Huh, onpas ehtinyt vierähtää jo tovi edellisestä kirjoituksesta. Kerrottavaa olisi kosolti, mutta jos nyt saisin edes muutaman rivin raapustettua ylös Penun kuulumisista. Pirkon uhkaukset kirjoittaa blogiin eivät ole ainakaan vielä toteutuneet. Saa nähdä, ehtiikö hän toteuttaa aikomuksensa kotivuotensa aikana. :D
Penu kasvaa huimaa vauhtia, ja ikää meidän vauhtimimmillä on jo 1 vuosi ja 9 kuukautta. Hullua ajatella, että parin kuukauden päästä tulee kaksi ikävuotta täyteen! Oh ja hoh! Penu on edelleen pienikokoinen ja shoppailemme vaatteet vielä vauvojen osastolta. Pääasiassa käytössä ovat koon 86 vaatteet, mutta monia koon 80 vaatteita on vielä käytössä. Yhtään ysikymppistä meiltä ei vielä taida löytyä.
Päiväunia meillä nukutaan edelleen yhdet päivässä. Yleensä päikkärit nukutaan ulkona rattaissa, mutta muutamat päivät ollaan oltu sisällä sairastamisen vuoksi. (Olemme koko poppoo olleet enemmän tai vähemmän kipeinä viime viikot ja pikkuhiljaa alkaa ottaa jo pannuun.) Jouduimme jokin aika sitten aloittamaan päikkäreitten lyhennys -operaation, sillä neiti olisi vedellyt rattaissa kepeästi yli kolmen tunnin unia, mikä tietenkin vaikutti yöuniin. Nyt päikkäreitä nukutaan yleensä noin 1-1,5 tuntia.
Tutista luovuimme minun syyslomaviikon aikana. Operaatio oli tarkoitus suorittaa jo kesän aikana, mutta äitien laiskuuden ja mukavuudenhaluisuuden takia homma vähän venähti. Hups. Ennen syyslomaa yöunet katkeilivat usein monta kertaa, koska titti oli kadonnut. Penu kuitenkin rauhoittui aina, kun sai tutin suuhunsa. Itse en enää jaksanut tutin kanssa pelleilyä, joten päätimme luopua koko kapistuksesta. Leikkasimme tuteista imuosat irti ihan juuresta ja jätimme ne pöydälle Penun löydettäväksi. Alkuun ne herättivät lähinnä ihmetystä eikä Penu kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Päikkäreille tai iltaunille mennessä suru oli kuitenkin suunnaton ja tutin perään itkettiin lohduttomasti ja pitkään. Raivoamista kesti useita päiviä ja välillä meinasimme jo heittää pyyhkeen kehään, kun illalla kurkkusuorana huutamista oli kestänyt 3,5 tuntia. Jo pelkkä sänkyyn meneminen illalla sai aikaan raivokohtauksen. Reilun viikon jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa eikä itkuja enää ole (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) ollut. Nukahtaminen tosin edelleen vie aikansa sekä päikkäreille että iltaunille mennessä ja saattaa kestää helposti 1-2 tuntia. Penu myöskin vaatii jommankumman äideistä vierelleen nukahtamiseen asti. Nooooh, pikkuhiljaa mennään toivottavasti parempaa kohti (ainakin toivon niin).
Viime viikkoina pienoinen uhma on alkanut nostaa päätään. Tämä yhdistettynä tutittomuuteen ja toisen poskihammassetin puhkeamiseen on aikas mukava kombo. Olen monta kertaa ollut iloinen siitä, että itse olen päivisin töissä ja Pirkko saa lehmänhermoineen kestää pahimmat kiukut. Omat hermoni eivät moista kestäisi. :D Olemme siis viime aikoina saaneet nauttia ihanista huutokiukkukohtauksista, joita saattaa aiheuttaa mikä tahansa asia, mikä ei mene neidin mielen mukaan. Jos kuu sattuu olemaan väärässä asennossa ja vadelmat huonosti joghurtin seassa, voi tuloksena olla tunnin pituinen karjumiskohtaus, jossa neitiin on mahdotonta saada kontaktia. Välillä on päiviä, jolloin kaikki menee seesteisesti, mutta yhä useammin erinäisistä asioista (mm. pukeminen, syöminen, potalle meneminen) saa vääntää. Rajojen koettelu on siis kovaa.
Puhe kehittyy huimaa vauhtia ja sitä on mieletöntä seurata! Lauseita Penulta ei vielä tule, mutta sanoja todella paljon. Muutamat äänteet puuttuvat puheesta kokonaan (l ja r) ja monet äänteet hakevat vielä paikkaansa, mutta sanoja tuntuu tulevan lähes päivittäin lisää. Penu kuuntelee meidän äitien puhetta todella tarkasti ja bongaa puheen seasta erilaisia sanoja, joita hän alkaa saman tien drillailemaan. Nykyään täytyy siis itse olla tarkkana, mitä suustaan ulos päästää. Yksi lempparisanoistani on tällä hetkellä tunna ('lunta'), jota Penu on hokenut ensilumen satamisesta asti. Noh, se lumi tuli ja meni ja seuraavaa saadaan odotella varmaan vielä tovi. Penu ei lunta kuitenkaan ole unohtanut ja lähes päivittäin puhumme siitä, kuinka Penu pääsee tekemään lumiukkoa sitten, kun sataa tarpeeksi lunta. Niin, ja viimeisten viikkojen aikana Penu oppi sanomaan myös minun nimeni oikein! :)
Lempparileikkejä ja -leluja ovat tällä hetkellä autot (niin pienet kuin isot, joilla voi itse ajaa), legot, muutamat tietyt pehmolelut, muovailuvaha (tai ainakin ne purkit), kirjat... Myös laulaminen, musiikin kuunteleminen ja tanssiminen ovat mieluisaa puuhaa. Yksin leikkiminen on Penun mielestä kovin kurjaa ja hän vaatiikin vierelleen lähes koko ajan leikkikaverin (eli useimmiten äidin). Jos äidit haluavat iltapäivällä hetken omaa aikaa minun töiden jälkeen, saa Penu katsoa Muumeja. Toinen suosikkiohjelma on Ryhmä Hau, joka katsotaan aina sunnuntai- ja maanantaiaamuisin. Myös ulkona on kiva leikkiä ja touhuta. Eniten Penu tykkää työntää erilaisia kärryjä ja autoja pihassa. Viime aikoina hän on myös tykännyt lähteä pienille kävelyille pihamme ulkopuolelle. Lähistöllämme rakennetaan paljon, joten usein kävelemme katsomaan rakennustyömaata tai ihan vaan ohiajavia autoja. Pihapiirin lapsista Penu on aina hyvin innoissaan, mutta ei osaa vielä mitenkään leikkiä heidän kanssaan. Ennemmin Penu on yksin (eli äitien kanssa) ja touhuilee omiaan.
Toisaalta Penu on hyvin sosiaalinen, sillä hän vaatii itselleen aina leikkikaverin ja tykkää olla (tuttujen) ihmisten seurassa (ja käskyttää heitä leikeissään). Toisaalta hän on taas melko ujo ja pidättyväinen, enemmän sivusta tarkkailija ja harkitseva pohtija. Hän on iloinen ja oikeastaan aika hyväkäytöksinen vieraissa paikoissa. Kaikista kiukkukohtauksista ja nukahtamisongelmista huolimatta sanoisin Penun olevan helppo tapaus ja meidän päässeen suht helpolla. Heikkoina hetkinä pieni vauvakuume nostaa aina päätään ja löydän itseni haaveilemasta vielä pienestä nyytistä. Pitäisikö Penulle tehdä sittenkin vielä sisarus? Olihan se maha aika kiva... joo ei! Olen heikoimpina hetkinä lukenut päivitykseni raskauden loppupäiviltä ja ollut kiitollinen siitä, että pidin blogia ja kirjoitin ahkerasti ajatuksiani ylös. :D Silloin totean lyhyesti: yksi riittää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nukkuminen. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 11. marraskuuta 2018
maanantai 5. maaliskuuta 2018
Yksien päiksyjen rytmi
Meillä on nyt virallisesti (tai no, siis melko pysyvästi veikkaisin) siirrytty yksien päiksyjen rytmiin. Koko viime viikko oli vähän totuttelua itselleni, koska rutiinit olivat olleet niin tarkat jo monen kuukauden ajan. Se aika, jolloin ennen touhuttiin ja käytiin eri paikoissa, käytetäänkin nyt nukkumiseen. Tämän äidin pasmat menivät siis ihan sekaisin, kun piti totutella siihen, missä välissä ehtii laittaa ruokaa, siivota, touhuta, lähteä jonnekin ja niin edelleen.
Aluksi en olisi ollenkaan halunnut muuttaa rytmiä, sillä tykkäsin rauhallisista aamuista, jolloin Penu kävi nukkumaan klo 9-10 välillä ja itse sai sillä aikaa tehdä kotihommia tai ottaa rennosti. Nyt omaa aikaa joutuu odottamaan aina kahteentoista asti! Apua! Ja heti aamusta pitäisi olla Penun kanssa energinen, jos jotain haluaa tehdä! :D
Olen kuitenkin yrittänyt ottaa nyt tavaksi sen, että käyn vaunulenkillä, kun Penu käy nukkumaan. Heitän vajaan tunnin lenkin, jonka jälkeen minulla periaatteessa pitäisi olla vielä noin kaksi tuntia aikaa laittaa ruokaa ja levähtää (jos siis Penu vain nukkuu). Tämä on ollut oikeastaan aika mukavaa, ja perjantai tuntuikin ihan täydelliseltä äitiyslomapäivältä, kun jaksoi käydä reippailemassa auringonpaisteessa. Ehkäpä pikkuhiljaa pääsisin näistä raskauden mukana tulleista kiloista ja makkaroista eroon. Niin... onneksi tämä nenäni edessä oleva suklaakakkupala auttaa taatusti! :D
Aluksi en olisi ollenkaan halunnut muuttaa rytmiä, sillä tykkäsin rauhallisista aamuista, jolloin Penu kävi nukkumaan klo 9-10 välillä ja itse sai sillä aikaa tehdä kotihommia tai ottaa rennosti. Nyt omaa aikaa joutuu odottamaan aina kahteentoista asti! Apua! Ja heti aamusta pitäisi olla Penun kanssa energinen, jos jotain haluaa tehdä! :D
Olen kuitenkin yrittänyt ottaa nyt tavaksi sen, että käyn vaunulenkillä, kun Penu käy nukkumaan. Heitän vajaan tunnin lenkin, jonka jälkeen minulla periaatteessa pitäisi olla vielä noin kaksi tuntia aikaa laittaa ruokaa ja levähtää (jos siis Penu vain nukkuu). Tämä on ollut oikeastaan aika mukavaa, ja perjantai tuntuikin ihan täydelliseltä äitiyslomapäivältä, kun jaksoi käydä reippailemassa auringonpaisteessa. Ehkäpä pikkuhiljaa pääsisin näistä raskauden mukana tulleista kiloista ja makkaroista eroon. Niin... onneksi tämä nenäni edessä oleva suklaakakkupala auttaa taatusti! :D
maanantai 26. helmikuuta 2018
Loma tuli, loma meni
Viime viikolla me vietimme koko perheen yhteistä talvilomaa. Viikko oli aivan täydellinen säiden kannalta, kun aurinkoinen ilma helli Etelä-Suomea koko viikon. Oli kyllä ihana viettää aikaa koko perheen kesken. Arkipäivisin ei normaalisti paljoa ehditä tehdä yhdessä, koska Pirkko on päivät töissä, joten nautimme lomasta täysin siemauksin. Viikko kului vain aivan liian nopeasti, ja tänään Pirkon piti palata taas sorvin ääreen.
Lomalla me
- tapasimme muutamaa kaveria,
- kävimme Penun 1-vuotishammaslääkärissä,
- kävimme 1-vuotiskuvauksessa,
- ulkoilimme kauniissa aurinkoisessa säässä,
- kävimme Helsingissä,
- varasimme seuraavan ulkomaanmatkan,
- kahvittelimme loman aloittajaisiksi sekä lopettajaisiksi,
- kävimme uimassa (kuten joka viikko),
- katsoimme Olympialaisia ja
- otimme rennosti ja nautimme tekemättömyydestä.
Emme viitsineet tehdä etukäteen mitään sen suurempia suunnitelmia hammaslääkäriä ja kuvausta lukuunottamatta, sillä ajattelimme, että siirtäisimme pikkuhiljaa Penun päivärytmiä kaksista päiväunista yksiin uniin. Päivän rytmi näyttää riippuvan tällä hetkellä täysin siitä, monelta Penu herää aamuisin. Jos hän nukkuu kahdeksaan, on todennäköistä, että selvitään vain yksillä unilla. Jos hän herää aikaisemmin, täytyy päivään mahduttaa vielä kahdet unet, sillä muuten koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää.
Alkuviikon ajan Penu meni selvästi kahden päiksyn rytmillä, mutta nyt viikonloppuna pääsimme yksiin uniin. Oli ihana, kun neiti heräsi aamulla selvästi tyytyväisenä ja pirteänä pitkän yön jäljiltä. Päiväunille mentiin vasta klo 12 ja sitä ennen ehdittiin nauttia lounas. Olin itse aivan hukassa, kun jo monen kuukauden ajan on ollut sama rytmi ja on tottunut siihen. Nyt en osannut ollenkaan toimia, kun rytmi heitti täysin häränpyllyä. Onpas sitä jo kaavoihin kangistunut. :D Tänään tosin palattiin taas hetkellisesti vanhaan kaavaan, sillä Penu heräsi jo seitsemältä. Hyvä niin, sillä nyt ehdin taas vähän päivitellä blogia. :)
Loman aikana Penu kehittyi jonkin verran kävelemisessä. Hän ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa vauhti on huima. Muutamat askeleet Penu kuitenkin otti parina päivänä ilman tukea, kun päästimme Pirkon kanssa irti ja Penu painoi menemään eteenpäin. Nuo kerrat olivat kuitenkin täysin tiedostamattomia eikä Penu itse tajua taaskaan osaavansa kävellä. :D Ryömimisen ja konttaamisen kanssa oli täysin sama juttu: taitoa oli, mutta tietoa siitä ei! :D Jonkin aikaa varmasti siis treenaillaan vielä, ennen kuin Penu ottaa varsinaiset ensiaskeleensa.
Tällä viikolla jännitämme erityisesti keskiviikkoa, kun eduskunnassa äänestetään äitiyslaista. En voi edelleenkään ymmärtää, että asiasta täytyy edes keskustella. Lain olisi pitänyt tulla voimaan jo kauan sitten! Eduskunnassa käytyä keskustelua aiheesta en voinut seurata ollenkaan. Tiesin jo etukäteen, kuinka loistavia vasta-argumentteja muutamilta sankareilta tulisi (ja niin taisi tullakin, sikäli mikäli jälkikäteen somessa näin päivityksiä), joten päätin säästää itseni siltä kidutukselta ja olla kokonaan seuraamatta. Toivon hartaasti, että keskiviikkona voisimme juhlia taas hieman tasa-arvoisempaa Suomea, vaikka lakimuutos omalla kohdallamme tuleekin liian myöhään. Kaikki peukut pystyssä!
Lomalla me
- tapasimme muutamaa kaveria,
- kävimme Penun 1-vuotishammaslääkärissä,
- kävimme 1-vuotiskuvauksessa,
- ulkoilimme kauniissa aurinkoisessa säässä,
- kävimme Helsingissä,
- varasimme seuraavan ulkomaanmatkan,
- kahvittelimme loman aloittajaisiksi sekä lopettajaisiksi,
- kävimme uimassa (kuten joka viikko),
- katsoimme Olympialaisia ja
- otimme rennosti ja nautimme tekemättömyydestä.
Emme viitsineet tehdä etukäteen mitään sen suurempia suunnitelmia hammaslääkäriä ja kuvausta lukuunottamatta, sillä ajattelimme, että siirtäisimme pikkuhiljaa Penun päivärytmiä kaksista päiväunista yksiin uniin. Päivän rytmi näyttää riippuvan tällä hetkellä täysin siitä, monelta Penu herää aamuisin. Jos hän nukkuu kahdeksaan, on todennäköistä, että selvitään vain yksillä unilla. Jos hän herää aikaisemmin, täytyy päivään mahduttaa vielä kahdet unet, sillä muuten koko päivä on yhtä kiukkua ja kitinää.
Alkuviikon ajan Penu meni selvästi kahden päiksyn rytmillä, mutta nyt viikonloppuna pääsimme yksiin uniin. Oli ihana, kun neiti heräsi aamulla selvästi tyytyväisenä ja pirteänä pitkän yön jäljiltä. Päiväunille mentiin vasta klo 12 ja sitä ennen ehdittiin nauttia lounas. Olin itse aivan hukassa, kun jo monen kuukauden ajan on ollut sama rytmi ja on tottunut siihen. Nyt en osannut ollenkaan toimia, kun rytmi heitti täysin häränpyllyä. Onpas sitä jo kaavoihin kangistunut. :D Tänään tosin palattiin taas hetkellisesti vanhaan kaavaan, sillä Penu heräsi jo seitsemältä. Hyvä niin, sillä nyt ehdin taas vähän päivitellä blogia. :)
Loman aikana Penu kehittyi jonkin verran kävelemisessä. Hän ei edelleenkään kävele ilman tukea, mutta tuen kanssa vauhti on huima. Muutamat askeleet Penu kuitenkin otti parina päivänä ilman tukea, kun päästimme Pirkon kanssa irti ja Penu painoi menemään eteenpäin. Nuo kerrat olivat kuitenkin täysin tiedostamattomia eikä Penu itse tajua taaskaan osaavansa kävellä. :D Ryömimisen ja konttaamisen kanssa oli täysin sama juttu: taitoa oli, mutta tietoa siitä ei! :D Jonkin aikaa varmasti siis treenaillaan vielä, ennen kuin Penu ottaa varsinaiset ensiaskeleensa.
Tällä viikolla jännitämme erityisesti keskiviikkoa, kun eduskunnassa äänestetään äitiyslaista. En voi edelleenkään ymmärtää, että asiasta täytyy edes keskustella. Lain olisi pitänyt tulla voimaan jo kauan sitten! Eduskunnassa käytyä keskustelua aiheesta en voinut seurata ollenkaan. Tiesin jo etukäteen, kuinka loistavia vasta-argumentteja muutamilta sankareilta tulisi (ja niin taisi tullakin, sikäli mikäli jälkikäteen somessa näin päivityksiä), joten päätin säästää itseni siltä kidutukselta ja olla kokonaan seuraamatta. Toivon hartaasti, että keskiviikkona voisimme juhlia taas hieman tasa-arvoisempaa Suomea, vaikka lakimuutos omalla kohdallamme tuleekin liian myöhään. Kaikki peukut pystyssä!
lauantai 17. helmikuuta 2018
Kiirettä pitää
Äh, tuntuu siltä, että nykyään ei ole ollenkaan aikaa kirjoittaa, vaikka
halua olisikin. Mielessäni on monta postausta, joista pitäisi
kirjoittaa, mutten ole vain ehtinyt. Taidan siis tyytyä listaamaan asioita, joista olisin halunnut turista ehkä enemmänkin kuin yhden
rivin.
1. Yhden päiksyn päivä
Viime lauantaina meillä elettiin jännittäviä aikoja, kun Penu veti päivän vain yksillä päiväunilla!
2. Seisova vauva (tai siis taapero)!
Penu hiffasi pitkästä aikaa, miten seistään ilman tukea! Mahtavaa! On ihan ylisöpöä, kun hän irroittaa otteensa, nostaa kädet ilmaan ja virnistää leveästi: katsokaa, kun mä seison! <3
3. Pahoinvointi
Täällä elellään taas ovulaatioaikaa, ja pahoinvointi on ollut aika infernaalista jo reilun viikon! Voi elämä! Ei kai tämä voi oikeasti jatkua kovin kauaa? Kai kiertopahoinvoinnin on jossain vaiheessa pakko loppua?
4. Raskausfiilistelyä
Olen viime aikoina saanut elää mukana erään raskauden alkumetrejä, mikä on ollut aika ihanaa! On tullut jopa vähän ikävä alkuraskautta ja alkuhuumaa. On kuitenkin ollut ihan mahtavaa elää raskautta näin sivustakatsojana! :)
5. Olympialaiset
Tässä ehkä syy siihen, miksi en ole ehtinyt kirjoittaa. Heh. Näiden äitien elämän kohokohta on taas koittanut: Olympialaiset! Penu onkin saanut viime viikon aikana ruutuaikaa koko pienen elämänsä edestä ja kunnon aivopesua penkkiurheilun (ja ehkä vähän taitoluistelun) saloihin. :D
1. Yhden päiksyn päivä
Viime lauantaina meillä elettiin jännittäviä aikoja, kun Penu veti päivän vain yksillä päiväunilla!
2. Seisova vauva (tai siis taapero)!
Penu hiffasi pitkästä aikaa, miten seistään ilman tukea! Mahtavaa! On ihan ylisöpöä, kun hän irroittaa otteensa, nostaa kädet ilmaan ja virnistää leveästi: katsokaa, kun mä seison! <3
3. Pahoinvointi
Täällä elellään taas ovulaatioaikaa, ja pahoinvointi on ollut aika infernaalista jo reilun viikon! Voi elämä! Ei kai tämä voi oikeasti jatkua kovin kauaa? Kai kiertopahoinvoinnin on jossain vaiheessa pakko loppua?
4. Raskausfiilistelyä
Olen viime aikoina saanut elää mukana erään raskauden alkumetrejä, mikä on ollut aika ihanaa! On tullut jopa vähän ikävä alkuraskautta ja alkuhuumaa. On kuitenkin ollut ihan mahtavaa elää raskautta näin sivustakatsojana! :)
5. Olympialaiset
Tässä ehkä syy siihen, miksi en ole ehtinyt kirjoittaa. Heh. Näiden äitien elämän kohokohta on taas koittanut: Olympialaiset! Penu onkin saanut viime viikon aikana ruutuaikaa koko pienen elämänsä edestä ja kunnon aivopesua penkkiurheilun (ja ehkä vähän taitoluistelun) saloihin. :D
lauantai 6. tammikuuta 2018
Uusi vuosi, uudet kujeet
Tai no, eipä täällä mitään kovin uusia kujeita ole, eli aika vanhaan malliin mennään. :D
Vuodenvaihde meni kivasti ja rauhallisesti. Kävimme katsomassa Penun kanssa raketteja kuuden aikoihin, ja ne jaksoivat ihmetyttää. Onneksi neiti ei pelännyt yhtään. Kotimatkalla hän jutteli kovasti ja kertoi meille äideille, mitä oli nähnyt. <3 Penu kävi normaaliin tapaansa kahdeksan aikoihin nukkumaan, ja äidit jaksoivat juuri ja juuri valvoa puoleenyöhön, minkä jälkeen uni maistuikin hyvin.
Uusi vuosi on alkanut hyvin. Pirkko on ollut tämän viikon lomalla, joten olemme nauttineet kunnolla yhteisestä perheajasta. On ihanaa, kun on voinut jakaa vauvanhoitovastuun kahden aikuisen kesken. Nyt kun hallitus on uudistamassa perhevapaita, voisi se mielestäni uudistaa niitä niin, että molemmat vanhemmat saisivat olla koko ensimmäisen vuoden kotona. :D Se olisi mielestäni todella passeli järjestely!
Tämän lomaviikon aikana olemme vain olleet ja hengailleet, käyneet ulkona, tehneet ruokaostoksia, leikkineet kotona ja käyneet HopLopissa. Penu tykkää peuhata ja konttailla ja kiipeillä, joten HopLop on tällä hetkellä ihan ykkösjuttu. Nyt kun sinne pääsee vielä ilmaiseksi, täytyy paikkaa käyttää hyödyksi. Onneksi tässä meidän lähellä on yksi HopLop, jonne pääsee ihan kävellen, joten voin hyvin mennä sinne yksinkin Penun kanssa, kun arki alkaa kunnolla. Toki sielläkin on mukavampaa, jos on itselle ja Penulle seuraa, joten on aina vähän tuurista kiinni, onko paikalla muita vauvoja vai ei.
Vuoden ensimmäisenä päivänä Penu täytti jo 11 kuukautta! Ihan hullua ajatella, että meidän pieni vauva täyttää parin viikon päästä jo vuoden!!! Yhyyyy!!!!! Ei se voi olla vielä niin vanha! Meidän pienestä vauvasta on kuoriutunut huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva pikkuneiti. Parhaita leikkejä on erilaisten tavaroiden järjestäminen, laatikoiden purkaminen ja täyttäminen. Palikoita ja erilaisia tavaroita on mukava asetella eri paikkoihin: pöydille, tuoleille, kirjahyllyyn, lelulaatikkoon. Kotiavaimeni saattavat löytyä nykyään joko kengästä, vessanpöntöltä tai keittiönpöydän alta. Penu tykkää myös auttaa kotihommissa, ja imurointi on hänen mielestään todella hauskaa. Myös astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen on varsin mielenkiintoista ja siinä täytyy olla aina apuna.
Tällä hetkellä meillä tehdään (edelleen) hampaita. Niitä on siis tehty jo monen kuukauden ajan, mutta tuntuu siltä, että hampaita kipuillaan koko ajan. Aina kun yksi uusi on putkahtanut esiin ja kipu selkeästi vähän helpottanut, alkaa sama ruljanssi alusta, kun seuraava tekee tuloaan. Nyt suuta koristaa viisi pientä legopalikkaa. Kävimme loman aikana lääkärissäkin, kun huolestuimme ja mietimme, voisiko korvissa olla tulehdus. Onneksi ei ollut, vaan selvästi hampaat vain vaivaavat.
Heti vuodenvaihteen jälkeen Penu päätti, että rintamaito on ihan tyhmä juttu. Imetys on viime aikoina ollut yhtä härdelliä, kun millään ei malta keskittyä ja kaikki ympärillä olevat asiat kiinnostavat enemmän. Penu pitikin reilun vuorokauden ajan rintalakkoa eikä suostunut ottamaan hörpyn hörppyä. Muutenkin imetyskerrat ovat vähentyneet todella paljon. Vielä loman alussa kertoja oli noin 4-5 päivässä, mutta tuon pienen lakon jälkeen niitä on enää kaksi. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että kerrat vähenevät, sillä alan itse olla jo melko valmis lopettamaan imettämisen. Alun hankaluuksien ja skeptisen suhtautumiseni jälkeen olin päättänyt, että yritän imettää yksivuotiaaksi asti, jotta ei tarvitse siirtyä korvikkeisiin ennen lehmänmaitotuotteita. Saa nähdä, pääsemmekö sinne asti vai loppuuko imetys jo hieman aikaisemmin. Eilen sain kaiken kukkuraksi toiseen rintaan pienen haavan, joten imeminen on ollut yhtä tuskaa, minkä takia lopetusajatukset ovat mielessäni yhä vahvemmin. Lisäksi haluaisin saada oman kroppani kokonaan itselleni ja kaiken maailman hormonit tasoittumaan. Ehkäpä raskauskilotkin karisisivat lopullisesti paremmin, kun imetys loppuu.
Uuden vuoden kunniaksi meidän 11 kuukauden ikäinen neiti antoi äideille parhaan mahdollisen lahjan: hän on päättänyt alkaa nukkua yöunensa kunnolla! Nukkumisesta olisi kerrottavaa varmaan oman postauksen verran, mutta lyhykäisesti voin sanoa, että ennen joulua meillä oli yöunet aivan sekaisin ja heräilyjä tuli aivan liian useasti yön aikana. Olin itse aivan loppu enkä meinannut päivisin enää jaksaa yöheräilyjen jälkeen. Kun Pirkolla alkoi loma, otti hän ohjat käsiin ja kävi rauhoittelemassa Penua, jotta maidontuoksu ei häiritsisi häntä. Pian pääsimmekin enää yhteen tai kahteen heräykseen, mikä vuoden vaihduttua muuttui siihen, että Penu on nukkunut yöt ilman itkuja tai heräyksiä klo 20-07. Jihuu!! Voi autuutta, mikä olo itsellä on, kun on saanut nukkua yöt kunnolla! Toivon hartaasti, että tämä jatkuu eikä ole mikään ohimenevä vaihe.
Vuodenvaihde meni kivasti ja rauhallisesti. Kävimme katsomassa Penun kanssa raketteja kuuden aikoihin, ja ne jaksoivat ihmetyttää. Onneksi neiti ei pelännyt yhtään. Kotimatkalla hän jutteli kovasti ja kertoi meille äideille, mitä oli nähnyt. <3 Penu kävi normaaliin tapaansa kahdeksan aikoihin nukkumaan, ja äidit jaksoivat juuri ja juuri valvoa puoleenyöhön, minkä jälkeen uni maistuikin hyvin.
Uusi vuosi on alkanut hyvin. Pirkko on ollut tämän viikon lomalla, joten olemme nauttineet kunnolla yhteisestä perheajasta. On ihanaa, kun on voinut jakaa vauvanhoitovastuun kahden aikuisen kesken. Nyt kun hallitus on uudistamassa perhevapaita, voisi se mielestäni uudistaa niitä niin, että molemmat vanhemmat saisivat olla koko ensimmäisen vuoden kotona. :D Se olisi mielestäni todella passeli järjestely!
Tämän lomaviikon aikana olemme vain olleet ja hengailleet, käyneet ulkona, tehneet ruokaostoksia, leikkineet kotona ja käyneet HopLopissa. Penu tykkää peuhata ja konttailla ja kiipeillä, joten HopLop on tällä hetkellä ihan ykkösjuttu. Nyt kun sinne pääsee vielä ilmaiseksi, täytyy paikkaa käyttää hyödyksi. Onneksi tässä meidän lähellä on yksi HopLop, jonne pääsee ihan kävellen, joten voin hyvin mennä sinne yksinkin Penun kanssa, kun arki alkaa kunnolla. Toki sielläkin on mukavampaa, jos on itselle ja Penulle seuraa, joten on aina vähän tuurista kiinni, onko paikalla muita vauvoja vai ei.
Vuoden ensimmäisenä päivänä Penu täytti jo 11 kuukautta! Ihan hullua ajatella, että meidän pieni vauva täyttää parin viikon päästä jo vuoden!!! Yhyyyy!!!!! Ei se voi olla vielä niin vanha! Meidän pienestä vauvasta on kuoriutunut huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva pikkuneiti. Parhaita leikkejä on erilaisten tavaroiden järjestäminen, laatikoiden purkaminen ja täyttäminen. Palikoita ja erilaisia tavaroita on mukava asetella eri paikkoihin: pöydille, tuoleille, kirjahyllyyn, lelulaatikkoon. Kotiavaimeni saattavat löytyä nykyään joko kengästä, vessanpöntöltä tai keittiönpöydän alta. Penu tykkää myös auttaa kotihommissa, ja imurointi on hänen mielestään todella hauskaa. Myös astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen on varsin mielenkiintoista ja siinä täytyy olla aina apuna.
Tällä hetkellä meillä tehdään (edelleen) hampaita. Niitä on siis tehty jo monen kuukauden ajan, mutta tuntuu siltä, että hampaita kipuillaan koko ajan. Aina kun yksi uusi on putkahtanut esiin ja kipu selkeästi vähän helpottanut, alkaa sama ruljanssi alusta, kun seuraava tekee tuloaan. Nyt suuta koristaa viisi pientä legopalikkaa. Kävimme loman aikana lääkärissäkin, kun huolestuimme ja mietimme, voisiko korvissa olla tulehdus. Onneksi ei ollut, vaan selvästi hampaat vain vaivaavat.
Heti vuodenvaihteen jälkeen Penu päätti, että rintamaito on ihan tyhmä juttu. Imetys on viime aikoina ollut yhtä härdelliä, kun millään ei malta keskittyä ja kaikki ympärillä olevat asiat kiinnostavat enemmän. Penu pitikin reilun vuorokauden ajan rintalakkoa eikä suostunut ottamaan hörpyn hörppyä. Muutenkin imetyskerrat ovat vähentyneet todella paljon. Vielä loman alussa kertoja oli noin 4-5 päivässä, mutta tuon pienen lakon jälkeen niitä on enää kaksi. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että kerrat vähenevät, sillä alan itse olla jo melko valmis lopettamaan imettämisen. Alun hankaluuksien ja skeptisen suhtautumiseni jälkeen olin päättänyt, että yritän imettää yksivuotiaaksi asti, jotta ei tarvitse siirtyä korvikkeisiin ennen lehmänmaitotuotteita. Saa nähdä, pääsemmekö sinne asti vai loppuuko imetys jo hieman aikaisemmin. Eilen sain kaiken kukkuraksi toiseen rintaan pienen haavan, joten imeminen on ollut yhtä tuskaa, minkä takia lopetusajatukset ovat mielessäni yhä vahvemmin. Lisäksi haluaisin saada oman kroppani kokonaan itselleni ja kaiken maailman hormonit tasoittumaan. Ehkäpä raskauskilotkin karisisivat lopullisesti paremmin, kun imetys loppuu.
Uuden vuoden kunniaksi meidän 11 kuukauden ikäinen neiti antoi äideille parhaan mahdollisen lahjan: hän on päättänyt alkaa nukkua yöunensa kunnolla! Nukkumisesta olisi kerrottavaa varmaan oman postauksen verran, mutta lyhykäisesti voin sanoa, että ennen joulua meillä oli yöunet aivan sekaisin ja heräilyjä tuli aivan liian useasti yön aikana. Olin itse aivan loppu enkä meinannut päivisin enää jaksaa yöheräilyjen jälkeen. Kun Pirkolla alkoi loma, otti hän ohjat käsiin ja kävi rauhoittelemassa Penua, jotta maidontuoksu ei häiritsisi häntä. Pian pääsimmekin enää yhteen tai kahteen heräykseen, mikä vuoden vaihduttua muuttui siihen, että Penu on nukkunut yöt ilman itkuja tai heräyksiä klo 20-07. Jihuu!! Voi autuutta, mikä olo itsellä on, kun on saanut nukkua yöt kunnolla! Toivon hartaasti, että tämä jatkuu eikä ole mikään ohimenevä vaihe.
maanantai 7. elokuuta 2017
Miten meillä nukutaan?
Penu on ollut alusta asti melko äitiystävällinen nukkuja. Ihan pienenä hän olisi taatusti nukkunut pitkiä öitä, mutta syötöt piti ajoittaa kolmen tunnin välein, jolloin jouduimme aina herättämään reppanan. Kun tiukoista syöttöväleistä päästiin eroon, syöpöteltiin täällä noin kaksi kertaa yössä. Melko pian keväällä pääsimme kuitenkin siihen, että syöttöjä oli vain yksi yössä ja se ajoittui yleensä noin klo 4-5 paikkeille. Tähän päästiin oikeastaan ihan automaattisesti, eli Penu itse päätti nukkua pidempään. Tuolloin Penu nukkui kiltisti klo 19-04/05, jolloin tankattiin ja nukuttiin loppuyö aina seitsemään tai kahdekasaan asti. Monet kyselivätkin tuolloin, mistä tuollaisia vauvoja saa! :D
Kesäkuun alussa yöt muuttuivat vähän levottomammiksi, mikä johtui siitä, että Penu oppi kääntymään noihin aikoihin ja kääntyilyä oli pakko treenata läpi yön. Öisin sai pompata vähän väliä kääntämään nappulaa kyljelleen, kun hän oli itse vääntäytynyt mahalleen eikä osannut siinä rauhoittua tai kääntyä takaisin. Koko kesäkuu menikin pienoisessa sumussa, kun olimme melko väsyneitä. Onneksi Pirkolla oli lomaa, joten hyppäsimme aina vuorotellen ylös. Yösyöttöjäkin oli tuolloin öisin 1-2, sillä syöttö oli välillä ainoa keino saada Penu rauhoittumaan.
Olimme päättäneet, että heinäkuun lopulla pidämme unikoulua, ennen kuin Pirkko lähtee takaisin töihin, jotta pääsemme yösyötöistä eroon. Heinäkuun puolivälin aikoihin aloimme syömään enemmän kiinteitä, mikä varmasti rauhoitti öitä, sillä Penu vieroitti itse itsensä yösyömisistä. Nyt niitä on ollut enää vain todella satunnaisesti jostain erityisestä syystä, mutta syöttöjen puolesta meillä nukutaan hyvin noin klo 19-07. Unikoulua emme tarvinneet, mistä olemme todella kiitollisia!
Elokuun alussa nukuin itse kolme yötä olohuoneen sohvalla, sillä Pirkko lupasi hoitaa mahdolliset yökähnäykset, jotta minä saisin nukkua (ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen!) kokonaiset yöt ennen kuin Pirkko palaa töihin ja minä hyppään airoihin yöheräilyjen kanssa. Nämä yöt menivät melko vähillä kähnäyksillä ja nukuimme kaikki todella hyvin! Lauantai-iltana päätimme molemmat Pirkon kanssa nukkua sohvalla (osittain siksi, että voisimme valvoa ja katsoa miesten satasen finaalin - noh, nukahdettiin ennen sitä ja herättiin, kun Gatlin oli jo tullut maaliin! :D) ja katsoa, miten Penu nukkuu yksin makkarissa. Kaksi kertaa kävin laittamassa tutin, minkä jälkeen Penu rauhoittui todella nopeasti ja nukuimme kaikki jopa paremmin kuin edelliset kolme yötä.
Fiksuina tyttöinä päättelimme tästä, että Penu selvästi häiriintyy öisin meidän kähnäyksestä ja päinvastoin: heräämme helposti kaikenlaisiin ääniin ja nousemme, jos Penu kähnää yhtään normaalia enempää. Olemmekin alkaneet miettiä, pitäisikö meidän siirtää Penu nukkumaan omaan huoneeseensa, jolloin meidän kaikkien yöunet saattaisivat parantua. Tässä on vain pienen pieni ongelma: Penun tuleva huone on tällä hetkellä vielä työhuoneena. Huoneen vaihto vaatisi kahta asiaa:
a) koko asunnon huonekalujen järjestyksen siirtämistä
b) Penun huoneen sisustamista, sillä tällä hetkellä meillä on Penun huoneeseen vain pinnasänky! :D
Toistaiseksi emme vielä jaksa aloittaa huonejärjestysten muuttamista, sillä projekti tulee olemaan melko suuri. Saa nähdä, tulevatko seuraavat viikot menemään siis niin, että me nukumme Pirkon kanssa sohvalla ja Penu omii makuuhuoneemme itselleen! Onneksi meillä on uusi sohva. :)
Kesäkuun alussa yöt muuttuivat vähän levottomammiksi, mikä johtui siitä, että Penu oppi kääntymään noihin aikoihin ja kääntyilyä oli pakko treenata läpi yön. Öisin sai pompata vähän väliä kääntämään nappulaa kyljelleen, kun hän oli itse vääntäytynyt mahalleen eikä osannut siinä rauhoittua tai kääntyä takaisin. Koko kesäkuu menikin pienoisessa sumussa, kun olimme melko väsyneitä. Onneksi Pirkolla oli lomaa, joten hyppäsimme aina vuorotellen ylös. Yösyöttöjäkin oli tuolloin öisin 1-2, sillä syöttö oli välillä ainoa keino saada Penu rauhoittumaan.
Olimme päättäneet, että heinäkuun lopulla pidämme unikoulua, ennen kuin Pirkko lähtee takaisin töihin, jotta pääsemme yösyötöistä eroon. Heinäkuun puolivälin aikoihin aloimme syömään enemmän kiinteitä, mikä varmasti rauhoitti öitä, sillä Penu vieroitti itse itsensä yösyömisistä. Nyt niitä on ollut enää vain todella satunnaisesti jostain erityisestä syystä, mutta syöttöjen puolesta meillä nukutaan hyvin noin klo 19-07. Unikoulua emme tarvinneet, mistä olemme todella kiitollisia!
Elokuun alussa nukuin itse kolme yötä olohuoneen sohvalla, sillä Pirkko lupasi hoitaa mahdolliset yökähnäykset, jotta minä saisin nukkua (ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen!) kokonaiset yöt ennen kuin Pirkko palaa töihin ja minä hyppään airoihin yöheräilyjen kanssa. Nämä yöt menivät melko vähillä kähnäyksillä ja nukuimme kaikki todella hyvin! Lauantai-iltana päätimme molemmat Pirkon kanssa nukkua sohvalla (osittain siksi, että voisimme valvoa ja katsoa miesten satasen finaalin - noh, nukahdettiin ennen sitä ja herättiin, kun Gatlin oli jo tullut maaliin! :D) ja katsoa, miten Penu nukkuu yksin makkarissa. Kaksi kertaa kävin laittamassa tutin, minkä jälkeen Penu rauhoittui todella nopeasti ja nukuimme kaikki jopa paremmin kuin edelliset kolme yötä.
Fiksuina tyttöinä päättelimme tästä, että Penu selvästi häiriintyy öisin meidän kähnäyksestä ja päinvastoin: heräämme helposti kaikenlaisiin ääniin ja nousemme, jos Penu kähnää yhtään normaalia enempää. Olemmekin alkaneet miettiä, pitäisikö meidän siirtää Penu nukkumaan omaan huoneeseensa, jolloin meidän kaikkien yöunet saattaisivat parantua. Tässä on vain pienen pieni ongelma: Penun tuleva huone on tällä hetkellä vielä työhuoneena. Huoneen vaihto vaatisi kahta asiaa:
a) koko asunnon huonekalujen järjestyksen siirtämistä
b) Penun huoneen sisustamista, sillä tällä hetkellä meillä on Penun huoneeseen vain pinnasänky! :D
Toistaiseksi emme vielä jaksa aloittaa huonejärjestysten muuttamista, sillä projekti tulee olemaan melko suuri. Saa nähdä, tulevatko seuraavat viikot menemään siis niin, että me nukumme Pirkon kanssa sohvalla ja Penu omii makuuhuoneemme itselleen! Onneksi meillä on uusi sohva. :)
torstai 4. toukokuuta 2017
Penu 3 kuukautta!
Oh, onpas meillä jo iso tyttö! 3 kuukautta! Kävimme viime viikolla kolmekuukautisneuvolassa, jossa Penu sai ensimmäiset piikit. Tätä äitiä taisi pelottaa toimenpide kaikista eniten etukäteen. Onneksi Pirkolla oli vapaata, joten hän pääsi mukaan ja piti Penaa sylissään piikityksen ajan. Itkuhan siitä tuli (Penulle ja ehkä vähän tälle äidille), mutta onneksi suru unohtui melko nopeasti ja pienten hömpsyjen jälkeen Penu nukahti kiltisti vaunuihin.
Siro neitimme jatkaa kasvuaan ja pituutta oli kertynyt jo reilut 59 cm. Painoa neidillä oli vähän vajaa 5 kiloa, joten hoikka tyttö hän on edelleen. Neuvolantäti sanoi kyllä, että painoa on tullut hieman hintsusti, mutta onneksi ei tarttunut tähän mitenkään suuremmin. Pelkäsin etukäteen, että meille alettaisiin tuputtaa lisämaitoja, mutta onneksi ei! Hyvä mieli jäi neuvolan jälkeen. Rokotuksistakaan ei tullut Penulle onneksi mitään oireita pientä väsymystä lukuunottamatta. Helpolla siis selvisimme.
Viimeisten viikkojen aikana Penu on alkanut jutella aivan uudella tavalla. Hän kujertelee ja keikistelee meille äideille etenkin hoitopöydällä ja syönnin jälkeen rinnalla. Uusia äänteitä tuntuu tulevan päivittäin lisää! Tuo jutustelu on jotain niin hellyyttävää, ja se on vienyt meidän äitien sydämet kyllä täysin! <3 Iltaisin myös pehmolelut ja muut kivat kuvat saavat sängyssä oman annoksensa jutustelusta.
Viimeisen viikon aikana Penu on nukahtanut melko kiltisti omaan sänkyynsä ilman perinteisiä iltahuutoja. Huudot ja kunnon hulinat tuntuivat olevan täällä jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta onneksi tämä on nyt vähän helpottanut. Huuto tuntui aina alkavan siinä vaiheessa, kun siirryimme makuuhuoneeseen eikä mikään oikein auttanut. Rinnan näkeminen sai entistä suuremman huudon aikaan. Nyt Penu kuitenkin malttaa syödä ja tankata ennen nukkumaanmenoa, mikä varmasti on vähän rauhoittanut nukahtamista. Joinakin iltoina olemme yrittäneet tehdä juuri ennen iltaunia pienen vaunukävelyn, jonka aikana Penu nukkuu yleensä ainakin 30 min. Tämäkin on vähän rauhoittanut nukahtamisprosessia, kun hän ei ole aivan yliväsynyt sänkyyn mennessä.
Päiväunet ovat viime päivinä selvästi lyhentyneet. Perinteisesti Penu on vetänyt aamuisin yhden 2-3 tunnin unipätkän, jonka aikana minulla on ollut kivasti omaa aikaa. Nykyään hän nukkuu lähes aina vain yhden unisyklin verran kaikilla päikkäreillä, ja tämä äiti kärsii, kun ei ehdi tehdä kotona hommia tarpeeksi. :D
Tällä hetkellä täällä harjoitellaan kovasti tarttumista, ja monet asiat menevät mielellään suuta kohti, jos vain sattuvat jäämään käsiin kiinni. Lisäksi Penu yrittää kovin kääntyä selältä vatsalleen, mutta ihan vielä tämä ei onnistu. Voi olla, että tuohon ei kuitenkaan kovin kauaa enää mene, sen verran aktiivinen neiti näyttää olevan. Äidit taitavat olla pulassa siinä vaiheessa, kun Penu päättää lähteä liikkeelle. Meno on nyt jo sen verran kova!
Siro neitimme jatkaa kasvuaan ja pituutta oli kertynyt jo reilut 59 cm. Painoa neidillä oli vähän vajaa 5 kiloa, joten hoikka tyttö hän on edelleen. Neuvolantäti sanoi kyllä, että painoa on tullut hieman hintsusti, mutta onneksi ei tarttunut tähän mitenkään suuremmin. Pelkäsin etukäteen, että meille alettaisiin tuputtaa lisämaitoja, mutta onneksi ei! Hyvä mieli jäi neuvolan jälkeen. Rokotuksistakaan ei tullut Penulle onneksi mitään oireita pientä väsymystä lukuunottamatta. Helpolla siis selvisimme.
Viimeisten viikkojen aikana Penu on alkanut jutella aivan uudella tavalla. Hän kujertelee ja keikistelee meille äideille etenkin hoitopöydällä ja syönnin jälkeen rinnalla. Uusia äänteitä tuntuu tulevan päivittäin lisää! Tuo jutustelu on jotain niin hellyyttävää, ja se on vienyt meidän äitien sydämet kyllä täysin! <3 Iltaisin myös pehmolelut ja muut kivat kuvat saavat sängyssä oman annoksensa jutustelusta.
Viimeisen viikon aikana Penu on nukahtanut melko kiltisti omaan sänkyynsä ilman perinteisiä iltahuutoja. Huudot ja kunnon hulinat tuntuivat olevan täällä jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta onneksi tämä on nyt vähän helpottanut. Huuto tuntui aina alkavan siinä vaiheessa, kun siirryimme makuuhuoneeseen eikä mikään oikein auttanut. Rinnan näkeminen sai entistä suuremman huudon aikaan. Nyt Penu kuitenkin malttaa syödä ja tankata ennen nukkumaanmenoa, mikä varmasti on vähän rauhoittanut nukahtamista. Joinakin iltoina olemme yrittäneet tehdä juuri ennen iltaunia pienen vaunukävelyn, jonka aikana Penu nukkuu yleensä ainakin 30 min. Tämäkin on vähän rauhoittanut nukahtamisprosessia, kun hän ei ole aivan yliväsynyt sänkyyn mennessä.
Päiväunet ovat viime päivinä selvästi lyhentyneet. Perinteisesti Penu on vetänyt aamuisin yhden 2-3 tunnin unipätkän, jonka aikana minulla on ollut kivasti omaa aikaa. Nykyään hän nukkuu lähes aina vain yhden unisyklin verran kaikilla päikkäreillä, ja tämä äiti kärsii, kun ei ehdi tehdä kotona hommia tarpeeksi. :D
Tällä hetkellä täällä harjoitellaan kovasti tarttumista, ja monet asiat menevät mielellään suuta kohti, jos vain sattuvat jäämään käsiin kiinni. Lisäksi Penu yrittää kovin kääntyä selältä vatsalleen, mutta ihan vielä tämä ei onnistu. Voi olla, että tuohon ei kuitenkaan kovin kauaa enää mene, sen verran aktiivinen neiti näyttää olevan. Äidit taitavat olla pulassa siinä vaiheessa, kun Penu päättää lähteä liikkeelle. Meno on nyt jo sen verran kova!
maanantai 20. maaliskuuta 2017
Yökukkuja vai yönukkuja?
Mitä pidemmälle päivät vierivät, sitä enemmän alan olla sitä mieltä, että olemme todella onnekkaita siitä, kuinka helppo vauva meillä on. Penu on rauhallinen eikä korota ääntään muuten kuin silloin, jos nälkä tai väsymys yllättää aivan äkkiä. Nimiäisissä Penu kiersi sylistä syliin (ensin nukkuen ja sitten hereillä), ja kertaakaan tuon kahden tunnin aikana hän ei äännähtänyt millään tavalla. Hän vain katseli rauhallisesti maailmaa ja tarkkaili ympärillä olevia ihmisiä.
Jo alusta asti meillä on nukuttu yöt hyvin. Sairaalassa kuuntelimme kauhulla, kuinka viereisissä huoneissa vauvat kirkuivat kurkku suorana yötä myöten, kun meidän Penu veteli onnellisesti sikeitä. Sama linja on jatkunut kotona. Ainoastaan muutamana edellisenä iltana Penu on huutanut hetken aikaa putkeen. Me äidit olimme heti hädissämme, mikä lapsella on hätänä, kunnes tajusimme, että raukka on vain aivan yliväsynyt. Ja niistäkin huudoista saimme syyttää vain itseämme, ettemme olleet tajunneet laittaa pientä aiemmin nukkumaan. Pienen sylittelyn jälkeen Penu on onneksi rauhoittunut omaan sänkyynsä, ja me olemme huokaisseet helpotuksesta.
Viime aikoina olemme saaneet jo jonkinlaista rytmiä päiviin. Yritämme tehdä Penulle iltapesut aina noin seitsemän aikoihin. Tämän jälkeen tai tätä ennen (tai sekä ennen että jälkeen) Penu on usein tankannut iltaruokaa. Sitten laitamme Penun pinnikseen nukkumaan, jonne hän rauhoittuu melko hyvin tutti suussa. Välillä saamme juosta laittamaan tuttia suuhun enemmän, välillä Penu nukahtaa alta aikayksikön.
Ensimmäisen kerran hän herää syömään yleensä noin klo 23-24 aikoihin ja toisen kerran noin klo 2-3. Tästä eteenpäin mennään yleensä aina kahden tunnin pätkissä aamuun asti. Kaikki välit Penu nukkuu kiltisti eikä koskaan itke tai huuda ollenkaan. Aamulla ehkä neljän tai viiden aikoihin hän aloittaa aina ihmeellisen uniörinän. Emme oikein täysin tiedä, mistä tämä johtuu, mutta örinä tulee vasta loppuyöstä ja tapahtuu tosiaan unissaan.
Nykyään Penu nukkuu yöt omassa pesässään, joka on nostettu pinnikseen. Öisin käyn syöttämässä hänet olohuoneen sohvalla, sillä imetys onnistuu nykyään hieman paremmin istuma-asennossa. Samalla Pirkko saa nukkua rauhassa eikä häiriinny meidän puuhista. Muutamana yönä olen tosin ottanut hänet loppuyöstä viereeni, koska en väsymykseltäni ole jaksanut lähteä olohuoneeseen imettämään. Sängyssä olen samalla pystynyt itse torkahtamaan, kun Penu on vedellyt yöhömpsyjä.
Odotan jo innolla sitä aikaa, että Penun syöntivälit pitenevät hieman ja saan itse nukkua vähän pidempiä pätkiä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meillä asuu kunnon yönukkuja eikä mikään yökukkuja. Toki tämä vaihe voi muuttua missä vaiheessa tahansa, joten nauttikaamme tästä niin kauan kuin sitä kestää!
Jo alusta asti meillä on nukuttu yöt hyvin. Sairaalassa kuuntelimme kauhulla, kuinka viereisissä huoneissa vauvat kirkuivat kurkku suorana yötä myöten, kun meidän Penu veteli onnellisesti sikeitä. Sama linja on jatkunut kotona. Ainoastaan muutamana edellisenä iltana Penu on huutanut hetken aikaa putkeen. Me äidit olimme heti hädissämme, mikä lapsella on hätänä, kunnes tajusimme, että raukka on vain aivan yliväsynyt. Ja niistäkin huudoista saimme syyttää vain itseämme, ettemme olleet tajunneet laittaa pientä aiemmin nukkumaan. Pienen sylittelyn jälkeen Penu on onneksi rauhoittunut omaan sänkyynsä, ja me olemme huokaisseet helpotuksesta.
Viime aikoina olemme saaneet jo jonkinlaista rytmiä päiviin. Yritämme tehdä Penulle iltapesut aina noin seitsemän aikoihin. Tämän jälkeen tai tätä ennen (tai sekä ennen että jälkeen) Penu on usein tankannut iltaruokaa. Sitten laitamme Penun pinnikseen nukkumaan, jonne hän rauhoittuu melko hyvin tutti suussa. Välillä saamme juosta laittamaan tuttia suuhun enemmän, välillä Penu nukahtaa alta aikayksikön.
Ensimmäisen kerran hän herää syömään yleensä noin klo 23-24 aikoihin ja toisen kerran noin klo 2-3. Tästä eteenpäin mennään yleensä aina kahden tunnin pätkissä aamuun asti. Kaikki välit Penu nukkuu kiltisti eikä koskaan itke tai huuda ollenkaan. Aamulla ehkä neljän tai viiden aikoihin hän aloittaa aina ihmeellisen uniörinän. Emme oikein täysin tiedä, mistä tämä johtuu, mutta örinä tulee vasta loppuyöstä ja tapahtuu tosiaan unissaan.
Nykyään Penu nukkuu yöt omassa pesässään, joka on nostettu pinnikseen. Öisin käyn syöttämässä hänet olohuoneen sohvalla, sillä imetys onnistuu nykyään hieman paremmin istuma-asennossa. Samalla Pirkko saa nukkua rauhassa eikä häiriinny meidän puuhista. Muutamana yönä olen tosin ottanut hänet loppuyöstä viereeni, koska en väsymykseltäni ole jaksanut lähteä olohuoneeseen imettämään. Sängyssä olen samalla pystynyt itse torkahtamaan, kun Penu on vedellyt yöhömpsyjä.
Odotan jo innolla sitä aikaa, että Penun syöntivälit pitenevät hieman ja saan itse nukkua vähän pidempiä pätkiä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että meillä asuu kunnon yönukkuja eikä mikään yökukkuja. Toki tämä vaihe voi muuttua missä vaiheessa tahansa, joten nauttikaamme tästä niin kauan kuin sitä kestää!
tiistai 24. tammikuuta 2017
Rv 39+1 ja voihan väsymys!
Muutamana päivänä on nyt tuntunut siltä, että mikään unimäärä ei riitä. Koko ajan väsyttää ja on aivan vetämätön olo. Viikonloppuna nukuin yhden yön melkein kellon ympäri (yöheräyksillä tietenkin) ja viime yönä kävi melkein sama juttu. Kuukahdin eilen jo alkuillasta - taisi olla kauppareissumme Prismaan jo liian rankka minulle. :D Aamulla valvoin jokusen tunnin, kun Pirkko lähti töihin, mutta sen jälkeen laskettelin menemään vielä tunnin, pari. Ja edelleen väsyttää!
Jostain olen lukenut, että suuri unentarve viittaisi alkavaan synnytykseen. Tosin olen lukenut myös, että ennen synnytystä unentarve vähenee ja tuntee itsensä todella reippaaksi. Eli paha tässä nyt on sanoa, onko mitään tapahtumassa lähipäivinä. Tuskinpa. Mielelläni kyllä vaihtaisin nyt edes siihen touhukkaaseen vaiheeseen, jos ei Pena vielä ole tulossa.
Olen ihan yllättynyt siitä, kuinka hyvin olen saanut nukuttua viime aikoina. Välillä toki herään joskus kolmen kieppeillä, kun uni loppuu, ja valvon useita tunteja, mutta jo noin viikon verran olen herännyt ainoastaan, kun vaihdan asentoa. Vessassa käynnit lopettavat unet yleensä kokonaan, joten olen yrittänyt pidätellä öisin niin pitkälle kuin mahdollista, jotta nousemisen takia ei tarvitsisi kärvistellä valveilla. Aika hyvin on toiminut! Suurin piirtein viikko sitten laitoin sänkyyn ison pyyhkeen, jonka päällä nukun, lähinnä sen takia, että hikoilen nykyään niin valtavasti öisin. Jos nyt vedet sattuisivat menemään yöaikaan, suojaisi pyyhe vähän sänkyäkin. Luulen, että juuri tuo pyyhe on auttanut nukkumaan paremmin, kun lakanat eivät koko ajan tunnu aivan märiltä. Viime yönä otin kaverikseni vielä pienen pyyhkeen, jolla sitten yön aikana pyyhin välillä hikeä pois. Ihanaa. :/ Olen kuullut, että hikoilu vissiin pahenee synnytyksen jälkeen, mutta ei sitä kaiketi loputtomiin voi kestää. Ainakin toivon niin.
Jostain olen lukenut, että suuri unentarve viittaisi alkavaan synnytykseen. Tosin olen lukenut myös, että ennen synnytystä unentarve vähenee ja tuntee itsensä todella reippaaksi. Eli paha tässä nyt on sanoa, onko mitään tapahtumassa lähipäivinä. Tuskinpa. Mielelläni kyllä vaihtaisin nyt edes siihen touhukkaaseen vaiheeseen, jos ei Pena vielä ole tulossa.
Olen ihan yllättynyt siitä, kuinka hyvin olen saanut nukuttua viime aikoina. Välillä toki herään joskus kolmen kieppeillä, kun uni loppuu, ja valvon useita tunteja, mutta jo noin viikon verran olen herännyt ainoastaan, kun vaihdan asentoa. Vessassa käynnit lopettavat unet yleensä kokonaan, joten olen yrittänyt pidätellä öisin niin pitkälle kuin mahdollista, jotta nousemisen takia ei tarvitsisi kärvistellä valveilla. Aika hyvin on toiminut! Suurin piirtein viikko sitten laitoin sänkyyn ison pyyhkeen, jonka päällä nukun, lähinnä sen takia, että hikoilen nykyään niin valtavasti öisin. Jos nyt vedet sattuisivat menemään yöaikaan, suojaisi pyyhe vähän sänkyäkin. Luulen, että juuri tuo pyyhe on auttanut nukkumaan paremmin, kun lakanat eivät koko ajan tunnu aivan märiltä. Viime yönä otin kaverikseni vielä pienen pyyhkeen, jolla sitten yön aikana pyyhin välillä hikeä pois. Ihanaa. :/ Olen kuullut, että hikoilu vissiin pahenee synnytyksen jälkeen, mutta ei sitä kaiketi loputtomiin voi kestää. Ainakin toivon niin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)