Miten Pridet meni?

Viime viikolla vietettiin Pride-viikkoa, joka huipentui lauantaina ennätyssuureen Pride-kulkueeseen. Olin etukäteen ajatellut, että menisimme tänä vuonna Helsinkiin katsomaan kulkuetta ja sen jälkeen puistojuhlaan. Muutamana viime vuonna tapahtuma on jäänyt meiltä väliin, joten olisi hauska päästä nauttimaan juhlahumusta Penun kanssa. Sitä ennen olisi mukava käydä perjantaina Sateenkaariperheiden perhekahvilassa. Sääennuste ei luvannut kovin juhlavaa säätä lauantaille, mutta eiköhän tuon kanssa pärjäisi.

Ja kuinkas kävikään tämän vuoden osallistumisemme? Juuh, maattiin koko porukka koko viikko kipeinä. Että sillai. Ehkä ensi vuonna sitten paremmalla tuurilla!

Sairastupaa on onneksi viihdyttänyt jalkapallo, mutta Penu-raukka on välillä tuntunut pitkästyvän pelkkään kotona oleiluun. Toivottavasti tällä viikolla pääsisimme jo ihmisten ilmoille ja tekemään kaikkia kivoja kesäjuttuja ennen kuin kesäloma on ehtinyt hurahtaa ihan kokonaan ohi.

Flunssan kourissa

Sairastelu raskausaikana on kyllä suoraan sanottuna syvältä. Edellisessä postauksessa mainitsemani flunssanpoikanen äityi ihan kunnon taudiksi, joka tuntuu jylläävän samanlaisena päivä toisensa jälkeen. On todella turhauttavaa, kun ei voi ottaa mitään lääkkeitä ja ainut asia, mitä jaksaa tehdä, on lepääminen. Voimat ovat olleet aivan poissa ja lähinnä olenkin vain maannut, tuijotellut kattoa ja surffaillut netissä.

Olen nyt ollut 1,5 viikkoa sairaslomalla tämän karmivan olotilan takia, ja tänään on ensimmäinen päivä, kun tuntuu siltä, että tauti saattaisi ehkä mennä ohi. Jihuu! Onneksi loppuviikonkin voi olla kotona, kun meillä on torstai ja perjatai syyslomaa. Parin viikon lepotauko on kyllä tehnyt ihan hyvää, vaikka olenkin ollut todella turhautunut ja tylsistynyt kotona. Yritän olla stressaamatta, mutta takaraivossa kolkuttelee koko ajan ajatus siitä, kuinka työt kasaantuvat töissä. Kauhulla odotan sitä, mistä tilanteesta täytyy taas lähteä liikkeelle syysloman jälkeen. Pääsen varmaan juuri ja juuri jotenkin kärryille ja saan hommasta vähäsen kiinni, kun alkaakin jo joululoma/äitiysloma.

Välillä olen vähän pelännyt, mitä Pena tuumaa tästä taudista, ja toivonut, ettei siitä ole hänelle mitään haittaa. Onneksi mieltä rauhoittavat liikkeet, jotka voimistuvat päivä päivältä. Olenkin ehtinyt hyvin seurailla Penan touhuja tässä sairasloman aikana ja olen huomannut, että Penalla on selkeästi aktiivinen vaihe päivisin kahdentoista kieppeillä. Silloin tuntuu siltä, kuin mahassa olisi kunnon pirskeet menossa.

Neuvolassa kävimme viikko sitten ja saimme raskaustodistuksen, mikä oli varmaan käynnin paras anti. Sain myös lähetteen sokerirasitukseen, jonka varasin jo muutaman viikon päähän. Ärsyttää, kun näitä labra-, lääkäri- ja neuvolakäyntejä tuntuu olevan tällä hetkellä valtavan paljon ja ne ovat aina työpäivien aikana, mikä tarkoittaa sitä, että joutuu olemaan töistä pois. Kaikista eniten tässä raskausajassa minua stressaavatkin nuo työpoissaolot. Noh, enää noin kaksi kuukautta töitä jäljellä. Jaiks!

Ainiin, äitiyspakkaus on nyt laitettu tilaukseen, joten seuraavaksi jännitetään sen saapumista!