Phuoh... Viime päivinä on tullut taas sellainen olo, että mihin sitä oikein on tullut ryhtyneeksi. :D Paha olo on alkanut vaivata koko helvatan päivän. Kertaakaan en ole vielä joutunut oksentamaan, mutta kuvottava, etova olo alkaa välillä jo aamuyöllä kesken unien ja jatkuu iltaan asti. Olo paranee yleensä syödessä, mutta heti ruokailun jälkeen huonovointisuus palaa takaisin. Pöh.
Vähän lisähaastetta tähän tuo vallitseva maailmantilanne. Pitäisi tehdä pahoinvoivana ja raastavan väsymyksen vallassa etätöitä ja viihdyttää samalla Penua. Onhan tämä aikamoista ja edessä on vielä luvattoman monta samanmoista viikkoa. Onneksi nyt on sentään muutaman päivän levähdystauko töistä.
Ruokainhokkeja ei tällä hetkellä oikein ole, mutta mikään ei kauheasti maistu. Ainut, mitä minun tekee mieli, on sipsit ja lämpöiset voileivät. Sipsejä en vielä ole saanut, mutta iltapalaksi olen jo useana iltana vääntänyt itselleni lämppäreitä. Ruoat maistuvat vielä jotenkin, mutta kaikista hankalimpia ovat aamupala, välipala ja iltapala. Mikään ei maistu.
Muistan, että aika samanlaiset olot olivat aikoinaan Penusta. Juuri näillä viikoilla alkoi ihan samanlainen huonovointisuus, joka oli raastavaa. Silloin oli onneksi kesäloma eikä meillä ollut vielä lasta viihdytettävänä, joten aika meni lähinnä levätessä. Nyt haasteita on sitten senkin edestä. Mutta jos jotain positiivista tästä koko koronasta täytyy löytää, niin se, että ei tarvitse huonovointisena kärsiä työpaikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti