Rv 9+0: Varhaisultra ja muita kuulumisia

Eipäs ole kaiken kiireen keskellä ehtinyt päivittää kuulumisia edes varhaisultrasta, vaikka tarkoitus oli päivittää uutiset saman tien ultran jälkeen. Varhaisultrasta on nyt jo jonkin verran aikaa ja oireista päätellen raskaus jatkuu edelleen. Ultrassa näkyi ihan oikeassa paikassa ihan oikean kokoinen pikkuinen ihmisen alku. Tyyppi vastasi täysin viikkoja ja pikkuinen sykekin siellä nähtiin. Kätilö sanoi, että ihan vähän saattoi jo erottaa pientä käden tynkää jostain kulmasta.

Nyt Tyyppi on jo kasvanut tuosta ja ultrassa näkyisi varmaan jo vähän enemmän. Pahoinvointi on saapunut vieraaksi. Taannoin oli muutama parempi päivä ja ajattelin jo selvinneeni pahimmasta, mutta eilen olo oli kuin maantiejyrän alle jääneellä ja laatta lensi pariin otteeseen. Ihan joka päivä en ole joutunut oksentamaan, mutta usein ja useasti pari kertaa päivässä. Valitettavasti pahoinvointi ei ajoitu mitenkään tarkasti aamuun tai muuhun kellonaikaan, vaan se jatkuu koko päivän tai saattaa tulla kaveriksi vasta iltapäivällä/illalla.

Ulkoilu on haastavaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään, oksentaako vai ei. Nykyään kannan taskussa pientä kurkkupastillirasiaa (salmiakkia), joita napsin, jos olo käy aivan kamalaksi. Ja kyllä, syön salmiakkia. Se tuntuu olevan ainut asia, joka auttaa edes jotenkin pahoinvointiin.

Ensimmäinen neuvolakäynti on viikon päästä. Juuri eilen soittelin neuvolaan ja vaihdoin ajan etäkäynniksi. Valitettavasti en saanut aikaa meidän ihanalle tädille, vaan jollekulle toiselle, joka näitä etävastaanottoja hoitaa. Mutta eipä sillä tässä vaiheessa ole niin väliä, kun ei siellä ensimmäisellä kerralla ihmeempiä tapahdu. Sain onneksi puhelimessa kinuttua itselleni jo lähetteen labroihin, jotta sain varattua itselleni ajan. Alun perin olin ajatellut, että pääsen kätevästi kaikkiin labroihin ja neuvoloihin, kun Penu on päiväkodissa, mutta nyt kaikkea joutuu säätämään ja järjestelemään oikein extrapaljon, kun Penu pyörii kotona.

Ahdistusta tällä hetkellä aiheuttaa maailman tilanne ja se, mitä kaikkia rajoituksia on. Eniten minua surettaa ja ahdistaa se, että Pirkko ei nähtävästi tule pääsemään kunnallisella puolella tehtäviin ultriin mukaan. Tämä ottaa päähän oikein erityisen paljon! Olimme etukäteen Pirkon kanssa sopineet, että tällä kertaa Pirkko ei edes yritä tulla hoitoihin mukaan, koska töitä olisi ollut vaikea järjestää, mutta että ultriin hän ehdottomasti tulee mukaan ja neuvoloihinkin, jos vain pääsee. Noh, nyt taitaa sitten nekin jäädä väliin. Ärsyttää, koska nyt tuntuu siltä, että Pirkko jää kaikesta ulos ja tämä on vain minun juttuni. Lisäksi mua tietenkin ahdistaa jo valmiiksi se, että mitä jos ultrasta löytyykin jotain poikkeavaa ja olen siellä yksin! Miten mä selviäisin siitä? Miten mä edes selviäisin sieltä kotiin?

Tähän on ehkä hyvä lopettaa. Muuten vuodatus vaan jatkuu ja jatkuu.

Rv 7+0 ja ruokahimoja

Oireiden perusteella edelleen ollaan raskaana! Eräänä iltana huonovointisuus vähän helpotti ja olinkin ihan varma, että koko raskaus oli sitten siinä, mutta muut oireet ovat pysyneet ja huonovointisuuskin on palannut, joskaan ei ehkä ihan niin pahana. Vatsaa jomottelee todella paljon. Luulen, että kohtu siellä kasvaa ripeää tahtia.

Ruoissa on ilmennyt kaikenlaisia himoja. Korona ei yhtään helpota tilannetta: nyt en voi (tai siis viitsi) vain piipahtaa lähikaupassa hakemassa saman tien sitä, mitä tekee mieli (tai siis en voi lähettää Pirkkoa asialle :D). Suurin himo tällä hetkellä ovat suolakurkut. Tätä minulla ei ollut aikoinaan Penusta ja onkin ollut outoa himoita niitä niin paljon. Eilen vihdoinkin sain purkillisen suolakurkkuja viiden päivän odottelun jälkeen. Voi sitä onnea! Ruisleipää ja suolakurkkuja - ah, olen taivaassa!

Muita himoja tällä hetkellä: lämpöiset voileivät, sipsit (näistä jo mainitsinkin), sushi (byääääh, tämä kyllä itkettää!), kylmäsavulohi (tämänkin perään tyydyn vain kuolaamaan), salmiakki (pari olen syönyt, hups).

Jos näen netissä jonkinlaisia ruokakuvia, saattaa himo iskeä ihan yllättäen ja tuntuu siltä, että on pakko saada perunasalaattia juuri sillä sekuntilla. :D En muistanutkaan, että tämä on tällaista. Kurjaa vain, kun täytyisi tosiaan osata kauppaostosten yhteydessä ennakoida mielihalut ja sitten kun vihdoinkin jotain saa kaupasta, ei sitä välttämättä tee enää mieli, jos aikaa on ehtinyt kulua neljä tai viisikin päivää. Suuret on ongelmat näin koronan keskellä.

Rv 6+2 ja huonovointisuutta

Phuoh... Viime päivinä on tullut taas sellainen olo, että mihin sitä oikein on tullut ryhtyneeksi. :D Paha olo on alkanut vaivata koko helvatan päivän. Kertaakaan en ole vielä joutunut oksentamaan, mutta kuvottava, etova olo alkaa välillä jo aamuyöllä kesken unien ja jatkuu iltaan asti. Olo paranee yleensä syödessä, mutta heti ruokailun jälkeen huonovointisuus palaa takaisin. Pöh.

Vähän lisähaastetta tähän tuo vallitseva maailmantilanne. Pitäisi tehdä pahoinvoivana ja raastavan väsymyksen vallassa etätöitä ja viihdyttää samalla Penua. Onhan tämä aikamoista ja edessä on vielä luvattoman monta samanmoista viikkoa. Onneksi nyt on sentään muutaman päivän levähdystauko töistä.

Ruokainhokkeja ei tällä hetkellä oikein ole, mutta mikään ei kauheasti maistu. Ainut, mitä minun tekee mieli, on sipsit ja lämpöiset voileivät. Sipsejä en vielä ole saanut, mutta iltapalaksi olen jo useana iltana vääntänyt itselleni lämppäreitä. Ruoat maistuvat vielä jotenkin, mutta kaikista hankalimpia ovat aamupala, välipala ja iltapala. Mikään ei maistu.

Muistan, että aika samanlaiset olot olivat aikoinaan Penusta. Juuri näillä viikoilla alkoi ihan samanlainen huonovointisuus, joka oli raastavaa. Silloin oli onneksi kesäloma eikä meillä ollut vielä lasta viihdytettävänä, joten aika meni lähinnä levätessä. Nyt haasteita on sitten senkin edestä. Mutta jos jotain positiivista tästä koko koronasta täytyy löytää, niin se, että ei tarvitse huonovointisena kärsiä työpaikalla.

Rv 5+5 ja oirepäivitystä

No niin, hypätäänpä sitten reaaliaikaan. :) Sen takia hyppäys raskausviikoissa ihan yhdessä yössä.

Raskaana siis ollaan ainakin toistaiseksi. Oireistakin voisin päätellä, että jotain tapahtuu. 5. raskausviikko meni lähinnä niin, että aamut ja päivät jaksoin hyvin eikä tuntunut missään. Vasta iltapäivällä kolmen maissa alkoi hiipiä pientä etovaa oloa.

Viime päivinä väsymys on alkanut painaa. Iltapäivällä olo on välillä sellainen, etten oikein meinaa pysyä enää pystyssä, ja olo on niin kauhea, että on pakko päästä makaamaan. Aamuisin on vähän tuntunut huonoa oloa, mutta ei mitään kovin pahaa. Yleensä paha olo iskee edelleen iltapäivällä tai illalla. Alavatsa alkaa myös kramppailla ja jomotella iltaisin. Eilen illalla tuli sängyssä maatessa ihan hirveät krampit ja oli pakko lämmittää kaurapussi selälle ja vatsalle. Onneksi se helpotti.

Vessassa olen alkanut ravata hyvin tiheästi. Saa nähdä, riittääkö vessapaperi tänä korona-aikana tässä huushollissa, kun musta on tullut taas suurkuluttaja. Öisin ei onneksi vielä tarvitse heräillä.

Neuvolaan soittelin jokin aika sitten ja sain ajan hirveän pitkän ajan päähän. Vähän aloin jo miettiä, ehditäänkö siinä ottaa testit downia varten. Onneksi ultra on hyvissä ajoin ennen neuvolaa, joten siellä varmasti varmistuu, kuinka pitkällä raskaus oikeasti on ja ehdinkö vielä hyvin testeihin.

Pari viikkoa ultraan, jännää!

Rv 4+0: Testejä

Oli pakko seurailla, vahvistuuko liuskatestien viiva, ja kyllähän se vahvistuu!

Pp11, pp12, pp13 ja pp16

Nyt olen soittanut klinikalle ja ilmoittanut uutiset. Puhelimeen vastannut kätilö oli aivan ihana! Hän onnitteli meitä sydämellisesti ja oli todella iloinen puolestamme. Hän myös pyysi, että kertoisimme klinikalle tietoja raskauden etenemisestä, kun käymme ultrissa. En yhtään muista, että olisin tehnyt näin Penun kohdalla, mutta tietenkin kiva, että hekin seuraavat ja haluavat varmasti tietoja, jotka jotenkin liittyvät luovuttajaan.

Olemme myös varanneet jo varhaisultran, sillä haluamme ehdottomasti nähdä, onko tuolla mahassa mitään! Jännää! :) On kyllä ollut todella outoa sanoa ääneen olevansa raskaana. Jotenkin asiaa ei itse vielä ole ihan täysin sisäistänyt. Raskausviikot olen laskenut kuukautisten mukaan. Katsotaan sitten ultrassa, muuttuuko tuo johonkin suuntaan vai ei, mutta tänään olisi laskureiden mukaan 4+0.

Toinen kerta toden sanoo

Tänään digitestikin näytti plussaa! Nyt Pirkkokin uskoi, että kyseessä on ihan oikea plussa. Näkyyhän se tuosta paljon paremmin kuin eilisestä testistä. :D

Pp12 ja digiplussa!

Olo on aivan epätodellinen. En voi uskoa, että onni olisi potkaissut meitä!

Ja loppuun tietenkin nämä vanhat tutut löpinät: Tiedän, että tämä ei tarkoita vielä varmasti mitään ja kaikki on vielä todella epävarmaa ja voi muuttua minä päivänä tahansa. En välttämättä edes usko asiaa täysin todeksi ennen kuin sylissäni on elävä vauva. Aion kuitenkin ottaa ilon irti tästä hetkestä ja nauttia siitä, että olen raskaana - niin kauan kuin sitä iloa kestää!

Piinapäivä 11

Päivän olot näkyvät ehkä parhaiten kuvassa. :D

Pp11 ja haalea plussa!

En sitten malttanut olla testaamatta. Olot olivat mielestäni niin vahvasti sellaiset, että nyt on onnistunut. Tuon testin lisäksi tein ilmaisena tulleen liuskatestin, jossa myöskin näkyi hyvin hailakka viiva. Pirkko sanoi, ettei näitä testejä vielä usko, mutta mielestäni tuo on kyllä aika selkeä viiva! <3

Oloja olen kuitenkin seuraillut tänäänkin:
- jomottaa
- alavatsalla tuntuu koko ajan "jotain ylimääräistä"
- illemmalla järjettömät jomotukset nivusissa
- selässä menkkamaisia kipuja ja rintoja särkee
- en voi lopettaa hymyilemistä! :) :) :)