Rv 30+4 ja aika rientää

Kakkosella alkavat viikot ovat nyt ohitse ja täällä on päästy jo kolmosella alkaviin viikkoihin. Hurjaa! Miten nyt voi olla jo rv 30+4, sillä vastahan me plussasimme ihan hetki sitten? Inseminaatiostakaan ei tunnu olevan kuin muutama viikko tai kuukausi. Muistan edelleen hyvin sen fiiliksen, kun tunsin, että kropassa on tapahtunut jotain. Ja sen epäuskon, kun raskaustesti viimeinkin näytti positiivista! Voiko olla, että tässä on oikeasti enää vain suurin piirtein kaksi kuukautta odotusta jäljellä?

Viimeisten kuukausien aikana Penasta on tullut päivä päivältä todellisempi. Pikkuhiljaa tuntuu siltä, että minityyppiä alkaa tuntea jo jotenkin. Pena vaikuttaa onneksi suht rauhalliselta kaverilta. Saan nukkua öisin (ainakin vielä) ilman mitään suuria potkuharjoituksia. Ehkä rauhalliset yöt jatkuisivat sitten ihan livenäkin? Toiveajattelua(ko)? Pena ei ole muutenkaan kovin paha potkija tai nyrkkeilijä, vaan hän keskittyy enemmän möyrimiseen ja möngertämiseen. Olemme Pirkon kanssa vetäneet tästä sellaisen johtopäätöksen, että Penasta tulee ilmiselvästi nykytanssija.

Pikkuhiljaa alkaa odottaa tuon uuden tyypin tapaamista, vaikka välillä tuntuu siltä, että emme ole saaneet mitään tehtyä vielä vauvaa varten. Hankintoja olemme kyllä tehneet, mutta kodistamme ei oikeastaan näe vielä mitenkään, että tänne on parin kuukauden päästä muuttamassa joku (jollei lasketa makuuhuoneessamme säilytyksessä olevia vaunuja). Ajattelimme laittaa kotia kuntoon joululomalla. Silloin meillä on hyvin aikaa koota sänky ja hoitopöytä ja siivoilla kaappeja. Saa nähdä, mitä oikeasti saamme aikaan, vai olemmeko niin uupuneita rankan syksyn jälkeen, että makaamme sohvalla koko loman ajan! :D

Olemme olleet Pirkon kanssa todella kiireisiä töissä, mikä on tässä vaiheessa vuotta yleensä varsin normaalia. Tänä vuonna työt ovat kuitenkin tuntuneet molempien mielestä erityisen raskailta. Itse olen jo aivan puhki enkä ole aivan varma, miten selviän vielä yhden kuukauden työmaalla. Alusta asti minua on hieman kammoksuttanut ajatus siitä, että joudun jäämään pois töistä ja sosiaalisesta ympäristöstä, sillä työyhteisömme on aivan ihana ja työnikin on mieleistä. Tällä hetkellä olisin kuitenkin täysin valmis jäämään äitiyslomalle vaikka heti työn stressaavuuden takia. Onneksi varsinaisia työpäiviä on itsenäisyyspäivävapaan ansiosta jäljellä enää vain 16!! Riennä aika, riennä, vielä seuraavat neljä viikkoa!