Rv 35+5 ja loppuvuosi 2016

Joulu hurahti ohi ihan siivillä! Oli ihanaa, kun saimme olla kotona eikä tarvinnut kiirehtiä minnekään. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä kestitsimme vieraita, mikä veikin kaikki voimani. Muutamien tuntien vierailujen jälkeen vietin illat lähinnä sohvalla maaten ja voimia keräten. Huh! Kyllä tämä loppuraskaus ottaa voimille.

Vähän ennen joulua aloin tuntea enemmän supistuksia ja joulun aikaan ne olivat välillä vähän ikävän tuntuisia. Tajusimme Pirkon kanssa yhtäkkiä, kuinka pitkällä raskaus jo on ja että Pena saattaisi oikeasti tulla jo muutaman viikon päästä. Saimme lietsottua itsemme lievään paniikinomaiseen tilaan lähinnä sen takia, että emme olleet hankkineet vielä turvakaukaloa. :D Jos Pena sattuisi syntymään hieman etuajassa, emme saisi sitä kotiin millään ilveellä! Noh, tämä nyt ei ole kovinkaan todennäköinen skenaario, mutta siitä huolimatta suuntasimme heti 27. päivä aamulla kohti Lastentarvikeliikettä, välipäivien alennusmyyntejä ja turvakaukalovalikoimaa. Poistuimme liikkeestä noin 600 euroa köyhempinä, mukanamme turvakaukalo, siihen sopiva telakka, adapterit vaunurunkoon kiinnitystä varten, hoitoalusta ja sadesuoja vaunuille. Olo oli helpottunut, kun kaukalo saatiin hankittua: nyt Pena voi tulla. :)

Välipäivinä puuhastelimme muutenkin kotona Penan tavaroita järjestellessä. Tästä yritän tehdä ensi vuoden alussa erikseen postauksen kuvien kera, joten ei siitä vielä sen enempää. Pikkuhiljaa kotimme alkaa näyttää siltä, että meille on tulossa vauva. Täh? Meillekö? Oikeasti? Välillä tätä on edelleen vaikea uskoa.

Toissapäivänä kävimme toisen kerran neuvolalääkärillä. Toivoin, että saamme siellä kaikkiin kysymyksiimme tarkat vastaukset, mutta hieman epätietoisina poistuimme paikalta. Lääkäri oli onneksi todella mukava. Hän oli juuri itse palannut äitiyslomalta, joten pahoitteli, kun jotkin asiat olivat vielä vähän hakusessa. Neuvolassamme on aataminaikainen vanha ultrauslaite, jolla lääkäri sanoi voivansa katsoa, miten päin Pena kohdussa majailee, mutta muuta sillä ei näe. Terkkamme aavistukset osuivat oikeaan, eli raivotarjonnassa Pena jo köllöttelee. Yritimme kysellä istukan sijainnista, sillä vähän kauhistuttaa, jos se olisikin liikkunut kohti kohdunsuuta, mutta tästä ei lääkäri voinut sanoa mitään.

Sisätutkimuksessa lääkäri totesi, että kohdunsuu on edelleen kiinni, mutta ehkä vähän pehmentynyt. Kohdunkaulasta emme saaneet mitään tietoa. Sf-mitta taisi olla 33 cm. Kokoarviota emme oikeastaan saaneet. Lääkäri totesi vain, että jos syntymä menee lähelle laskettua aikaa, on bebe varmaankin aika keskikokoinen. Olen kavereiltani kuullut, että heille on tehty jonkinlainen synnytystapa-arvio, jossa katsotaan tarkkaan, mahtuuko vauva tulemaan ulos normaalisti vai onko syytä huoleen. Tiedustelin, mahtaako tällaista arviota olla vielä tulossa, mutta kuulemma tämä lääkärikäynti oli nyt se synnytystapa-arvio. Ahaa, okei. Lääkärin mukaan Pena kaiketi mahtuu syntymään alateitse. Lopuksi saimme vielä "kuunnella" sydänäänet, tai siis oikeastaan vain nähdä, koska lääkäri ei saanut ääniä kuulumaan masiinasta.

Penalla vaikutti kuitenkin olevan kaikki hyvin, mikä on pääasia. Itselle jäi hieman epävarma olo käynnin jälkeen, sillä olisin kaivannut vähän enemmän tietoa. Mutta näillä mennään ja tältä pohjalta pitäisi mennä synnyttämään. Onneksi Pirkko lupasi, että voimme käydä vaikka yksityisellä jossain vaiheessa, jos paniikki ja epätietoisuus käyvät liian suuriksi. Tosin jos oireita alkaa olla enemmän, otan toki ensin yhteyttä synnärille ja katson, jahka sinne pääsisi tsekkaamaan tilannetta.

Onneksi mieli on rauhoittunut käynnin jälkeen ja tällä hetkellä on ihan luottavainen olo, että kaikki menee hyvin. Tänään otamme rauhallisesti ja pysyttelemme kotosalla emmekä juhli vuoden vaihtumista sen suuremmin. Tämä vuosi on ollut ihana, erilainen, jännittävä ja yllätyksellinen. Toivotaan, että ensi vuosi tuo mukanaan vain hyviä asioita ja saamme pian syliimme oman pienen, toivottavasti terveen, Penan.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Olkoon ensi vuosi täynnä iloisia plussa- ja vauvauutisia. :)

Joulumaha rv 35+1. Olo on kuin ryhävalaalla.

Rv 34+4 ja äitiysloma!

Tänään se virallisesti alkoi: äitiysloma!! Eipä tässä nyt mitään kovin suurta muutosta tapahtunut, sillä olen ollut kotona jo marraskuun lopusta alkaen, mutta onhan se vähän eri asia sanoa olevansa äitiyslomalla kuin sairaslomalla. Meillä olisi ollut myös eilinen vapaata töistä, joten sikälikään tämä päivä ei ole kovin erityinen.

Keskiviikkona kävin viimeistä kertaa töissä moikkaamassa työkavereita ja viemässä lääkärintodistuksen. Oli ihan jouluinen fiilis ja vähän haikeaa oli lähteä sieltä. Outoa ajatella, ettei töihin tarvitse mennä pitkään aikaan. Työasiat pyörivät edelleen mielessä lähes päivittäin - taitaa olla ammattitauti, sillä niin se on kaikilla aina loman alussa. Luulisin, että viimeistään Penan tullessa työasiatkin vihdoinkin väistyvät mielestä.

Pirkollakin alkoi parin viikon loma, joten nyt me rauhoitumme kahdestaan tänne kotiin. Joulua on laitettu jo kivasti, mutta vähän täytyy vielä siivoilla ja paistaa kinkku. Onneksi joulu tulee ilman sen suurempia hössötyksiäkin. Välipäivinä aiomme laittaa kotia Pena-valmiiksi ja hankimme viimeisiä asioita Penaa varten, kuten esimerkiksi turvakaukalon, jota meillä ei edelleenkään ole. Odotan jo innolla vauvanvaatteiden pesemistä ja viikkaamista kaappiin! :)

Rauhallista joulua ja rentouttavaa lomaa kaikille niille, kenellä sellainen on!

Rv 34+0: neuvola ja joulujuttuja

34 raskausviikkoa täynnä! Tajutonta, miten aika on lentänyt eteenpäin! Vielä kolme viikkoa ja Pena on täysiaikainen. Minun puolestani hän voisi syntyä melkein heti, kun nuo 37 viikkoa ovat täynnä. Taitaa kuitenkin olla toiveajattelua.

Perjantaina kävin neuvolassa pitkästä aikaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Pirkko ei päässyt mukaan, ja oli kyllä tylsä käydä yksin. Mitään erityistä käynnillä ei tosin ollut. Vähän juttelimme voinnistani ja kuulumisista. Terkka kyseli, olemmeko miettineet synnytystä, ja tämän jälkeen kuunneltiin sydänäänet. Ne kuuluivatkin hyvin ja Pena pisti muutamat kunnon potkut, kun häntä kehdattiin häiritä. Terkka tunnusteli kohtua ja totesi, että voisi melkein laittaa päänsä pantiksi siitä, että Pena on raivotarjonnassa. Asia kuitenkin tarkistetaan tämän kuun lopulla neuvolalääkärissä. Myös sf-mitta otettiin - melkeinpä ensimmäistä kertaa. Edellisellä käynnillä toinen neuvolantäti mittasi sen nopeasti, muttei kirjannut asiaa ylös. Nyt mitta oli kuitenkin 31 cm, mikä oli juuri keskikäyrällä.

Lopuksi varasimme vielä kaksi neuvola-aikaa raskauden loppuajalle, ja toivon, että Pirkko pääsee noina kertoina mukaan. Outoa, että tässä on oikeasti enää yksi lääkärikäynti ja kaksi neuvolakäyntiä jäljellä ennen Penan tuloa. Kyselin vielä siitä, täytyykö meidän täyttää sairaalalle jotain papereita (paperisia tai sähköisiä) ennen synnytystä, mutta mitään ei kuulemma tarvitse tehdä. Tuntuu oudolta, että h-hetken koittaessa käppäilemme vain sisään sairaalaan. Vielä kun tietäisi, minne sinne täytyy mennä, olisi se hieno juttu. Tiedän kyllä ulko-oven, jolle mennä, mutta siitä eteenpäin ei aavistustakaan. Harmi, ettei nykyään enää pääse tutustumaan synnytyssairaaloihin etukäteen.

Viikonloppuna laitoimme Pirkon kanssa joulua täällä meillä kotona. Yleensä olemme joulun joko reissussa ulkomailla tai sitten jommankumman vanhempien nurkissa, mutta tänä vuonna olemme ihan omassa kodissamme koko joulun ja olemme sanoneet, että meille saa tulla kylään, jos vain joku haluaa tulla. Jouluaaton saamme olla kuitenkin ihan kahdestaan! <3 Ihanaa! Yleensä emme ole koristelleet kotiamme jouluna mitenkään erityisesti, koska emme omista kuin ehkä kolme joulukoristetta! :D Tänä vuonna on kuitenkin tehnyt mieli laittaa esiin valoja ja kynttilöitä - ja ne kolme omistamaamme koristetta. Ostimme muutaman joulutähden ja hyasintin, jotka tuovat kivasti tunnelmaa. Hankimme myös elämämme ensimmäisen oman kuusen! Se oli tarkoitus hankkia vasta tällä viikolla, mutta sain eilen kauppareissulla tingittyä kuusen hyvään hintaan, joten se lähti saman tien mukaan. Nyt täällä on ihanan tunnelmallista, kun kuusi on jo olohuoneessa ja siihen on laitettu muutamat koristeet (jotka nekin piti hankkia, kun ei mitään ennestään ollut).

Lahjoja emme suuresti hanki toisillemme emmekä kenellekään muille, koska emme halua ostaa mitään turhaa. Pena-hankintoihin menee myös melko paljon rahaa, joten senkään takia ei viitsi ostella mitään muita lahjoja. Aatoksi paistamme kinkun ja leivomme vähän kaikkea hyvää. Ihana, kun ei tarvitse ottaa mitään stressiä joulutohinoista, vaan saamme tehdä kerrankin kaiken niin kuin itse haluamme. Ensi vuonna meitä onkin sitten jo kolme, ja isovanhemmat änkevät varmasti mukaan joulun viettoon. Nauttikaamme siis tästä vuodesta, kun saamme olla ihan kahdestaan. :)

Mukavaa ja rentouttavaa joulunodotusta kaikille muillekin!

Rv 33+2 ja sairasloma jatkuu

Täällä on oltu jo reilut kaksi viikkoa sairaslomalla eikä töihin ole enää paluuta ennen äitiyslomaa! Jihuu! :) Eipä minulla olisi ollut enää kuin 5 päivää töitä, mutta ihan kiva, että saa levätä kotona ja ottaa rauhallisesti. Töissä on kuitenkin aina melko hektistä. Maanantaina kävin kuitenkin pakon edessä hoitamassa töissä kaikkia kesken jääneitä asioita ja perehdyttämässä seuraajaani. Lisäksi olen kotona hoitanut kaikenlaisia työasioita netin välityksellä, joten olen tässä sairasloman aikana tehnyt kyllä ainakin kaksi ihan kokonaista työpäivää, kun kaikki aika lasketaan yhteen. Huoh. Nyt alkaa onneksi kaikki olla hoidettuna ja voisi yrittää irrottautua työmaailmasta.

Sairasloma on mennyt nopeasti. Viime viikon märehdimme Pirkon kanssa molemmat neljän seinän sisällä, koska Pirkkokin oli sairaslomalla jonkin ihmeellisen viruksen takia. Onneksi tauti ei tarttunut minuun! Olen kaivanut kutimen esiin naftaliinista ja alkanut monen vuoden tauon jälkeen kutoa. Nyt olenkin tehnyt jo muutamat villasukat, pari pipoa ja peiton Penalle. Seuraavat ohjeet polttelevat jo mielessä ja uusi visiitti lankakauppaan on jo suunnitteilla. Saan aina parin vuoden välein tällaisen kutomiskohtauksen ja neulon hullun lailla pipoja ja sukkia, mutta sitten innostus tyssää kuin seinään ja puikot pölyyntyvät pari vuotta jossain kaapin perukoilla. Nyt on mukava kutoa, kun voi yrittää keksiä Penalle kaikkea kivaa.

Raskausrintamalla menee vähän vaihtelevasti. Pyörryttävä olo, jonka takia siis jäin sairaslomalle, on jatkunut jo pitkään eikä meinaa helpottaa. Mitään syytä tälle ei ole löydetty, mutta olo helpottaa aina maatessa, joten olemme Pirkon kanssa tehneet oman diagnoosin siitä, että sydän ei jaksa pumpata verta aivoihin tarpeeksi nopeasti ja paljon. Onneksi Penan liikkeet tuntuvat hyvin, joten en ole ollut asiasta kovin huolissani. Viime päivinä menkkamaiset kivut selässä ja kyljissä ovat alkaneet vaivata. Luulisin näiden olevan normaalia?! Myös häpyluu on ollut todella kipeä ja jomottava, mikä hankaloittaa vähän liikkumista. Vatsa alkaa olla aika iso ja olo melko raskas, ja odotankin jo hartaasti Penan saapumista, jotta tämä oleminen hieman helpottuisi. Muuten menee onneksi hyvin ja on ihana levätä kotona, ettei tarvitse hosua ja hötkyillä tämän mahan kanssa.

Blogia en ole kauheasti jaksanut päivitellä, sillä en ole oikein keksinyt mitään kirjoitettavaa. Jos on jotain postaustoiveita, kertokaa ihmeessä! Muiden blogeja olen käynyt lukemassa ahkerasti ja liikkeellä tuntuukin olevan uusi plussa-aalto! :) Onnea teille kaikille! Ihanaa, että niin moni on plussannut viime aikoina. Täällä on iloittu jokaisesta onnistumisesta, ja peukkuja pidetään kaikille niille, jotka vielä omaa plussaansa odottavat.