiden tahtiin), pyöräilyä (Pirkon tarakalla, ei siis vielä omalla pyörällä), kotieläintilalla eläinten bongailua...

Kivaa on siis ollut. Arki ja paluu työelämään kolkuttelevat kuitenkin jo ovella. Palaan itse reilun puolentoista vuoden tauon jälkeen ensi viikolla töihin. Huomenna pitäisi mennä haistelemaan jo vähän uusia tuulia - mites niitä töitä oikein tehtiinkään. Pirkko jää Penun kanssa kotiin nauttimaan taaperoelämästä, joten vielä ei onneksi tarvitse miettiä päiväkotikuvioita. Iso tyttöhän tuo jo on, mutta ainakin äideille päiväkotiin meno tuntuisi vähän liian pelottavalta. :D

Blogi viettää todennäköisesti hiljaiseloa myös vastedes, sillä epäilen, että töiden lomassa ehtisin/jaksaisin postailla mitenkään kovin tiheästi. Mutta ehkä Pirkko innostuu kotiäitiyden lomassa kirjoittelemaan. Mistäs sen tietää! Muiden blogeja seuraillaan kuitenkin ahkerasti - ihanaa, kun ihmiset jaksavat postailla yritys-, raskaus- tai vauvakuulumisia. Eiköhän tännekin silloin tällöin jotain ilmesty, mutta siihen asti helteistä kesän jatkoa kaikille!

Pitkästä aikaa

Oh hoh, onpas ehtinyt vierahtää jo muutama tovi edellisestä postauksesta. Monen monta postausideaa on pyörinyt useasti mielessä, mutta yhtäkään en ole saanut tänne blogiin asti. Syitä hiljaisuuteen löytyy:
1) Olin toukokuun alussa itse kovassa kuumeessa ja flunssassa, jotka tuntuivat kestävän ikuisuuden.
2) Kun tuosta paranin, saapuivat kovat helteet, jolloin vietimme suuren osan ajasta ulkona, eikä koneen näpyttely tunkkaisessa sisätilassa oikein houkutellut. Päätin odottaa sadepäiviä, jolloin blogia olisi kivempi kirjoittaa. Noh, niitä odotellaan edelleen. Eipä ole näkynyt! :D
3) Kun lämpötila hieman laski, sairastui Penu ensimmäisen kerran elämässään ja sai todella korkean kuumeen, jonka kavereiksi saapuivat myös kurkunpääntulehdus ja korvatulehdus. Pahimmasta kun pääsimme yli, sain Penulta tartunnan ja vietin itse sängyn pohjalla pari päivää. Ehkä nyt olisimme selvinneet jo pahimmista sairasteluista ja, vaikka aurinko paistaakin tänään kirkkaalta taivaalta eikä sateesta ole (edelleenkään) tietoa, päätin raapustaa muutaman sanan tänne katkaistakseni pitkähköksi venähtäneen hiljaiselon.

Mitäs meille siis kuuluu?

Kävimme kuukausi sitten pyörähtämässä Saksassa. Penu tykkäsi matkasta kovasti ja kaikki reissussa meni loistavasti (mitä nyt itse sairastuin ja sain korkean kuumeen). Lentomatkat olivat onneksi lyhyet ja ne hurahtivat todella nopeasti Penun kanssa syödessä, lukiessa ja vähän kävellessä käytävää pitkin.

Vähän ennen Saksan-matkaa Penu alkoi kävellä todella paljon ja konttaus alkoi jäädä pois kuvioista. Lähes koko huhtikuun ajan hän treenaili kävelyä lyhyitä matkoja, mutta häntä täytyi koko ajan muistuttaa kävelemisestä. Viimeistään Saksassa käveleminen alkoi tulla ihan itsestään, ja nyt vauhti on jo kova! Ihan vielä ei juosta, mutta kesän lopulla luulisin juoksemisenkin jo sujuvan - sen verran paljon on meno kiihtynyt tässä kuukauden aikana.

Poskihampaita meillä on tehty ahkerasti. Ylähampaat tulivat muistaakseni jo joskus huhtikuussa läpi ja tällä hetkellä kasvatetaan alahampaita. Huoh. Tulisivat jo kunnolla läpi, jotta pääsisimme vihdoinkin näistä hammasvaivoista. Yöt ovat kuitenkin olleet melko hyviä viime aikoina. Ei ehkä pitäisi sanoa ääneen.

Paras viihdyttäjä tällä hetkellä on hiekkalaatikko. Luulen, että Penu istuisi hiekkalaatikolla koko päivän aamusta iltaan, jos siihen vain olisi mahdollisuus. Kun menemme ulos, suuntaa hän saman tien kohti pihan leikkialuetta ja kiipeää hiekkalaatikolle hymyssä suin: lapio käteen ja hiekkaa lapataan muotteihin, ämpäreihin tai autojen lavoille. Ihme kyllä, suuhun hiekkaa ei ole päätynyt paljon ollenkaan! Tuntuu siltä, että lähes koko toukokuu on mennyt istuessa hiekkalaatikon reunalla tai muuten tässä pihapiirissä kauniiden ilmojen ja sairastamisen takia. Nyt tekisi mieli liikkua jo vähän muuallekin!

Musiikki on alkanut kiinnostaa Penua. Lempparilaulu on tällä hetkellä Jenni Vartiaisen Keinu. Meillä on kotona ollessa melko usein radio päällä (varsinkin aamuisin). Aina kun radiosta alkaa Keinu-laulu, huomaa Penu sen välittömästi ja siirtyy radion viereen ja alkaa tanssia heilumalla puolelta toiselle. <3 <3 <3 <3 Äitien sydämet sulavat aina tässä vaiheessa täysin! <3 Monet muutkin laulut alkavat tanssittaa häntä ja hän osaa erottaa, milloin radiosta tulee laulu (milloin se alkaa ja loppuu), milloin mainos ja milloin puhetta.

Yksi lempileikeistä on karkuun meneminen. Penu lähtee aina äitejä karkuun, jos pitää vaihtaa vaippa, pukea, mennä käsipesulle tms. Hän taapertaa kovaa vauhtia pois päin ja pysähtyy odottamaan sitä, että äidit ottavat hänet kiinni ja nappaavat syliinsä. Siitäkös vasta riemu repeää ja neiti hekottaa ja nauraa naama virneessä. 

Penun sanavarasto koostuu tällä hetkellä yhdestä yleispätevästä sanasta: äppä. Alkuun ajattelimme, että äppä saattaisi olla jonkinlainen versio äidistä, mutta sittemmin olemme huomanneet, että kaikki asiat ovat äppiä. Ankka on äppä, kissa on äppä, äiti on äppä, Penu itse on äppä, lapio on äppä... Yhtään oikeaa sanaa ei siis vielä tule ja nekin harvat, joita Penu aiemmin on käyttänyt (ankka, auto, vettä), ovat unohtuneet jo aika päivää sitten. Mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa puhe alkaa kehittyä enemmän. Itse olen alkanut puhua vasta noin 2-vuotiaana, joten hauska nähdä, meneekö Penunkin puheen kehitys samalla linjalla omani kanssa. Penu kyllä ymmärtää aivan valtavasti! Nykyään hän osaa jo nyökätä pään pudistamisen lisäksi, sillä aiemmin hän aina vain pudisti päätään - oli vastaus sitten kyllä tai ei.

Itkuraivareita tulee helposti ja kitinää vielä sitäkin enemmän. Penu haluaa yleensä kaiken heti eikä kestä sitä, jos ei pääse tekemään jotain, mitä juuri sillä hetkellä haluaisi tehdä. Harmitusta aiheuttavat myös esimerkiksi Lego-palikat, jotka eivät suostu menemään kiinni Penun tahdon mukaan, tai palapelin palat, jotka eivät asetu paikalleen heti. Kärsivällisyydellä neitiä ei siis ole pilattu. :D Ehkä hän on perinyt tuon ominaisuuden minulta. Eh.

Parin päivän päästä Penu täyttää jo vuoden ja neljä kuukautta! On villiä ajatella, että vuosi sitten meillä oli ihan pieni vauva (silloin se tosin tuntui tooooosi isolta) ja nyt meillä on jo paljon ymmärtävä, kävelevä taapero, jolta löytyy omaa tahtoa vaikka naapureille jakaa. Tällä viikolla minulla loppuu hoitovapaa ja täytyy alkaa henkisesti varautua jo töihinpaluuseen. Pirkolla alkaa kauan odotettu kesäloma, jonka vietämme suurimmaksi osaksi kotosalla tehden varmaan kaikenlaisia pieniä retkiä ja päiväreissuja. Kesäkuussa piipahdamme pienelle sukuloimismatkalle Sveitsiin, mutta muuten kalenteri näyttää vielä tyhjältä - ihan parasta! Ehkäpä suuntaisimme tänä vuonna Prideille? Saa nähdä. Elokuun alussa teemme Pirkon kanssa vuoronvaihdon, jolloin hän jää kotiin hoitamaan Penua ja itse palaan sorvin ääreen ihan kunnolla.

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille! Muiden blogeja olemme kyllä lukeneet ahkerasti ja seuranneet innolla raskauksien etenemistä ja vauva-arkea. :)

Penu pian 1 v 2 kk

Penu on pian jo vuoden ja kaksi kuukautta vanha. Hän on harkitsevainen (ja edelleen lähes kalju :D :D) pieni tyttö, joka tarkkailee ympäristöään jatkuvasti. Hän on hieman varautunut uusissa tilanteissa eikä heti uskalla lähteä tutkimusmatkoille. Kaikkea täytyy ensin hieman tarkkailla, minkä jälkeen voi tehdä tarkempaa tuttavuutta.

Etenemiskeinona meillä on edelleen konttaus. Selvät ensiaskeleensa Penu otti noin kaksi viikkoa sitten, jolloin hän ihan yhtäkkiä kyykistyi poimimaan avaimeni eteisen lattialta ja tämän jälkeen lähti kävelemään ne kädessä eteenpäin. Me katsoimme Pirkon kanssa ihaillen ja sanattomina: nyt se jo kävelee! <3 Penu kääntyi katsomaan meitä hölmistyneenä eikä tajunnut tehneensä mitään erikoista. Sama juttu oli konttaamisen ja ryömimisen kanssa: Penulla on kyllä taitoa, mutta ei tietoa taidosta eikä uskallusta yrittää. Käveleminen ei ole toistunut tuon yhden kerran jälkeen. Muutamia hassuja askeleita hän on sattumalta ottanut, mutta hän selvästi aina ajattelee, ettei ilman tukea voi kävellä ja siirtyy aina konttausasentoon. Luulen, että hän harkitsee kävelemistä tarpeeksi kauan, kunnes tietää osaavansa sen lähes täydellisesti - vähän niin kuin ryömimisen ja konttaamisen kanssa. Toisaalta odotan innoissani kävelemistä, sillä silloin esimerkiksi ulkoiluista tulee helpompia, mutta toisaalta olen todella iloinen, ettei Penu vielä kävele, jolloin minun täytyisi juosta koko ajan perässä, kun neiti lähtisi karkuun.

Penu tykkää syödä ja onkin tullut äiteihinsä siinä, että ruokailusta pitää nauttia ja pöydän ääressä voi istua pitkän aikaa (erityisen kätevää jos olemme jossain kahvilassa tai ravintolassa). Välillä jopa niin pitkään, että äitejä alkaa hieman kyllästyttää. Neiti unohtuukin helposti haaveilemaan ruokapöydässä. Ruokaa lapataan suuhun hartaasti kaksin käsin tai haarukalla tai lusikalla (kunhan äiti on vain ensin täyttänyt haarukan/lusikan). Lemppariruokia ovat erilaiset kanakastikkeet riisillä, pasta bolognese, bataattikiekot, kala ja raejuusto. Nämä katoavat lautaselta heti. Kasvikset ja uudet asiat ovat epäilyttäviä eikä niitä välttämättä uskalla maistaa.

Kun syömme keittiönpöydän ääressä, näkee Penu suoraan ikkunasta ulos. Ikkunasta näkyy usein lintuja tai laskeutuvia lentokoneita, joita on hauska bongailla. Kun jokin liikkuva asia putkahtaa näkyviin, ilmoittaa Penu tästä kovaan ääneen A-A-A, ja kun lintu tai lentokone katoaa näkyvistä, täytyy sille aina vilkuttaa.

Parasta puuhaa tällä hetkellä on laatikoiden ja kaappien tutkiminen ja tyhjentäminen. Mielenkiintoisimpia ovat kylpyhuoneen kaapit, sillä äidit tulevat aina sulkemaan ne. Myös pyykkien levittäminen on hauskaa, kun märät vaatteet voi heittää koneesta lattialle. Sen jälkeen on hyvä työntää pää pesukoneeseen ja kuikuilla, josko sieltä vielä jotain löytyisi. Astianpesukonekin on aika jännä juttu. Parasta on, kun sen saa laittaa itse päälle nappia painamalla. Myös astianpesukoneelle täytyy aina välillä huudella A-A-A, jos se on käynnissä.

Muita lempparijuttuja ovat peuhaaminen sohvalla tai sängyssä, äitien kaataminen maahan ja niiden päällä kiipeileminen, kirjojen lukeminen, kylpyammeessa istuminen vettä läiskyttäen, ulos meneminen (jos vaan ei tarvitsisi pukea) ja vetoketjujen avaaminen ja sulkeminen. Penu voi viihdyttää itseään jopa puoli tuntia sillä, että hän laittaa Pirkon makaamaan maahan ja avaa tämän collegepaidan vetoketjua ja laittaa sitä kiinni. Voi sitä riemua!

Suurin inhokki on tällä hetkellä ehdottomasti ulkovaatteiden pukeminen. Penu on aina innoissaan menossa ulos, mutta haalarin laittaminen on yhtä tuskaa niin äideille kuin lapsellekin. Paras keino (jota yritin kaihtaa mahdollisimman pitkään) onnistua vaatteiden laittamisessa on puhelimesta Penu-videoiden katsominen. Muita inhokkeja ovat hampaiden peseminen ja autossa matkustaminen. Olen joskus aiemmin tainnutkin kirjoittaa siitä, kuinka Penu ei todellakaan nuku autossa (paitsi, jos on päikkäriaika), joten pidemmät automatkat ovat hereilläoloaikoina melkoista tuskaa. Onneksi ikkunasta näkee vähän ulos ja pystyy tarkkailemaan ympäristöä. Aina kun ajamme autolla tunneliin, kuuluukin takapenkiltä ponteva ilmoitus A-A-A, jolloin Penu ilmoittaa äideille, että tunnelissa ollaan. :D

Tyttö on niin iso ja niin pieni yhtä aikaa. Iltaisin, ennen kuin menemme Pirkon kanssa itse nukkumaan, käymme aina katsomassa Penua omassa huoneessaan. Siellä se iso pieni pötkylä tuhisee omassa sängyssään välillä peppu pystyssä, välillä selällään kädet levällään. Ja aina siinä hetkessä ajattelen, kuinka onnekkaita me olemme ollessamme tuon pötkylän vanhempia, ja tunnen pakahduttavaa rakkauden tunnetta siitä, kuinka kukaan voi olla niin rakas ja niin tärkeä! <3

Loma tuli, loma meni

Viime viikolla me vietimme koko perheen yhteistä talvilomaa. Viikko oli aivan täydellinen säiden kannalta, kun aurinkoinen ilma helli Etelä-Suomea koko viikon. Oli kyllä ihana viettää aikaa koko perheen kesken. Arkipäivisin ei normaalisti paljoa ehditä tehdä yhdessä, koska Pirkko on päivät töissä, joten nautimme lomasta täysin siemauksin. Viikko kului vain aivan liian nopeasti, ja tänään Pirkon piti palata taas sorvin ääreen.

Lomalla me
- tapasimme muutamaa kaveria,
- kävimme Penun 1-vuotishammaslääkärissä,
- kävimme 1-vuotiskuvauksessa,
- ulkoilimme kauniissa aurinkoisessa säässä,
- kävimme Helsingissä,
- varasimme seuraavan ulkomaanmatkan,
- kahvittelimme loman aloittajaisiksi sekä lopettajaisiksi,
- kävimme uimassa (kuten joka viikko),
- katsoimme Olympialaisia ja
- otimme rennosti ja nautimme tekemättömyydestä.

Emme viitsineet tehdä etukäteen mitään sen suurempia suunnitelmia hammaslääkäriä ja kuvausta lukuunottamatta, sillä ajattelimme, että siirtäisimme pikkuhiljaa Penun päivärytmiä kaksista päiväunista yksiin uniin. Päivän rytmi näyttää riippuvan tällä hetkellä täysin siitä, monelta Penu herää aamuisin. Jos hän nukkuu kahdeksaan, on todennäköistä, että selvitään vain yksillä unilla. Jos hän herää aikaisemmin, täytyy päivään mahduttaa vielä kahdet unet, sillä muuten koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää.

Alkuviikon ajan Penu meni selvästi kahden päiksyn rytmillä, mutta nyt viikonloppuna pääsimme yksiin uniin. Oli ihana, kun neiti heräsi aamulla selvästi tyytyväisenä ja pirteänä pitkän yön jäljiltä. Päiväunille mentiin vasta klo 12 ja sitä ennen ehdittiin nauttia lounas. Olin itse aivan hukassa, kun jo monen kuukauden ajan on ollut sama rytmi ja on tottunut siihen. Nyt en osannut ollenkaan toimia, kun rytmi heitti täysin häränpyllyä. Onpas sitä jo kaavoihin kangistunut. :D Tänään tosin palattiin taas hetkellisesti vanhaan kaavaan, sillä Penu heräsi jo seitsemältä. Hyvä niin, sillä nyt ehdin taas vähän päivitellä blogia. :)

Loman aikana Penu kehittyi jonkin verran kävelemisessä. Hän ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa vauhti on huima. Muutamat askeleet Penu kuitenkin otti parina päivänä ilman tukea, kun päästimme Pirkon kanssa irti ja Penu painoi menemään eteenpäin. Nuo kerrat olivat kuitenkin täysin tiedostamattomia eikä Penu itse tajua taaskaan osaavansa kävellä. :D Ryömimisen ja konttaamisen kanssa oli täysin sama juttu: taitoa oli, mutta tietoa siitä ei! :D Jonkin aikaa varmasti siis treenaillaan vielä, ennen kuin Penu ottaa varsinaiset ensiaskeleensa.

Tällä viikolla jännitämme erityisesti keskiviikkoa, kun eduskunnassa äänestetään äitiyslaista. En voi edelleenkään ymmärtää, että asiasta täytyy edes keskustella. Lain olisi pitänyt tulla voimaan jo kauan sitten! Eduskunnassa käytyä keskustelua aiheesta en voinut seurata ollenkaan. Tiesin jo etukäteen, kuinka loistavia vasta-argumentteja muutamilta sankareilta tulisi (ja niin taisi tullakin, sikäli mikäli jälkikäteen somessa näin päivityksiä), joten päätin säästää itseni siltä kidutukselta ja olla kokonaan seuraamatta. Toivon hartaasti, että keskiviikkona voisimme juhlia taas hieman tasa-arvoisempaa Suomea, vaikka lakimuutos omalla kohdallamme tuleekin liian myöhään. Kaikki peukut pystyssä!

Blogihiljaisuutta, lomailua ja pieni vaapero!

Täällä on vietetty pienoista blogihiljaisuutta, koska tietokoneemme teki tenän muutama viikko takaperin. Uuden koneen saimme noin viikko sitten, mutta Pirkon lomaillessa viime viikon en itse malttanut istua koneen ääressä hetkeäkään. 

Paljon onkin ehtinyt tapahtua edellisestä postauksesta! Kun edellisen kerran päivittelin blogia, alkoi Penu viimeinkin ryömimään pitkän harkinnan ja treenauksen jälkeen. Nykyään täällä mennään jo lujaa eteenpäin ja suurin piirtein viikko sitten Penu nousi seisomaan tukea vasten. Sitä treenataankin nykyään koooooooko ajan ja kaikkialla. Nouseminen, seisominen ja äitien tukemana käveleminen on parasta! Lelut pitäisi saada käteen pystyasennossa, mikä on vielä hieman hankalaa, sillä jostain täytyy pitää kiinni, jolloin kädet meinaavat loppua kesken. Äidit saavat olla koko ajan valppaana ja lähettyvillä, jotta pyllähtävän muksun saa kiinni ja turvallisesti maahan. Pirkon loma osui loistavaan saumaan, sillä pahimmat (ja horjuvimmat) harjoitukset olivat juuri viime viikon aikana. Oli helpottavaa, kun toinen pystyi vahtimaan vauvaa ja toinen laittamaan ruokaa, siivoamaan jne.

Loman aikana olimme Pirkon kanssa ahkeria ja mylläsimme kotimme uuteen uskoon: Penu sai oman huoneen, minkä johdosta lähes kaikki muutkin huonekalut vaihtoivat paikkaa. Oli ihana saada Penun sänky pois makuuhuoneestamme ja Penu omaan huoneeseen nukkumaan. Samalla me pääsimme Pirkon kanssa takaisin omaan sänkyymme! Olimme siis olohuoneen sohvalla evakossa elokuun alusta lähtien. Oli jo aikakin päästä kunnon sänkyyn! :D Penun huoneesta tuli ihana! Olen siihen todella tyytyväinen, vaikka sisustus onkin vielä hieman keskeneräinen. Seinät ovat vielä täysin tyhjiä ja niille olisi tarkoitus hankkia hieman väriä sisustustarroista. Penukin on selvästi tykännyt omasta huoneesta. Siellä on mukava leikkiä ja repiä kirjat alas hyllystä ja maistella niitä. Lelulaatikoita on kiva tyhjentää ja niiden sisään on hauska ryömiä. Ja kaikkea vasten täytyy tietenkin nousta seisomaan. :D

Penu on kasvanut valtavasti! Hän vaikuttaa jo enemmän pieneltä vaaperolta kuin vauvalta. Kahdeksankuukautisneuvolassa pituutta oli kertynyt 68 cm ja painoa vähän reilu 7200 g. Melko siro tyttö hän on, mutta jäntevä kuin mikä! Tämän äidin habat eivät meinaa jaksaa kantaa häntä enää pidempiä aikoja. Vaikka neiti onkin pienikokoinen, löytyy hänestä luonnetta ainakin kahden vauvan edestä! Neidillä alkaa olla omaa tahtoa ja hän ilmoittaa kyllä topakasti, jos ei pidä jostain asiasta. Taidankin kirjoittaa tästä oman postauksen, sillä muuten tämä kirjoitus venyy taas kunnon romaaniksi.

Välillä mietimme Pirkon kanssa kauhulla, millainen uhmaikä neidille oikein tulee, koska hän on jo nyt melko uhmakas. Jaiks! Mihin soppaan itsemme oikein laitoimmekaan? :D No, tuota pientä vaappuvaa tohottajaa katsellessa sydän pakahtuu jokaikinen kerta ja miettii, kuinka onnellinen sitä onkaan. On tämä kaiken sen arvoista. <3

Se ryömii sittenkin!

Niinhän siinä sitten kävi, että meidän pieni pirpana, pienen pieni sinttiäinen päätti lähteä eilen liikkeelle! Joitakin aikoja sitten Penu alkoi kotona hiljalleen ryömiä leluja kohti, jos lelut olivat tarpeeksi lähellä. Tarpeeksi lähellä tarkoitti siis noin puolen metrin etäisyydellä - metri oli jo aivan liian kaukana! Jos matka oli yhtään liian pitkä, nousivat kädet ja jalat saman tien ilmaan huutokonsertin saattelemana.

Eilen kävin Penun kanssa työpaikallani moikkaamassa työkavereita. Siellä tapahtui jotain ratkaisevaa! Liekö syynä ollut uusi ympäristö, kiiltävät pöydänjalat, joita vasten oli kiva hinkata ikeniä, toinen pieni lapsi vai mikä, mutta siellä Penu lähti möngertämään eteenpäin kuin tuulispää, kun hänet laski lattialle! <3 Meno jatkui iltapäivällä lähes samanlaisena kotona. Tänään aamulla ryömittiinkin kotona reippaasti eri huoneisiin katsomaan maailmaa. Voi, miten se möngertäminen on suloista! Pysähdy, aika, pysähdy! Meidän tyttö kasvaa ihan liian nopeasti! 

7 kuukautta!

Huh, Penu täytti perjantaina jo 7 kuukautta! Mihin meidän pieni vauva on kadonnut? Nykyään meillä asustelee touhukas pieni tohottaja, jolla on luja tahto ja sen hän myös osaa osoittaa.

Reilun viikon ajan Penu on ahkerasti harjoitellut konttausasentoa. Hän pääsee asentoon ja huojuu siinä eteen- ja taaksepäin, mutta kun yhden raajan irroittaa maasta, tasapaino pettää ja maha tumpsahtaa maahan. Alammekin Pirkon kanssa olla varmoja, että ryömiminen skipataan meillä kokonaan ja Penu alkaa suoraan kontata. Ainakin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä. Liikkuvainen tapaus hän kyllä on ja hyörii, pyörii, kierii, peruuttaa ja kurottelee eteenpäin. Vähän väliä hänet löytää olohuoneen pöydän alta, jonne hän on ehtinyt kieriä, kun hetkeksi kääntää selkänsä.

Istumista harjoittelemme äitien avustuksella joka päivä. Istumisasentoon Penu ei itse vielä osaa nousta, mutta hienosti hän istuu itse, kun istualleen laittaa. Takana tosin joutuu olemaan koko ajan itse turvana, sillä horjahtaessa mennään usein nenä edellä maahan.

Penusta on tullut viime päivinä paljon tarkkaavaisempi ja minusta hän vaikuttaa selvästi siltä, että hän ymmärtää puhettamme (tai siis joitakin sanoja) jo melko hyvin! Hän on todella kova juttelemaan ja tarinaa tulee välillä kiljahdellen, välillä muristen, välillä täysillä huutaen, välillä laulaen ja välillä jokellellen erilaisia tavuja. Yleispätevä "sana" kaikelle mahdolliselle on kaa. Se voi tarkoittaa kissaa, puuta, lamppua tai mitä tahansa sillä hetkellä sattuukaan katsomaan ja ajattelemaan. Verbaalinen kehitys on ollut etenkin viimeisen viikon aikana sellaista, että voisin hyvin kuvitella Penun sanovan hetkenä minä hyvänsä ensimmäisen sanansa. Luultavasti tähän menee vielä kauan aikaa, mutta välillä hän näyttää mielestäni siltä kuin olisi oikeasti sanomassa jotain.

Penulla on maailman ihanin nauru! Hän hekottaa ja naureskelee kaikenlaisille hassuille jutuille ja tykkää hauskuuttaa ja naurattaa meitä äitejä. Ja siitäpäs vasta riemu repeää, kun meidät saa nauramaan! :D Nauru yltyy usein kovaääniseksi kirkumiseksi, mikä tuntuu nykyään omissa tärykalvoissa. Välillä harkitsen korvatulppien käyttöä, kun neiti huutelee korvanjuuressa ollessaan sylissä. Ääntä ja huumorintajua typystä löytyy!

Suussa loistaa tällä hetkellä kaksi hammasta! Molemmat puhkesivat kutakuinkin yhtä aikaa eteen alas. Veikkaisin seuraavien hampaiden olevan jo tulossa, sillä irvistely, kuolaaminen, kitinä ja asioiden jyystäminen ovat päivän sana.

Vaatteet ovat tällä hetkellä suurin piirtein kokoa 68. Jotkut vaatteet (lähinnä H&M:stä ja jostain ulkomailta ostetut) ovat jo kokoa 74, mutta muutamat ihanat 62-koon vaatteet menevät myös päälle. Loppukesästä tuntui tapahtuvan jonkinlainen kasvupyrähdys, sillä monet lämpöisemmät vaatteet, joita ajattelimme syksylle, ovat jo hieman pieniä. Voi myös olla, että nämä äidit eivät vain osaa vielä ostaa oikeanlaisia vaatteita.

********************

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista matkaratassuosituksista! Vielä saa kertoa kokemuksia ja antaa hyviä vinkkejä, jos sellaisia on. 

Puolivuotias!

Apua, nyt voimme puhua jo vuosista (tai lähinnä puolikkaista), kun Penun ikää kysellään. Se on jo puolivuotias! Meidän pieni vauvamme on siis jo kuusi kuukautta, mitä on vaikea uskoa. Onko tuo ihana, pieni, hymyilevä nappula ollut ilonamme jo niin pitkään?

Eilen oli virallinen puolivuotispäivä ja juhlistimme sitä otattamalla Penusta virallisia kuvia. Samalla saatiin myös muutamat perhepotretit räpsäistyä. Nyt vain odottelemme tuloksia! Jännää! Kuvaaja oli meille tuttu jo muutamien vuosien takaa hääkuvauksestamme, joten tiesimme vähän mitä odottaa. Kuvaukseen liittyen oli kuitenkin monta jännitysmomenttia etukäteen, mutta loppujen lopuksi kaikki meni käsikirjoituksen mukaan. Ensinnäkin jännitimme säätä, sillä kuvat otettiin ulkona. Toiseksi jännitimme Penun suhtautumista kuvaajaan, sillä vieraat ihmiset ovat edelleen olleet aika pelottavia. Kolmanneksi jännitimme sitä, räjäyttääkö Pena kesken kuvauksen pari päivää odotetun kakan. Ei räjäyttänyt. Onneksi tuli vasta kotimatkalla. :D

Meidän puolivuotias teki merkkipäivänsä kunniaksi ensimmäisen hampaansa. Eilen alaikenissä alkoi loistaa pieni valkoinen terä, joka sieltä pikkuhiljaa puskee esiin. Olimme havainneet tilanteen kaksi päivää aiemmin, minkä myötä näille äideille selkiintyi taas monta asiaa. Löytyi syy kitinälle, jatkuvalle kuolaamiselle, asioiden jyystämiselle jne. Aiemmin olimme vain torveloina ajatelleet, että ei se nyt vielä voi hampaita tehdä! No, kyllä selvästi voi.

Pieni neitokaisemme oppi heinäkuun aikana kierimään. Ryömiminen ei edelleenkään suju (ja sekös turhauttaa!), mutta joitakin viikkoja takaperin neiti tajusi, että kierimällä pääsee liikkumaan paikasta A paikkaan B - ainakin teoriassa. Välillä suunta on valitettavasti väärä, sillä kroppa pyörii aina sivulle, vaikka silmät olisivat tiukasti tavoiteltavassa kohteessa kiinni. Koko maailma tuntui avartuvan, kun neiti äkkäsi, että pääsee itse mutustamaan leikkimaton reunoja, kun heittää parit kierrokset ympäri ja - voíla - jo ollaan päätepisteessä! Voi sitä riemun määrää, kun typy lähti parin metrin tutkimusmatkalle olohuoneesta kohti työhuonetta. Tuohon asti Penu oli tyytynyt tarkkailemaan työhuoneen kirjahyllyä turvallisesti leikkimatolta vähän kauempaa ja välillä kirjoja oli käyty ihailemassa äitien sylistä käsin. Mutta oi onnea, kun sinne pystyi suuntamaan ihan itse!

Puolivuotiaamme on kaikkiaan varsin tyytyväinen tapaus. Hän hymyilee paljon ja jaksaa nauraa meidän äitien tyhmille jutuille. Neidillä tuntuu olevan paljon asiaa, sillä juttua tulee vaikka minkä verran. Erilaiset laululeikit jaksavat viihdyttää ja luonnon tarkkailu on mukavaa hommaa. Puille on kiva jutella ja niitä on kiva ihmetellä. Viime päivinä kissat ovat alkaneet kiinnostaa erityisen paljon ja välillä syömisestä ei meinaa tulla mitään, kun katseella täytyy etsiä kissoja.

Vaatteissa alamme pikkuhiljaa siirtyä kokoon 68. Viime viikolla huomasimme yhtäkkiä, että vanhat vaatteet alkavat olla pieniä eikä uusia ole hankittu. Niinpä suuntasimme nokkamme kohti Helsinkiä ja kävimme päivittämässä Penun vaatevarastoa. Nyt pärjäämme taas hetken aikaa, jollei neiti ota yhtäkkistä kasvupyrähdystä. Sinttiäisemme on vielä kovin pieni, vaikkakin hyvin jäntevä tapaus. Puolivuotisneuvolassa mittaa oli 64 cm ja painoa 6565 grammaa. Nappula kasvaa täysin samaa tahtia kuin Raija-äitinsä. Löysimme nimittäin minun neuvolakorttini pari päivää sitten ja on ollut hauska verrata kasvuamme, joka on lähestulkoon identtistä!

Tällä hetkellä puolivuotiaamme vetelee sikeitä parvekkeella, ja äidit rentoutuvat sisällä kahvikupin ääressä. Nautimme vielä viimeisistä yhteisistä lomapäivistä, sillä ensi viikolla Pirkko suuntaa taas töihin ja me jäämme Penun kanssa kahdestaan kotiin. Vähän jo jännittää, mitä siitäkin oikein tulee, mutta eiköhän tuostakin selvitä. Mulla on onneksi iso tyttö seuranani täällä! :)

Voihan kakka sentään!

Olen kuullut, että vauvat kakkaavat täysin omaan tahtiinsa: on normaalia, että pyöräyttää tortut kerran kymmenessä päivässä tai vaihtoehtoisesti kymmenen kertaa päivässä. Ja kaikkea tältä väliltä. Meidän Pena kuuluu (valitettavasti) tähän jälkimmäiseen ryhmään. Eilen aloimme jo naureskella, kuinka paljon tällainen pieni tiitiäinen voi päivän aikana kakata!

Monet tutut ovat kertoneet, että joskus 4-5 kuukauden hujakoilla on päästy tahtiin pari kertaa viikossa. Tätä olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, mutta meidän pieni läpipaskoja ei päästä äitejä helpolla: pyllyä saa pestä useita kertoja päivässä. Ei sillä. Olen todellakin tyytyväinen, että pienen vatsa toimii ja kakkaa tulee, mutta kyllä se jossain vaiheessa voisi minun puolestani vähentyä.

Viime yö tuntui kovin kakkaisan päivän jälkeen rikkovan kuitenkin kaikki ennätykset! Olimme keväällä päässeet jo ihanaan yökakattomuuteen eikä öisin tarvinnut vaippoja vaihdella. Kesäkuun puolivälin tienoilla alkoi taas kerran yössä kakkaaminen, mikä heikensi yöunia pyllypesun takia. Olimme päässeet näistä juuri eroon ja olleet taas pari yötä yhdellä vaipalla, kunnes neiti viime yönä päätti vetää yhden tunnin aikana KOLMET kakat! Kaksi ensimmäistä kertaa vaihdoimme vaipan mukisematta Pirkon kanssa vuoron perään. Kumpaisellakin kerralla Penu heräsi iloisena hoitopöydällä ja aloitti korvia hivelevän, sulosointuisen vanhan oven narinaa muistuttavan huutolaulelun, jota hän on nyt harrastanut muutamat päivät korkealta ja kovaa. Juuri kun olimme saaneet hänet takaisin sänkyyn rauhoittumaan, alkoi kähnäys ja vääntö, minkä seurauksena jonkin ajan kulutta kuului aina "TRÖÖÖÖT" ja sen päälle pientä plörinää. Huoh. Voihan kakka sentään! Kolmannen kerran jälkeen emme voineet enää kuin nauraa Pirkon kanssa. Ajattelin, että tämän on pakko olla joku luonnon huono vitsi. Viimeisen kerran jälkeen neitokainen oli niin onnellisesti unten mailla, että päätimme jättää pyllypesun aamuun, vaikka kärsimmekin paskamutsifiiliksestä koko loppuyön.

Ei ihme, että meidän neiti on pieni kuin peipposen poikanen, kun kaikki ruoka humpsahtaa saman tien vaippaan! Viisikuukautisneuvolassa painoa oli piirun verran vajaa kuusi kiloa ja mittaa reilut 62 senttiä. Siro pieni tyttö hän on, vaikka kakkaa kuin kovemman sarjan ammattilainen!

Ensi yötä odotellessa...

Kitinää ja turhautumista

Meidän neiti on oppinut kitisemisen jalon taidon. Harmitusitkua kuulee myös harva se päivä. Penu on oppinut, että tietynlaisilla äänteillä saa äitien huomion ja hyvin usein pääsee syliin tai saa lelut lähemmäs käsien ulottuville.

Pikkukitisijä turhautuu nykyään nopeasti, koska hän ei vielä pääse eteenpäin. Turhautuminen ja kiukku on suuri, kun neiti tajuaa, ettei osaakaan liikkua. Penu osaa kyllä kääntyä hienosti selältä mahalleen (ja kerran on kääntynyt toiseenkin suuntaan!), mutta eteenpäin ei vielä pääse. Toinen jalka on jo hoksannut, mitä täytyy tehdä, jotta pääsisi eteenpäin, mutta koska toinen ei vielä ole hiffannut ideaa, pyörii typy lähinnä akselinsa ympäri ja sehän vasta suututtaa, kun tavoiteltavissa olevat lelut katoavat näköpiiristä, kun matka ei jatkukaan eteenpäin vaan sivulle.

Tällä hetkellä kuuntelen kaunista turhautumishuutoa, kun neiti on Pirkko-äidin kanssa olohuoneessa leikkimatolla eivätkä lelut tottele tyttöä. Voi pientä! Toivottavasti Penu hiffaa pian tekniikan, jolla pääsee vähän eteenpäin. Siinä vaiheessa maailma avartuu valtavasti, kun pääsee itse pienille tutkimusmatkoille. Äidit tosin ovat toistaiseksi vielä tyytyväisiä siihen, että ei tarvitse juosta pienen nappulan perässä ympäri asuntoa.

Meidän iso pieni Penu!

Oho, onpas tullut pitkä blogitauko! Ajattelin, että alan kirjoitella ahkerasti siinä vaiheessa, kun Pirkko jää kesälomalle, mutta mitä vielä! En ole avannutkaan konetta kesäkuun aikana! :D Olemme nauttineet yhteisestä ajasta pienen perheemme kesken. On ollut mahtavaa, että Pirkko on saanut olla kotona meidän kanssa, jolloin vauvanhoitotaakkaa on voinut vähän jakaa enemmän kahden aikuisen kesken.

Penu on nyt jo 4 kuukautta ja 3 viikkoa vanha! Mihin tämä aika on oikein rientänyt? Kävimme pari viikkoa sitten neuvolassa, jossa mitat olivat noin 62 cm ja 5585 grammaa. Siro tyttö meillä siis edelleen on. Ja niin kovin rakas ja suloinen! <3

Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut valtavasti. Tällä hetkellä...

- Penu kääntyilee ahkerasti selältä mahalleen. Tämän hän aloitti kesäkuun alussa, joten treeniä on nyt jo kivan verran takanapäin. Valitettavasti Penu ei osaa vielä kääntyä siitä takaisin selälleen (pari kertaa on mennyt varmaan vahingossa), joten etenkin öisin saa nappulaa olla kääntämässä välillä useaankin otteeseen.

- vatsallaan pyöritään akselin ympäri. Ryömimistä harjoitellaan kovasti ja peppu nousee jo ihan oikeaoppisesti ylös, mutta kädet eivät vielä täysin tee yhteistyötä. Välillä on eteenpäin menty muutamia senttejä, joten ryömimisen hiffaamiseen ei varmaan mene enää kovinkaan kauaa.

- Penu tarttuu varpaisiin, mutta ihan suuhun asti varpaat eivät vielä mene.

- käytössä ovat lähinnä 62-koon vaatteet. Jokunen yksittäinen isokokoinen 56-koon vaate löytyy vielä hyllystä. Samoin muutamia 68-koon vaatteita on otettu käyttöön.

- kaikkea, mikä saadaan käsiin, maistetaan ja syödään innokkaasti. Kädet kurottelevat jo hienosti kauempana olevia esineitä kohti ja lelut liikkuvat taitavasti kädestä toiseen (ja suuhun). Välillä lelut saavat kyytiä ja lentävät kaaressa lattialle.

- mennään edelleen lähestulkoon täysimetyksellä. Muutamat kerrat olemme maistaneet soseita, mutta ensimmäisellä kerralla tästä tuntui tulevan niin pahat vatsavaivat, että päätimme pitää muutaman päivän taukoa. Pikkuhiljaa treenailemme kuitenkin soseiden syömistä. Kunhan valmiudet ovat kohdillaan, aiomme aloittaa (ainakin jollakin asteella) sormiruokailun.

- hymyillään, nauretaan, virnistellään ja keikistellään paljon! Etenkin nukkumaan mennessä on mukava sylkeä tutti suusta ja keikistellä äideille.

- Penu nukkuu yöt melko hyvin. Toukokuussa olimme päässeet ihanaan rytmiin, jossa Penu kävi nukkumaan noin klo 19, heräsi syömään noin klo 5 ja nukkui tuohon päälle vielä noin 2-3 tuntia. Neljän kuukauden ikään tullessa kääntyily vaikutti aika paljon yöuniin, koska kääntymistä täytyi harjoitella myös öisin. Joinain öinä hyppäsimme tunnin välein ylös, kun pinnasängystä alkoi kuulua kauhea ähinä, kun typy oli kääntynyt vatsalleen ja nosteli siellä unissaan päätään. Nyt on menty muutamat yöt niin, että Penu herää syömään joskus noin klo 3-4 ja toisen kerran noin klo 6-7. Tuolloin voisimme jo nousta ylös ja aloittaa aamutoimet, mutta usein äidit ovat vielä liian väsyneitä, ja aamu menee kölliessä sängyssä.

- päikkäreitä nukutaan vähän randomisti. Kotona ollessa päikkärit ovat usein maksimissaan 45 minuutin mittaisia, mutta jos olemme reissussa, nukkuu typy parin tunnin unia (pitäisiköhän matkustaa useammin? :D).

- kaikenlaiset nostelu- ja lentokoneleikit ovat kivoja. Myös oma pielikuva jaksaa viihdyttää ja naurattaa. Olohuoneessa Penu viihtyy hyvin leikkimatolla lelujensa kanssa. Lempileluja ovat rapiseva kirja, Brion puuhelistin ja muutamat pehmolelut. Keittiönpöydän ääressä on mukava istua sylissä ja seurata, mitä pöydässä tapahtuu samalla kun maistelee kaikkea, mitä käteen saa (ei kuitenkaan ruokaa).

Meillä asustaa siis jo iso tyttö! Äidit jaksavat joka päivä hämmästellä sitä, miten iso ja taitava vauva meillä oikein on.

Yritän bloggailla nyt hieman ahkerammin, ettei blogi kuihtuisi ja jäisi täysin unholaan. Tässä tauon aikana on blogimaailmassa tapahtunutkin kaikenlaista: joidenkin vauvat kasvavat mahassa hyvää vauhtia ja ainakin yksi ihana raskausuutinenkin näytti löytyvän! :)

Penu 3 kuukautta!

Oh, onpas meillä jo iso tyttö! 3 kuukautta! Kävimme viime viikolla kolmekuukautisneuvolassa, jossa Penu sai ensimmäiset piikit. Tätä äitiä taisi pelottaa toimenpide kaikista eniten etukäteen. Onneksi Pirkolla oli vapaata, joten hän pääsi mukaan ja piti Penaa sylissään piikityksen ajan. Itkuhan siitä tuli (Penulle ja ehkä vähän tälle äidille), mutta onneksi suru unohtui melko nopeasti ja pienten hömpsyjen jälkeen Penu nukahti kiltisti vaunuihin.

Siro neitimme jatkaa kasvuaan ja pituutta oli kertynyt jo reilut 59 cm. Painoa neidillä oli vähän vajaa 5 kiloa, joten hoikka tyttö hän on edelleen. Neuvolantäti sanoi kyllä, että painoa on tullut hieman hintsusti, mutta onneksi ei tarttunut tähän mitenkään suuremmin. Pelkäsin etukäteen, että meille alettaisiin tuputtaa lisämaitoja, mutta onneksi ei! Hyvä mieli jäi neuvolan jälkeen. Rokotuksistakaan ei tullut Penulle onneksi mitään oireita pientä väsymystä lukuunottamatta. Helpolla siis selvisimme.

