Oh, onpas meillä jo iso tyttö! 3 kuukautta! Kävimme viime viikolla kolmekuukautisneuvolassa, jossa Penu sai ensimmäiset piikit. Tätä äitiä taisi pelottaa toimenpide kaikista eniten etukäteen. Onneksi Pirkolla oli vapaata, joten hän pääsi mukaan ja piti Penaa sylissään piikityksen ajan. Itkuhan siitä tuli (Penulle ja ehkä vähän tälle äidille), mutta onneksi suru unohtui melko nopeasti ja pienten hömpsyjen jälkeen Penu nukahti kiltisti vaunuihin.
Siro neitimme jatkaa kasvuaan ja pituutta oli kertynyt jo reilut 59 cm. Painoa neidillä oli vähän vajaa 5 kiloa, joten hoikka tyttö hän on edelleen. Neuvolantäti sanoi kyllä, että painoa on tullut hieman hintsusti, mutta onneksi ei tarttunut tähän mitenkään suuremmin. Pelkäsin etukäteen, että meille alettaisiin tuputtaa lisämaitoja, mutta onneksi ei! Hyvä mieli jäi neuvolan jälkeen. Rokotuksistakaan ei tullut Penulle onneksi mitään oireita pientä väsymystä lukuunottamatta. Helpolla siis selvisimme.
Viimeisten viikkojen aikana Penu on alkanut jutella aivan uudella tavalla. Hän kujertelee ja keikistelee meille äideille etenkin hoitopöydällä ja syönnin jälkeen rinnalla. Uusia äänteitä tuntuu tulevan päivittäin lisää! Tuo jutustelu on jotain niin hellyyttävää, ja se on vienyt meidän äitien sydämet kyllä täysin! <3 Iltaisin myös pehmolelut ja muut kivat kuvat saavat sängyssä oman annoksensa jutustelusta.
Viimeisen viikon aikana Penu on nukahtanut melko kiltisti omaan sänkyynsä ilman perinteisiä iltahuutoja. Huudot ja kunnon hulinat tuntuivat olevan täällä jo pikemminkin sääntö kuin poikkeus, mutta onneksi tämä on nyt vähän helpottanut. Huuto tuntui aina alkavan siinä vaiheessa, kun siirryimme makuuhuoneeseen eikä mikään oikein auttanut. Rinnan näkeminen sai entistä suuremman huudon aikaan. Nyt Penu kuitenkin malttaa syödä ja tankata ennen nukkumaanmenoa, mikä varmasti on vähän rauhoittanut nukahtamista. Joinakin iltoina olemme yrittäneet tehdä juuri ennen iltaunia pienen vaunukävelyn, jonka aikana Penu nukkuu yleensä ainakin 30 min. Tämäkin on vähän rauhoittanut nukahtamisprosessia, kun hän ei ole aivan yliväsynyt sänkyyn mennessä.
Päiväunet ovat viime päivinä selvästi lyhentyneet. Perinteisesti Penu on vetänyt aamuisin yhden 2-3 tunnin unipätkän, jonka aikana minulla on ollut kivasti omaa aikaa. Nykyään hän nukkuu lähes aina vain yhden unisyklin verran kaikilla päikkäreillä, ja tämä äiti kärsii, kun ei ehdi tehdä kotona hommia tarpeeksi. :D
Tällä hetkellä täällä harjoitellaan kovasti tarttumista, ja monet asiat menevät mielellään suuta kohti, jos vain sattuvat jäämään käsiin kiinni. Lisäksi Penu yrittää kovin kääntyä selältä vatsalleen, mutta ihan vielä tämä ei onnistu. Voi olla, että tuohon ei kuitenkaan kovin kauaa enää mene, sen verran aktiivinen neiti näyttää olevan. Äidit taitavat olla pulassa siinä vaiheessa, kun Penu päättää lähteä liikkeelle. Meno on nyt jo sen verran kova!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti