Yö oli omalta osaltani taas huono. Penu nukkui koko yön kiltisti, mutta itse en saanut unta ja pyörin tuntikausia sängyssä. Niinä hetkinä, kun nukahdin, herätti kissamme minut uniltani maukumalla. Penu heräsi puoli kahdeksan jälkeen. Pirkko oli juuri lähtenyt töihin, kun Penu huuteli sängystään. Reppanalla oli jäänyt käsi pinnan ja seinän väliin jumiin eikä hän päässyt liikkumaan. Nykyään nappula on aamuisin melko pirteä ja iloinen eikä herää itkuun, mikä oli vielä jokin aika sitten enemmän sääntö kuin poikkeus.
Teimme aamupesut, vaihdoimme puhtaan vaipan ja laitoimme päivävaatteet päälle. Penu jaksoi viihdyttää itseään hammastahnatuubilla kuten muinakin aamuina. Laitoin meille aamupalaa: itselleni vakioaamiaistani mikropuuroa, Penulle paahtoleipää, banaania, päärynää ja joghurttia. Typy söi omansa innolla ja otti joghurttia muutamaan otteeseen lisää. Aamupalan aikana ulkona lumisade yltyi ja sää näytti jo melko toivottomalta. Hetken mietin, jaksanko lähteä minnekään, mutta onneksi olin päättänyt jo etukäteen, ettemme viettäisi koko päivää kotona. Aamupalan jälkeen sääkin kirkastui, ja aurinko alkoi paistaa pilvettömältä taivaalta.
Puoli kymmenen maissa kasasin vankkurimme ja kaikki mahdolliset tavarat ja suuntasimme matkamme läheiseen kauppakeskukseen. Matkalla Penu ihmetteli autoja, nostureita, rakennustyömiehiä, traktoreita, lintuja ja huuteli niille rattaistaan. Perille päästyämme kävimme ensin Prismassa ostamassa Penulle yhden ruokapurkin, sillä kotonamme ei ollut mitään mukaanotettavaa. Menimme leikkipaikalle, missä oli muitakin lapsia leikkimässä. Penu laski liukumäkeä, kiipesi portaita ylös ja käveli ympäri leikkialuetta - pitäen tietenkin minun sormestani kiinni.
Kun kello läheni yhtätoista, suuntasimme kahvilaan, jossa itse söin lounaaksi bagelin ja Penu sai oman pöperönsä ja vielä smoothien päälle. Kahvikupin tyhjennyttyä kävimme vaihtamassa vaipan (tietenkin ruuan aikana tuli pieni kakka) ja menimme vielä hetkeksi leikkimään. Lopuksi kiersin vielä muutaman lastenvaateliikkeen ja mukaan tarttui alennuksesta ihana tunikamekko, joka tosin menee kaappiin odottamaan ensi syksyä ja talvea, sillä mekko oli kokoa 86. Kahdentoista jälkeen pakkasin vaunuihin omaisuutemme ja Penun ja lähdin kävelemään kohti kotia. Olipa piristävää käydä jossain, vaikka juttuseuraa ei pahemmin ollutkaan! Kotimatkalla soitin äidilleni ja juttelimme pitkään niitä näitä.
Kotiin tultuamme Penu jäi alas nukkumaan rattaisiin. Itse nautin hetken omasta ajasta teekupposen ja somen äärellä. Siivoilin keittiötä, viikkasin pyykkejä ja laitoin välipalan valmiiksi. Herätin Penun unilta varttia yli kolme, jotta unet eivät venyisi liian pitkiksi. Tietenkin hän oli itkeskellyt ensimmäisen ja toisen tunnin jälkeen, mutta kun kolme tuntia oli kulunut, veteli Penu onnellisesti sikeitä.
Puoli neljän maissa söimme välipalan, minkä jälkeen Pirkko tulikin töistä. Leikimme kotona ja valmistelin päivällistä, joka onneksi oli suurimmaksi osaksi edellisen päivän tähteistä koottu. Ruuan jälkeen suuntasimme kauppaan ruokaostoksille koko perheen voimin, niin kuin tapanamme on aina tiistaisin. Penu pomppasi rattaissa ja vahti kärryjen kasvavaa ostosvuorta. Kotiin tultuamme Penu auttoi ostoskassien purkamisessa ja ehti leikkiä vielä jonkin aikaa. Iltapuurolle kävimme puoli kahdeksan tienoilla. Pirkko hoiti syöttämisen ja itse pakkailin samalla kamoja seuraavan aamun jumppaa varten.
Puuron jälkeen vuorossa olivat iltapesut. Pirkko oli tässäkin ohjaksissa, jotta minä sain pestyä samalla omat hiukseni. Penu sai puhtaan vaipan, yöpuvun ja villasukat jalkaan. Pirkko meni nukuttamaan (ihana vaimo jaksaa tämän lähes joka ilta), missä kestikin hieman tavallista kauemmin, sillä Penu tuntui olevan kovin riehakkaalla tuulella. Joskus puoli yhdeksän jälkeen nappula oli kuitenkin simahtanut, mikä tarkoitti äideille hetken omaa aikaa: iltapala makuuhuoneeseen ja Netflixistä laatuohjelmia ajatusten nollaamiseksi.
Pirkko nukahti hetkessä, kun sammutimme valot. Itse aloitin taas jo tavaksi tulleen pyörimisen ja pyöriskelin useamman tunnin. Huoh. Vauva nukkuu hyvin, miksen itsekin voisi? Ehkäpä ensi yönä saisin kunnon yöunet.
Raija
p.s. Tämä kirjoitus on itseäni varten muistuttamaan, millainen oli tuiki tavallinen arkipäivämme. Juttelimme taannoin Pirkon kanssa ja sanoin, etten oikein muista, mitä tein vuosi sitten keväällä Penun kanssa ja millaisia päivät olivat. Ehkäpä tämän avulla muistan jotain tästä keväästä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti