Sairastelu raskausaikana on kyllä suoraan sanottuna syvältä. Edellisessä postauksessa mainitsemani flunssanpoikanen äityi ihan kunnon taudiksi, joka tuntuu jylläävän samanlaisena päivä toisensa jälkeen. On todella turhauttavaa, kun ei voi ottaa mitään lääkkeitä ja ainut asia, mitä jaksaa tehdä, on lepääminen. Voimat ovat olleet aivan poissa ja lähinnä olenkin vain maannut, tuijotellut kattoa ja surffaillut netissä.
Olen nyt ollut 1,5 viikkoa sairaslomalla tämän karmivan olotilan takia, ja tänään on ensimmäinen päivä, kun tuntuu siltä, että tauti saattaisi ehkä mennä ohi. Jihuu! Onneksi loppuviikonkin voi olla kotona, kun meillä on torstai ja perjatai syyslomaa. Parin viikon lepotauko on kyllä tehnyt ihan hyvää, vaikka olenkin ollut todella turhautunut ja tylsistynyt kotona. Yritän olla stressaamatta, mutta takaraivossa kolkuttelee koko ajan ajatus siitä, kuinka työt kasaantuvat töissä. Kauhulla odotan sitä, mistä tilanteesta täytyy taas lähteä liikkeelle syysloman jälkeen. Pääsen varmaan juuri ja juuri jotenkin kärryille ja saan hommasta vähäsen kiinni, kun alkaakin jo joululoma/äitiysloma.
Välillä olen vähän pelännyt, mitä Pena tuumaa tästä taudista, ja toivonut, ettei siitä ole hänelle mitään haittaa. Onneksi mieltä rauhoittavat liikkeet, jotka voimistuvat päivä päivältä. Olenkin ehtinyt hyvin seurailla Penan touhuja tässä sairasloman aikana ja olen huomannut, että Penalla on selkeästi aktiivinen vaihe päivisin kahdentoista kieppeillä. Silloin tuntuu siltä, kuin mahassa olisi kunnon pirskeet menossa.
Neuvolassa kävimme viikko sitten ja saimme raskaustodistuksen, mikä oli varmaan käynnin paras anti. Sain myös lähetteen sokerirasitukseen, jonka varasin jo muutaman viikon päähän. Ärsyttää, kun näitä labra-, lääkäri- ja neuvolakäyntejä tuntuu olevan tällä hetkellä valtavan paljon ja ne ovat aina työpäivien aikana, mikä tarkoittaa sitä, että joutuu olemaan töistä pois. Kaikista eniten tässä raskausajassa minua stressaavatkin nuo työpoissaolot. Noh, enää noin kaksi kuukautta töitä jäljellä. Jaiks!
Ainiin, äitiyspakkaus on nyt laitettu tilaukseen, joten seuraavaksi jännitetään sen saapumista!
Voi ei, pidentynyt sairastelu on kyllä niin tympeää, ja voisin kuvitella että raskaana vielä tympeämpää. Toivottavasti olo alkaa parantua pikaisesti! Laittakaahan sitten kuvia ja kommentteja kimpsuista kun äitiyspakkaus saapuu niin saadaan fiilistellä blogin kautta kun ei otettu itse pakkausta :)
VastaaPoistaTympeää tämä kyllä todellakin on! Vieläkään olo ei ole normaali. Näin kotosalla tämä menee, mutta saa nähdä, miten käy, kun ensi viikolla pitää jaksaa mennä töihin.
PoistaJa juu, laitetaan sitten jotain matskua tulemaan äitiyspakkauksesta! Itse olemme sitä penkoneet jo kaverin luona, joten ei ole enää niin suurta jännitystä sen suhteen, mitä paketista löytyy. Mutta on se silti vähän kutkuttava tunne saada oma äitiyspakkaus ja päästä penkomaan sitä. :)