Rv 35+5 ja loppuvuosi 2016

Joulu hurahti ohi ihan siivillä! Oli ihanaa, kun saimme olla kotona eikä tarvinnut kiirehtiä minnekään. Joulupäivänä ja tapaninpäivänä kestitsimme vieraita, mikä veikin kaikki voimani. Muutamien tuntien vierailujen jälkeen vietin illat lähinnä sohvalla maaten ja voimia keräten. Huh! Kyllä tämä loppuraskaus ottaa voimille.

Vähän ennen joulua aloin tuntea enemmän supistuksia ja joulun aikaan ne olivat välillä vähän ikävän tuntuisia. Tajusimme Pirkon kanssa yhtäkkiä, kuinka pitkällä raskaus jo on ja että Pena saattaisi oikeasti tulla jo muutaman viikon päästä. Saimme lietsottua itsemme lievään paniikinomaiseen tilaan lähinnä sen takia, että emme olleet hankkineet vielä turvakaukaloa. :D Jos Pena sattuisi syntymään hieman etuajassa, emme saisi sitä kotiin millään ilveellä! Noh, tämä nyt ei ole kovinkaan todennäköinen skenaario, mutta siitä huolimatta suuntasimme heti 27. päivä aamulla kohti Lastentarvikeliikettä, välipäivien alennusmyyntejä ja turvakaukalovalikoimaa. Poistuimme liikkeestä noin 600 euroa köyhempinä, mukanamme turvakaukalo, siihen sopiva telakka, adapterit vaunurunkoon kiinnitystä varten, hoitoalusta ja sadesuoja vaunuille. Olo oli helpottunut, kun kaukalo saatiin hankittua: nyt Pena voi tulla. :)

Välipäivinä puuhastelimme muutenkin kotona Penan tavaroita järjestellessä. Tästä yritän tehdä ensi vuoden alussa erikseen postauksen kuvien kera, joten ei siitä vielä sen enempää. Pikkuhiljaa kotimme alkaa näyttää siltä, että meille on tulossa vauva. Täh? Meillekö? Oikeasti? Välillä tätä on edelleen vaikea uskoa.

Toissapäivänä kävimme toisen kerran neuvolalääkärillä. Toivoin, että saamme siellä kaikkiin kysymyksiimme tarkat vastaukset, mutta hieman epätietoisina poistuimme paikalta. Lääkäri oli onneksi todella mukava. Hän oli juuri itse palannut äitiyslomalta, joten pahoitteli, kun jotkin asiat olivat vielä vähän hakusessa. Neuvolassamme on aataminaikainen vanha ultrauslaite, jolla lääkäri sanoi voivansa katsoa, miten päin Pena kohdussa majailee, mutta muuta sillä ei näe. Terkkamme aavistukset osuivat oikeaan, eli raivotarjonnassa Pena jo köllöttelee. Yritimme kysellä istukan sijainnista, sillä vähän kauhistuttaa, jos se olisikin liikkunut kohti kohdunsuuta, mutta tästä ei lääkäri voinut sanoa mitään.

Sisätutkimuksessa lääkäri totesi, että kohdunsuu on edelleen kiinni, mutta ehkä vähän pehmentynyt. Kohdunkaulasta emme saaneet mitään tietoa. Sf-mitta taisi olla 33 cm. Kokoarviota emme oikeastaan saaneet. Lääkäri totesi vain, että jos syntymä menee lähelle laskettua aikaa, on bebe varmaankin aika keskikokoinen. Olen kavereiltani kuullut, että heille on tehty jonkinlainen synnytystapa-arvio, jossa katsotaan tarkkaan, mahtuuko vauva tulemaan ulos normaalisti vai onko syytä huoleen. Tiedustelin, mahtaako tällaista arviota olla vielä tulossa, mutta kuulemma tämä lääkärikäynti oli nyt se synnytystapa-arvio. Ahaa, okei. Lääkärin mukaan Pena kaiketi mahtuu syntymään alateitse. Lopuksi saimme vielä "kuunnella" sydänäänet, tai siis oikeastaan vain nähdä, koska lääkäri ei saanut ääniä kuulumaan masiinasta.

Penalla vaikutti kuitenkin olevan kaikki hyvin, mikä on pääasia. Itselle jäi hieman epävarma olo käynnin jälkeen, sillä olisin kaivannut vähän enemmän tietoa. Mutta näillä mennään ja tältä pohjalta pitäisi mennä synnyttämään. Onneksi Pirkko lupasi, että voimme käydä vaikka yksityisellä jossain vaiheessa, jos paniikki ja epätietoisuus käyvät liian suuriksi. Tosin jos oireita alkaa olla enemmän, otan toki ensin yhteyttä synnärille ja katson, jahka sinne pääsisi tsekkaamaan tilannetta.

Onneksi mieli on rauhoittunut käynnin jälkeen ja tällä hetkellä on ihan luottavainen olo, että kaikki menee hyvin. Tänään otamme rauhallisesti ja pysyttelemme kotosalla emmekä juhli vuoden vaihtumista sen suuremmin. Tämä vuosi on ollut ihana, erilainen, jännittävä ja yllätyksellinen. Toivotaan, että ensi vuosi tuo mukanaan vain hyviä asioita ja saamme pian syliimme oman pienen, toivottavasti terveen, Penan.

Hyvää uutta vuotta kaikille! Olkoon ensi vuosi täynnä iloisia plussa- ja vauvauutisia. :)

Joulumaha rv 35+1. Olo on kuin ryhävalaalla.