Eipäs ole kaiken kiireen keskellä ehtinyt päivittää kuulumisia edes varhaisultrasta, vaikka tarkoitus oli päivittää uutiset saman tien ultran jälkeen. Varhaisultrasta on nyt jo jonkin verran aikaa ja oireista päätellen raskaus jatkuu edelleen. Ultrassa näkyi ihan oikeassa paikassa ihan oikean kokoinen pikkuinen ihmisen alku. Tyyppi vastasi täysin viikkoja ja pikkuinen sykekin siellä nähtiin. Kätilö sanoi, että ihan vähän saattoi jo erottaa pientä käden tynkää jostain kulmasta.
Nyt Tyyppi on jo kasvanut tuosta ja ultrassa näkyisi varmaan jo vähän enemmän. Pahoinvointi on saapunut vieraaksi. Taannoin oli muutama parempi päivä ja ajattelin jo selvinneeni pahimmasta, mutta eilen olo oli kuin maantiejyrän alle jääneellä ja laatta lensi pariin otteeseen. Ihan joka päivä en ole joutunut oksentamaan, mutta usein ja useasti pari kertaa päivässä. Valitettavasti pahoinvointi ei ajoitu mitenkään tarkasti aamuun tai muuhun kellonaikaan, vaan se jatkuu koko päivän tai saattaa tulla kaveriksi vasta iltapäivällä/illalla.
Ulkoilu on haastavaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään, oksentaako vai ei. Nykyään kannan taskussa pientä kurkkupastillirasiaa (salmiakkia), joita napsin, jos olo käy aivan kamalaksi. Ja kyllä, syön salmiakkia. Se tuntuu olevan ainut asia, joka auttaa edes jotenkin pahoinvointiin.
Ensimmäinen neuvolakäynti on viikon päästä. Juuri eilen soittelin neuvolaan ja vaihdoin ajan etäkäynniksi. Valitettavasti en saanut aikaa meidän ihanalle tädille, vaan jollekulle toiselle, joka näitä etävastaanottoja hoitaa. Mutta eipä sillä tässä vaiheessa ole niin väliä, kun ei siellä ensimmäisellä kerralla ihmeempiä tapahdu. Sain onneksi puhelimessa kinuttua itselleni jo lähetteen labroihin, jotta sain varattua itselleni ajan. Alun perin olin ajatellut, että pääsen kätevästi kaikkiin labroihin ja neuvoloihin, kun Penu on päiväkodissa, mutta nyt kaikkea joutuu säätämään ja järjestelemään oikein extrapaljon, kun Penu pyörii kotona.
Ahdistusta tällä hetkellä aiheuttaa maailman tilanne ja se, mitä kaikkia rajoituksia on. Eniten minua surettaa ja ahdistaa se, että Pirkko ei nähtävästi tule pääsemään kunnallisella puolella tehtäviin ultriin mukaan. Tämä ottaa päähän oikein erityisen paljon! Olimme etukäteen Pirkon kanssa sopineet, että tällä kertaa Pirkko ei edes yritä tulla hoitoihin mukaan, koska töitä olisi ollut vaikea järjestää, mutta että ultriin hän ehdottomasti tulee mukaan ja neuvoloihinkin, jos vain pääsee. Noh, nyt taitaa sitten nekin jäädä väliin. Ärsyttää, koska nyt tuntuu siltä, että Pirkko jää kaikesta ulos ja tämä on vain minun juttuni. Lisäksi mua tietenkin ahdistaa jo valmiiksi se, että mitä jos ultrasta löytyykin jotain poikkeavaa ja olen siellä yksin! Miten mä selviäisin siitä? Miten mä edes selviäisin sieltä kotiin?
Tähän on ehkä hyvä lopettaa. Muuten vuodatus vaan jatkuu ja jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti