Puuhastelua

Pirkon loma oli ja meni, ja nyt olemme taas totutelleet Penun kanssa normaaliin arkeen. Onneksi tätä jatkuu nyt vain neljän viikon ajan, minkä jälkeen Pirkko jää kesälomalle ja saamme viettää taas laatuaikaa koko perheen voimin. Wuhuu!

Kävimme huhtikuussa elämämme ensimmäistä kertaa Lapsimessuilla, jota myöskin helvetin esikartanoksi kutsutaan. Suuntasimme messuille lauantaina, joka oli yleisöryntäyksestä päätellen varmastikin pahin päivä. Meno oli välillä melko pelottavaa ja vaunujen kanssa sai puikkelehtia ihmisten lomassa ihan urakalla. Penu nukahti menomatkalla ja vetäisi reilut kolmen tunnin unet (onneksi pitkät päikkärit olivat tuolloin vielä kuvioissa mukana!), joten meille äideille jäi alussa mukavasti aikaa kierrellä messualueella. Penun herättyä jäi messuilu vähän vähemmälle, sillä Penulla oli niin paljon ihmeteltävää, että väsyitku tuli hetken hereillä olon jälkeen. Urheasti typy kuitenkin jaksoi ja antoi meidän äitien käydä vielä Fazerilla kahvilla.

Mukaan messuilta tarttui meille äideille paidat ja Penulle kesäksi body. Paras hankinta oli kuitenkin Blaan mintunvihreä huppari, josta on ihan pakko laittaa kuva, koska paita oli niin hieno! Hintaa hupparilla oli ihan kivasti, mutta ajattelimme, että meitä olisi taatusti jäänyt harmittamaan, jos emme sitä olisi ostaneet. Ehkäpä paita olisi sopiva juuri 1-vuotissynttäreille! Jos samanlaisia huppareita olisi ollut vähän isommassa koossa, olisin ehdottomasti ostanut sellaisen myös itselleni.

Lapsimessujen satoa

Pirkon lomien aikaan pyörähdimme myös Helsingissä. Tämä oli Penun ensimmäinen matka Helsinkiin julkisilla ja hienosti meni! Kävimme piipahtamassa klinikalla, jonne veimme kiitokseksi suklaarasian ja kortin Penulta. Oli todella jännä fiilis käydä siellä nyt vauvan kanssa! Ympyrä ikään kuin sulkeutui, ja niin sulkeutui takanamme myös klinikan ovi - näillä näkymin pysyvästi.

Yhtenä päivänä ajelimme myös synnytyssairaalaan, jonne veimme suosikkikätilöllemme samanlaisen kiitoksen kuin klinikalle. Fiilikset sairaalalle mennessä olivat vähän ristiriitaiset. Enää en kuitenkaan herkistynyt samalla tavalla kuin aiemmilla käynneillä! :D

Jostain syystä minulla oli palava tarve kiittää niitä henkilöitä, jotka tekivät Penun matkasta meille mahdollisen ja mahdollisimman mukavan. Tästä syystä postissa lähti kiitos myös kaupungin lastenvalvojalle, joka oli ratkaisevassa asemassa nopeuttamassa adoptioprosessia. Vielä kun voisi lähettää kiitoksen sille ihanalle luovuttajalle, joka teki meidän lapsiprojektista mahdollista! Sanat eivät siinä kohtaa edes riittäisi. Hienoa, että luovuttajia löytyy auttamaan meidän kaltaisia ihmisiä! :)