Viimeisten viikkojen aikana Penu on alkanut jutella aivan uudella tavalla. Hän kujertelee ja keikistelee meille äideille etenkin hoitopöydällä ja syönnin jälkeen rinnalla. Uusia äänteitä tuntuu tulevan päivittäin lisää! Tuo jutustelu on jotain niin hellyyttävää, ja se on vienyt meidän äitien sydämet kyllä täysin! <3 Iltaisin myös pehmolelut ja muut kivat kuvat saavat sängyssä oman annoksensa jutustelusta.

Viimeisen viikon aikana Penu on nukahtanut melko kiltisti omaan sänkyynsä ilman perinteisiä iltahuutoja. Huudot ja kunnon hulinat tuntuivat olevan täällä jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta onneksi tämä on nyt vähän helpottanut. Huuto tuntui aina alkavan siinä vaiheessa, kun siirryimme makuuhuoneeseen eikä mikään oikein auttanut. Rinnan näkeminen sai entistä suuremman huudon aikaan. Nyt Penu kuitenkin malttaa syödä ja tankata ennen nukkumaanmenoa, mikä varmasti on vähän rauhoittanut nukahtamista. Joinakin iltoina olemme yrittäneet tehdä juuri ennen iltaunia pienen vaunukävelyn, jonka aikana Penu nukkuu yleensä ainakin 30 min. Tämäkin on vähän rauhoittanut nukahtamisprosessia, kun hän ei ole aivan yliväsynyt sänkyyn mennessä.

Päiväunet ovat viime päivinä selvästi lyhentyneet. Perinteisesti Penu on vetänyt aamuisin yhden 2-3 tunnin unipätkän, jonka aikana minulla on ollut kivasti omaa aikaa. Nykyään hän nukkuu lähes aina vain yhden unisyklin verran kaikilla päikkäreillä, ja tämä äiti kärsii, kun ei ehdi tehdä kotona hommia tarpeeksi. :D

Tällä hetkellä täällä harjoitellaan kovasti tarttumista, ja monet asiat menevät mielellään suuta kohti, jos vain sattuvat jäämään käsiin kiinni. Lisäksi Penu yrittää kovin kääntyä selältä vatsalleen, mutta ihan vielä tämä ei onnistu. Voi olla, että tuohon ei kuitenkaan kovin kauaa enää mene, sen verran aktiivinen neiti näyttää olevan. Äidit taitavat olla pulassa siinä vaiheessa, kun Penu päättää lähteä liikkeelle. Meno on nyt jo sen verran kova!

2 kuukautta!

Penu on jo kaksi kuukautta vanha! Hui kauhistus, kuinka aika rientää! On aivan ihana seurata pienen kehitystä ja kasvua. En ole koskaan tuntenut ketään pieniä vauvoja, joten kaikki tämä on minulle aivan uutta ja opin samalla itsekin koko ajan lisää lapsen kehityksestä. Ihmeellistä aikaa! :)

Viime viikolla kävimme kaksikuukautisneuvolassa, joka olikin lääkärineuvola. Penu sai rotarokotteen, joka onneksi ei ole aiheuttanut minkäänlaisia oireita. Itse olemme pesseet käsiä aivan hullun lailla, ettemme vain saisi tartuntaa ulosteesta. Kaiketi näihin aikoihin tartuntavaara on kaikista suurin, joten jonkin aikaa maaninen käsienpesu saa vielä jatkua ja sen jälkeen voimme hetkeksi hengähtää, kunnes huhtikuun lopulla tulee toinen satsi rokotetta.

Pituutta meidän neidillä on jo 56,2 cm ja painoakin oli kertynyt 4545 g. Tytsy on siis melko siro eikä ainakaan toistaiseksi mikään Michelin-mies. Painoa oli tullut parin viikon aikana 240 g, joten tällä kertaa neuvolatäti ei urputtanut painonnoususta, vaikka toki huomauttikin, että kasvu on hieman nihkeää ja alakäyrällä taidetaan mennä. Noh, itse olen aina ollut oikea tappi, joten tuskin lapsestakaan mitään jättiläistä voi tulla! Lääkärisetä oli todella ihana ja tarkastuksen jälkeen kaikki näytti oikein hyvältä. Lääkäri onneksi sanoi, että tyttö kasvaa hienosti ja kehitys on ikäkauden mukaista, joten yhtään emme ole huolissamme.

Jokin aika sitten Penu löysi omat nyrkkinsä ja sormensa, ja ne tuntuvatkin olevan tällä hetkellä suuressa huudossa. Sormia lutkutetaan etenkin iltaisin, mutta välillä myös päivisin, jos Penu saa taisteltua itseltään tumput pois tai äidit ovat unohtaneet laittaa ne käsiin. Iltaisin makuuhuoneestamme kuuluukin järkyttävän kova lutkutus, kun sormet ovat kurkkua myöten neidin kidassa. Välillä lutkutus katkeaa kakomisääniin, kun sormet menivät hieman liian syvälle ja alkoi yhtäkkiä oksettaa. Voi pientä. :D

Parhaiten Penu viihtyy kylpyhuoneessa vaipanvaihtoalustalla. Siinä on kiva kölliä, katsella hymynaamanallea, hymyillä, naureskella ja keikistellä äideille. Pyllypesun ajan Penu tykkää juosta lavuaarissamme niin, että vesi läiskyy lavuaarin reunojen yli. Pirkko-äiti on paras vaipanvaihtaja, sillä hän jaksaa seurustella ja keikistellä takaisin kaikista pisimpään - jopa niin pitkään, että toinen äiti pelkää hänen myöhästyvän aamuisin töistä!

Toinen lempipaikka on olkapää, josta pystyy mukavasti tarkkailemaan ympäristöä ja olemaan pystyasennossa. Seinät, katto ja ikkunat ovat edelleen kova juttu. Myös kirjahylly on alkanut kiinnostaa. Välillä Penu viihtyy myös laittalla leikkimaton päällä katsellen lelukaarta - tai vähän se ohi, sillä takana oleva seinä on ehkä vielä vähän kiinnostavampi.

Ruuaksi maistuu edelleen rintamaito, jota syödään noin 2-4 tunnin välein. Iltaisin on nykyään aina yksi pidempi väli, sillä sitä ennen on tankattu hyvin ennen nukkumaan menoa. Päivisinkin saattaa välillä olla pidempi väli ruokailussa, jos päiväunet maistuvat hyvin. Päikkärit Penu nukkuu aina ulkona vaunuissa. Sinne hän rauhoittuu melko nopeasti ja vetelee pääasiassa noin 2-3 tunnin unia. Tälläkin hetkellä uni näyttää maistuvan, ja tämä äiti saa nauttia hetken omasta ajasta blogin ja kotitöiden parissa.