Meillä on nyt virallisesti (tai no, siis melko pysyvästi veikkaisin) siirrytty yksien päiksyjen rytmiin. Koko viime viikko oli vähän totuttelua itselleni, koska rutiinit olivat olleet niin tarkat jo monen kuukauden ajan. Se aika, jolloin ennen touhuttiin ja käytiin eri paikoissa, käytetäänkin nyt nukkumiseen. Tämän äidin pasmat menivät siis ihan sekaisin, kun piti totutella siihen, missä välissä ehtii laittaa ruokaa, siivota, touhuta, lähteä jonnekin ja niin edelleen.
Aluksi en olisi ollenkaan halunnut muuttaa rytmiä, sillä tykkäsin rauhallisista aamuista, jolloin Penu kävi nukkumaan klo 9-10 välillä ja itse sai sillä aikaa tehdä kotihommia tai ottaa rennosti. Nyt omaa aikaa joutuu odottamaan aina kahteentoista asti! Apua! Ja heti aamusta pitäisi olla Penun kanssa energinen, jos jotain haluaa tehdä! :D
Olen kuitenkin yrittänyt ottaa nyt tavaksi sen, että käyn vaunulenkillä, kun Penu käy nukkumaan. Heitän vajaan tunnin lenkin, jonka jälkeen minulla periaatteessa pitäisi olla vielä noin kaksi tuntia aikaa laittaa ruokaa ja levähtää (jos siis Penu vain nukkuu). Tämä on ollut oikeastaan aika mukavaa, ja perjantai tuntuikin ihan täydelliseltä äitiyslomapäivältä, kun jaksoi käydä reippailemassa auringonpaisteessa. Ehkäpä pikkuhiljaa pääsisin näistä raskauden mukana tulleista kiloista ja makkaroista eroon. Niin... onneksi tämä nenäni edessä oleva suklaakakkupala auttaa taatusti! :D
Mä niin tunnistan tuon kauhun ja ahdistuksen, kun lapsen päikkärirytmi muuttuu. Ensin kolmesta kahteen (melko kivuton) ja kahdesta yhteen (ai kanala, kun teki tiukkaa asettua). Nyt rytmiin on jo totuttu, melkein vahingossa. Ja oikeastaan se on helpompi kuin monet, koska unet on helposti pidemmät varsinkin ulkona.
VastaaPoistaMeillä yksiä päikkäreitä harjoiteltiin marras-joulukuussa aina silloin tällöin. Tuntui, poika tarvitsi aina muutaman päivän palautumisaikaa. Päiväkodin myötä yksiin tavallaan pakotettiin, mutta edelleen välillä varsinkin autossa tulee otettua ne toiset pikkutirsat.
Joo, tuo kolmesta vähentäminen kahteen meni melko kivuttomasti, mutta tämä yksiin uniin siirtyminen on ollut kyllä aikamoista totuttelua. Onneksi unet ovat nyt olleet aina pitkät (3 h ja nukkuisi jopa pidempään, jos ei herätettäisi), mikä helpottaa eloa huomattavasti. :)
Poista