Uusi vuosi, uudet kujeet

Tai no, eipä täällä mitään kovin uusia kujeita ole, eli aika vanhaan malliin mennään. :D

Vuodenvaihde meni kivasti ja rauhallisesti. Kävimme katsomassa Penun kanssa raketteja kuuden aikoihin, ja ne jaksoivat ihmetyttää. