Rv 27+6 ja syksyn kuulumisia

Oho, blogi on pitänyt jo melkein kuukauden hiljaiseloa, mutta niin olemme mekin täällä kotona. Joka päivä olen ajatellut, että pitäisi kirjoittaa, mutta en vain ole löytänyt energiaa kirjoittamiseen. Ehkäpä nyt olisi aika kertoa vähän kuulumisia, ettei bloggailu jää ihan täysin.

Flunssa piti sitkeästi otteessaan melkein kuukauden päivät, mikä tuntui vievän voimat aivan täysin. Syysloman jälkeen palasin töihin ja siitä lähtien on tuntunut siltä, että työpäivät saa hikisesti kärvisteltyä loppuun asti, mutta kun kotiin pääsee, ei voimia riitä enää mihinkään. Arkipäiville ei siis ole voinut suunnitella mitään tekemisiä, vaan kaikki suunnitelmat täytyy toteuttaa viikonloppuisin, jolloin voimia on hieman enemmän. Viime aikoina olenkin ollut todella turhautunut siihen, että elämäni on nyt lähinnä vain töiden tekoa ja lepäämistä. Ottaa päähän, että töiden lisäksi ei jaksa mitään muuta. Pirkko onkin saanut toimia useasti lohduttajana, kun vedän iltaisin itkukohtauksen väsymyksen ja turhautumisen takia. 1,5 kuukautta pitäisi vielä jaksaa töissä.

Iskias-kipu on ollut riesana jo muutaman kuukauden ajan, ja myös sen takia on tullut monet itkut itkettyä. Liikkuminen ja pystyssä oleminen on raskasta ja makaaminenkin tekee kipeää. Onneksi sain LittleBigFamily-blogista vinkin mennä osteopaatille (kiitos!). Nyt olen käynyt osteopaatilla kerran, ja hän totesi alaselän ja pakaroiden lihasten olevan niin jumissa, että hermot ovat jääneet pinteeseen, mikä aiheuttaa sähköshokkimaista kipua. Yhdestä kerrasta ei kauheasti ollut vielä apua, mutta ensi viikolla menen uudelleen, ja toivon, että kipu vähän hellittäisi.

Tällä hetkellä alan siis olla korvia myöten täynnä tätä raskautta. Säälin Pirkkoa jo etukäteen, jos oloni tästä vain hankaloituu ja huononee seuraavat kolme kuukautta. :D Hän on se, joka  minua joutuu kestämään ja pitelemään pystyssä. Onneksi Pirkko on vakuuttanut jo moneen kertaan, että olen kuulemma helppo tapaus ja että hän mielellään huolehtii minusta. Paras vaimo. :)

Mutta ei tänne ihan pelkästään huonoa kuulu. Väsymystä ja selkäkipuja lukuunottamatta raskaus on edennyt oikein hyvin. Viimeisten parin viikon aikana Pena on selvästi kasvanut ja saanut voimia lisää, ja minä taasen olen paisunut kuin pullataikina. Hieman hirvittää, minkä kokoinen mahasta tulee, jos se tätä vauhtia kasvaa vielä kolmisen kuukautta! Penan liikkeet tuntuvat nykyään jo melko voimakkailta, ja liikkeistä saakin nauttia päivittäin. Monet liikkeet näkyvät ulospäin ja on hauska katsoa, kuinka vatsa heiluu ja liikkuu, kun Pena jumppailee. Pirkko tykkää laulaa Penalle, mikä vähän tuntuu rauhoittavan menoa. Toivottavasti tämä jatkuu myös vatsan ulkopuolella (sekä laulu että rauhoittuminen)!

Sokerirasituksessa kävin reilu viikko sitten. Olen kerran aiemminkin ollut kyseisessä testissä, joten tiesin, mitä odottaa. Tällä kertaa kuitenkin kammoksuin ajatusta syömättömyydestä ja juomattomuudesta, sillä raskausaikana olen litkinyt vettä mielettömiä määriä ja nälkäkin vaivaa useammin kuin ennen. Selvisin onneksi melko kivuttomasti paastosta, ja pari tuntia hurahti yllättävän nopeasti lueskellen. Tuloksia katselin netistä parin päivän päästä ja mielestäni arvot näyttivät hyviltä eikä raskausdiabetesdiagnoosia pitäisi mielestäni tulla. Jes! Menemme reilun viikon päästä neuvolaan, joten silloin saamme varmasti kuulla tuloksista tarkemmin. Sokerirasituksesta selviämistä juhlistimme useilla erilaisilla jouluisilla suklaakonvehdeilla ja joulutortuilla. Nyt on sokeriarvot varmasti pilvissä! :D

Äitiyspakkaus saatiin jo muutamia viikkoja sitten, ja siitä olisi tarkoitus kirjoittaa postaus erikseen. Muutamia muitakin pieniä hankintoja olemme saaneet tehtyä, mutta silti tuntuu, että tarvitsemme vielä vaikka mitä, emmekä ole kauheasti varautuneet vielä vauvan tuloon. Odotan jo joululomaa ja sitä, että pääsemme kokoamaan sängyn ja hoitopöydän/kaapin (joka on vielä ostamatta) ja pääsemme järjestämään kotiamme sennäköiseksi, että tänne on oikeasti tulossa kolmaskin asukas! Teen yleensä suunnitelmia todella tarkkaan ja hoidan kaikki asiat ajoissa, joten luulen, että vasta siinä vaiheessa, kun saamme kotiamme laitettua, rauhoitun hieman ja luotan siihen, että ehdimme laittaa kaiken valmiiksi Penaa varten.

Näinä päivinä pitäisi alkaa kolmannen kolmanneksen. Uskomatonta! Aika on mennyt nopeasti, mutta toivon, että myös seuraavat kolmisen kuukautta hurahtaisivat siivillä. Tule jo joulu(loma)! :)