Mitä tänään syötäisiin?

Mistä Penun päivän ateriat koostuvat? Maanantaina meillä syötiin oheisen menun mukaan.

Aamupalaksi banaania, päärynää, Realia ja turkkilaista joghurttia pakastekuivatuilla marjoilla.

Aamupala

 Lounaaksi tomaattia, keitettyjä herneitä ja riisiä kanakastikkeella, jossa on sipulia ja paprikaa.

Lounas

Välipalaksi päärynää ja vastaleivottua vadelma-banaanimuffinssia (jota neiti ei muuten edes maistanut).

Välipala

Päivälliseksi kurkkua, raejuustoa ja bataatti-jauhelihavuokaa.

Päivällinen

Iltapalaksi päärynäsoseella kuorrutettua kaurapuuroa, jossa on porkkanaraastetta.

Iltapala

Niiiiiiiiin söpö!

Sanoin eilen Pirkolle, että pitäisi päivittää blogia, mutta en vain oikein keksi, mistä kirjoittaisin. Pirkko ehdotti, että kirjoittaisin vain, että Penu on niiiiiiiiiiiiin söpö! Tulin siis kertomaan teille kaikille, että meidän Penu on tooooooosi söpö!!! <3 <3 Kaikki vauvat ovat tietenkin söpöjä, mutta kyllä meidän äitien mielestä Penu on kaikista söpöin. Kai me ollaan vähän puolueellisia tässä asiassa. :D Ja hyvä niin.

Penu alkaa olla jo iso tyttö. Ikää on nyt reilu 9,5 kuukautta ja vauhti neidillä on huima. Yli kuukauden ajan (oli pakko tarkistaa valokuvista, koska meinasin ensin kirjoittaa kahden viikon ajan - huh, aika rientää!) Penu on noussut pystyasentoon. Alkuun pystyasentoon punnerrettiin erilaisia laatikoita vasten, mutta nykyään tueksi riittää pelkkä seinä tai äidin lahje. Ja siis pystyssä on kivaa! Pystyasennossa pitäisi olla koko ajan. Parasta on kävellä ympäriinsä, kun äidit pitävät käsistä kiinni. Muuten on vaan mahtava seisoskella ja nojailla olohuoneen pöytiin, sohvaan, kirjahyllyyn, omaan sänkyyn tai mihin tahansa muuhun esineeseen. Myös kävely on kivaa, kun ottaa tukea erilaisista tasoista. Siihen se sitten jääkin. Siinä vaiheessa, kun Penu väsähtää tai haluaisi muualle, täytyy huutaa äidit apuun, sillä alas neiti ei pääse vielä omin avuin. Kunhan hän oppii koukistamaan polvia, helpottuu itsenäinen liikkuminen taas huimasti.

Vatsalihakset (ja kaikki muutkin lihakset) Penulla on varmaan parhaat meidän perheestä. Hän pääsee punnertamaan itsensä istuma-asentoon ties mistä asennoista ja tykkääkin istuskella erilaisissa asennoissa ja lueskella kirjoja (kunhan ne on ensin omatoimisesti revitty kirjahyllystä alas) ja leikkiä leluilla. Kontata Penu ei edelleenkään osaa. Tai no, oikeastaan osaa, mutta hän ei vain itse tajua osaavansa. Välillä Penu nimittäin innostuu jostain asiasta niin, että lähtee konttaamaan, mutta pudottaa muutaman askeleen jälkeen kyynärpäät maahan. Tekniikka siis on hallussa, mutta toteutus on hankalaa. Välillä mietimmekin, mahtaako Penu skipata konttaamisen kokonaan ja siirtyy suoraan kävelyyn. Saa nähdä.

Tällä hetkellä meillä on ruokailuissa nirsoilukausi meneillään. Olemme sormiruokailleet noin puolen vuoden iästä lähtien pari kertaa päivässä, mutta pari päivää sitten tuli sormiruokailuun stoppi eikä edes lemppariruuat mene suuhun - saati sitten kurkusta alas. Äideille tämä on ollut todella palkitsevaa, kun vaivalla on vääntänyt ruokaa naperolle, joka ruuan nähtyään nyrpistää nenäänsä, pyörittelee ja muussaa asioita käsillään ja heittää ne (vastasiivotulle) lattialle. Pari päivää sitten päätinkin, että nyt meillä syödään vain soseita, perkele! Tänään yritettiin taas sormiruokaa, mutta ei. Roskiin meni suurella rakkaudella tehty makaronilaatikko, joka vielä viikkoa aiemmin oli hävinnyt parempiin suihin ihan hetkessä. Soseilla siis jatketaan. Mietin tänään, mahtaisiko Penu tehdä vihdoin seuraavat hampaat. Samanlaista nirsoilua meillä oli nimittäin silloin, kun ensimmäiset hampaat puskivat läpi. Uusia ei olekaan sittemmin näkynyt.

Noin kuukausi sitten aloitimme Penun kanssa pottatreenit. Alussa tuntui kauhean työläältä, kun toinen piti laittaa potalle ja siinä piti olla viihdykettä jos jonkinlaista. Nykyään pottailu sujuu kuitenkin jo hyvin. Lähestulkoon kaikki kakat on tehty pottaan jo useiden viikkojen ajan! Parin viikon treenauksen jälkeen pottaan alettiin saada myös pissoja. Yhdessä aina ihailemme tuotosta ja taputamme kakalle. Sitten ihmettelemme, kuinka kakka katoaa pönttöön. Elämän pieniä ihmeitä!

Kuten näkyy, täällä pyörii tällä hetkellä niin normaali arki, kuin vain kuvitella voi. Tuntuu, että tällaisesta elämästä on kauhean vaikea lähteä kirjoittamaan mitään, vaikka itsekin luen mielelläni aina postauksia tuiki tavallisista arkipäivistä. Täytyy ehkä yrittää tsempata.

Oho, keksinpäs sittenkin jotain muutakin kirjoitettavaa kuin sen, että Penu on söpö. :D

Sormiruokaa ja soseita

Olimme Pirkon kanssa ajatelleet, että aloitamme sormiruokailun, kun Penu täyttää puoli vuotta. Aloimme kuitenkin maistella kiinteitä Penun kanssa reilun 5 kuukauden iässä. Aloitimme maistelut pienillä itse valmistetuilla soseannoksilla. Ihan puolen vuoden ikään asti emme odottaneet sormiruokailun aloittamista, sillä valmiudet täyttyivät jo ennen tuota, mutta vasta kun puolen vuoden rajapyykki oli saavutettu, aloitimme sormiruokailun ihan kunnolla.

Alussa sormiruokailu oli todella jännää niin äitien kuin Penunkin mielestä! Penu on vienyt jo piiiiitkään kaiken mahdollisen käsiinsä saaman suuhunsa, joten pöydässä ei tarvinnut epäröidä, tajuaako Penu, mitä ruoalle on tarkoitus tehdä. Penu oli innoissaan ja hieman jännittyneenä kokeili aluksi, miltä erilaiset tikut tuntuvat käsissä ja sen jälkeen suussa. Äidit tapittivat vieressä silmä kovana, ettei Penu tukehdu. Kakomiset saivat sydämen hyppäämään kurkkuun ja hikikarpaloiden kohoamaan otsalle. Pienten sydämentykytysten jälkeen homma kuitenkin lähti luistamaan: Penu sai hienosti tuotua liian isot palat ulos suusta ja hartaasti mussutti ja pehmensi suussaan loput palaset nieltäväksi mössöksi. Nykyään Penu on jo todella taitava sormiruokailija! Äitien ei enää tarvitse jännittää niin paljoa, tukehtuuko lapsi (ei, ei onneksi tukehdu), vaan he voivat antaa innokkaalle maistelijalle uusia makuelämyksiä, joista Penu selviää hienosti. Muutamia jännitysmomentteja tulee toki silloin tällöin, mutta niistäkin selvitään.

Penun tämän hetken suosikkeja ovat parsakaali, kurkku (tuntuu hyvältä ikenissä ja hampaissa), vesimeloni, paprika, porkkana ja lohi. Monet muutkin asiat maistuvat, mutta nämä saavat tällä hetkellä aikaan innokkaita kiljahduksia. On mahtavaa nähdä, kun oma lapsi syö itse ja nauttii ruokailusta! On ihana myös seurata, kuinka hän kehittyy syöjänä. Jo muutamassa viikossa tapahtuu huikeita muutoksia!

Sormiruokailu on välillä melko työlästä, sillä sotku ruokailun jälkeen on melkoinen. Välillä ruokien valmistamiseen menee myös ihan kiitettävästi aikaa. Kun olemme Pirkon kanssa kahdestaan kotosalla, on sormiruokailu paljon helpompaa järjestää, kun on kaksi hoitamassa koko show'ta. Yritämme tällä hetkellä sormiruokailla vähintään kerran päivässä: yleensä aamulla tai lounalla (tai molemmilla). Iltaisin Penu saa aina puuroa ja välipalaksi hedelmäsosetta. Aamuisin on tarjolla joko sormiruokaa tai puuroa.

Alun perin ajattelimme, että teemme soseita itse, mutta tästä olemme luopuneet. Kesällä valmistamamme vihannessoseet ovat edelleen pakkasessa, koska ne eivät maistu enää sellaisenaan. Lihasoseita emme edes ole alkaneet tehdä. Hedelmäsoseitakaan emme ole tehneet muutamaa kertaa lukuun ottamatta. Olemme siis päätyneet kaupan valmiisiin soseisiin, koska emme halua kuluttaa kaikkea aikaamme ruoan valmistukseen. Olemme etsineet tuotteita, jotka ovat mahdollisimman luomuja ja sisältäisivät vain aitoa tavaraa. Olen viettänyt yhteensä varmaan pari tuntia Prisman vauvanruokahyllyllä lukien eri purkkien ja purnukoiden ainesosaluetteloita. Tarjontaa on aivan valtavasti! Mutta nyt alamme jo pikkuhiljaa ymmärtää purnukkaosaston sielunelämää. Eniten käytössä ovat Hipp:n ja Ella's Kitchenin tuotteet, mutta myös muutamat Piltit ovat päätyneet kuivakaappiimme. Näin jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt perehtyä valmisruokiin etukäteen jo ennen vauvan tuloa, kun oli vielä hyvin aikaa hillua kaupassa niin kauan kuin haluaa. Vinkkinä siis kaikille vielä odottaville: kannattaa käydä katselemassa tarjontaa jo vähän etukäteen - ihan kaiken varalta, vaikka aikoisikin valmistaa ruokia itse.

Tällä hetkellä syömme noin neljä ateriaa päivässä. Välillä aterioita on vain kolme, välillä viisi. Emme ota stressiä ruokailujen määrästä, sillä pääasiallinen ruoka on kuitenkin vielä maito. Aamuisin kiinteät maistuvat Penulle vähän huonommin ja silloin tankataankin maitoa oikein kunnolla. Iltaa kohden kiinteät alkavat maistua paremmin ja rinnalla olo on selvästi vähentynyt. Nyt olemme jättäneet iltamaidon pois, sillä Penu ilmoittaa aina hyvin voimakkaasti, ettei maito siinä vaiheessa enää maistu. Nukkumaan mennään siis suoraan iltapuurolta. Meidän iso tyttö! <3