Syntymäpäiväaamuna Penu heräsi tavalliseen tapaansa hyvissä ajoin ennen seitsemää. Menimme Pirkon kanssa hänen huoneeseensa (kun kutsu oli käynyt) muutaman lahjan kera ja lauloimme Paljon onnea vaan. Lahjat tulimme avaamaan äitien sänkyyn, minkä jälkeen vuorossa oli herkkuaamupala.
 | |
| Juhlapäivän aamiainen |
Varsinaisen juhlapäivän kunniaksi saimme mahtavan lumipyryn, jota kirosin ihan muutamaan otteeseen. Pirkko lähti normaaliin tapaansa autolla töihin ja me jäimme Penun kanssa kotiin. Ohjelmassa oli ainoastaan selviytyä neuvolaan rattaitten kanssa. Sieltä sitten Pirkko tulisi hakemaan meidät. Lunta oli tullut niin paljon, että rattaitten työntäminen ei tullut kysymykseenkään. Pihaamme ei tietenkään ollut aurattu - niin kuin ei yhtäkään kävelytietä. Päädyin vetämään rattaita perässäni lähimmälle bussipysäkille, jonne on noin 300 metrin matka. Jo ensimmäisten 20 metrin jälkeen puuskutin kuin höyryjuna ja olin hiestä läpimärkä. Lunta oli noin polveen asti ja lumi pakkautui mukavasti rattaiden alakoriin. Kun pääsin autotien hollille, työnsin lopun matkaa tietä pitkin. Ainakaan bussi ei pääsisi hurauttamaan ohi ilman meitä. Pääsimme onneksi bussiin ja sillä lähes perille asti.
Neuvolakäynti meni hyvin ja säästä huolimatta Pirkko ehti puolessavälissä mukaan. Olimme itse asiassa vaihtaneet neuvolaa, joten pääsimme ihan uuden tätösen juttusille. Ja juttu luistikin oikein hyvin. Kävimme läpi kaikkia mahdollisia Penun asioita, mittasimme ja punnitsimme tytön ja lopuksi Penu sai kaksi rokotetta. Pieni itku niistä tuli, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Kotimatkalla neiti nukahti autoon ja saikin nukkua päiväunet siellä, sillä auton saaminen kotipihaan oli taas omanlaisensa operaatio lumipyryn takia. Lopulta kuitenkin pääsimme kotiin pari tuntia myöhempään kuin olin kuvitellut. Siinä menikin siis koko syntymäpäivä.
Lauantaina pidimme varsinaiset pippalot. Ne menivät oikein hyvin. Ensimmäiseen kattaukseen saapuivat minun vanhempani ja isoäitini vähän pidemmän matkan päästä. Penu sai muutamia paketteja ja avasi niitä innoissaan. Parasta taisikin olla lahjapaperi ja lahjanauha. Toiseen kattaukseen saapui hieman enemmän väkeä: Pirkon perhettä, kummit puolisoineen ja muutama kaveri. Aluksi suuri ihmismäärä taisi vähän pelästyttää neitiä, mutta pian hän tottui ja tykkäsi selvästi, kun oli leikittäjiä. Itse hääräsin keittiössä, joten en oikein edes tiedä, mitä juhlissa tapahtui. :D Tarjoilut olivat onnistuneet ja niitä oli melko sopivasti. Kun vihdoinkin saimme vieraat ulos, rösähdin sohvalle lopen uupuneena. Onneksi synttäreitä juhlitaan vain kerran vuodessa!
 |
| Pirkon askartelema melonihai |
