Rv 20+4 ja rakenneultra

Tänään koitti viimeinkin se päivä, jota olemme hartaasti odottaneet ja jännittäneet edelliset kuukaudet. Veimme Penun eilen illalla isovanhemmille hoitoon, jotta pääsimme molemmat ultraan. Oli ihanaa, että tällä kertaa Pirkkokin sai tulla mukaan eikä minun tarvinnut mennä yksin. Saimme siis myös vapaaillan (luksusta!) ja vähän omaa aikaa. 

Nukuimme aamulla pitkään ja ajoimme sitten päivällä Helsinkiin. Hetken odoteltuamme pääsimme onneksi sisään. Tällä kertaa meillä oli aivan ihana kätilö! Onneksi! Hän selitti tarkasti ultratessaan, mitä hän nyt mittaa ja minkä takia. Samalla hän ihasteli vauvan liikkeitä ja näytti meille parhaita paloja Tyypistä. Tyyppi oli hereillä ja kovin liikkuvainen yksilö. Hän hengaili pää lähes alaspäin ja jalat ylöspäin. Ei ihme, että potkut ovat tuntuneetkin viime aikoina jo todella ylhäällä. 

Sanoin jo alussa, että sukupuolen saa kertoa, jos sen vain näkee. Suht alussa kätilö sanoikin, että nyt hän voi kyllä jo hyvin varmasti sanoa, että tietää, kumpaa sorttia tämä on. Hän esitteli meille häpyhuulet, jotka näkyivät ruudulla aivan selvästi. Kätilö oli hyvin varma siitä, että Penulle on tulossa pikkusisko. <3 Ultraus kesti ihan hyvän aikaa, mikä oli kiva, koska pääsimme katsomaan Tyypin touhuja. Muistan, että Penua ultrattiin aikoinaan vain noin 10-15 minuuttia ja silloin kätilö oli todella hiljaa koko ajan eikä selostanut mitään. Siksi oli kiva, että tämä kätilö kertoi koko ajan tarkasti, mitä teki ja näki. 

Loppuvaiheessa meitä alkoi hieman kuumottaa, koska kätilö ei saanut sydämestä hyvää kuvaa. Hän käänteli laitetta vaikka kuinka pitkään ja käski minun kääntyä molemmille kyljilleni, mutta mikään ei auttanut. Lopuksi hän totesi, että pyytää lääkärin käymään ja tarkistamaan, että sydämessä on kammiot ja eteiset ja läpät kunnossa. Kätilö poistui hetkeksi huoneesta ja jäimme ihan kahden. Onneksi Pirkko oli mukana, muuten olisin tuossa vaiheessa ollut ehkä hieman paniikissa. Lääkäri tuli hetkessä sisään ja käänsi anturia vatsan päällä yhden kerran ja löysi etsimänsä. Sydän näytti oikein hyvältä, ja kätilö nolosteli ja pahoitteli vieressä, kun ei itse millään ollut löytänyt kyseistä kohtaa. 

Huh, loppu hyvin, kaikki hyvin! Rakenneultran perusteella kaikki näytti siis niin hyvältä kuin olla ja voi. Painoa Tyypillä oli noin 360 g ja pituutta 20 cm. Ultrauksen jälkeen käytimme oman ajan vielä hyödyksi ja kävimme vähän lastenvaateliikkeissä shoppailemassa alennusmyynneissä. Oli virkistävää käydä kuukausien tauon jälkeen kaupoissa (emme olleet käyneet vaatekaupoissa sitten helmikuun) ja vielä ihan kahdestaan! Tyypille löytyi muutamat kivat pienet vaatteet ja Penullekin tarttui vähän jotain mukaan. Päivä oli siis oikein onnistunut. :) 

Rv 20+0 ja puoliväli!

Nyt on puoliväli saavutettu! Aika on mennyt järjetöntä vauhtia enkä voi millään uskoa, että puolet on jo lusittu. Voi tosin olla, että hieman raskaampi puolisko on vielä edessä.

Olo on ollut ihan kohtalaisen hyvä viime aikoina. Alaselän ja pakaroiden kivut jatkuvat ja varasinkin itselleni ensi viikolle ajan osteopaatille. Edellisessä raskaudessa siitä oli apua, joten toivon, että nytkin olisi. Jos selkäkipuja ei oteta huomioon, on oloni ollut ihan hyvä. Tänään tosin puolivälin kunniaksi oksensin pitkästä aikaa! Eilen aamulla hampaiden pesun yhteydessä tuli vähän inhottava olo, mutta se meni onneksi ohi. Tänään sama toistui, kun pesin hampaita. Valitettavasti olo vain paheni ja oksensin aamupalat suoraan lavuaariin. Toivon hartaasti, että tämä ei ole mikään uusi normaali. Oli ihanaa, kun pahoinvointi loppui ajoissa eikä sen koommin ole oksettanut mikään.

Ja jos nyt tarkkoja ollaan, niin käveleminen on aika hankalaa ja vähän kivuliasta - lähinnä tuon selkäkivun takia. Se ei kuitenkaan ole tällä hetkellä haitannut niin kauheasti, koska olen lomalla. Töissä olisin varmaan aivan kuollut, mutta nyt on ihana, kun voi lepäillä lähestulkoon aina silloin, kun on tarve. Lisäksi (varsinkin nopea) kävely aiheuttaa supistuksia. Samaa aiheuttaa myös painavien asioiden (kuten kauppakassien) kantaminen.

Eli olo on hyvä, mutta löytyihän sitä jos jonkinlaista vaivaa kaikesta huolimatta! :D Viimeisen viikon aikana vatsa on pullahtanut ulos. Se tapahtui jotenkin ihan yhtäkkiä. Nyt maha on ihan selkeä pyöreä raskausmaha eikä siitä voi erehtyä. Yksi tuttavamme kehtasi eilen tavatessamme kysyäkin, tuleeko meille perheenlisäystä. Enää en siis näytä vain hyvin syöneeltä.

Ensi viikolla edessä on myös kauan odotettu rakenneultra! Toivottavasti kaikki olisi hyvin.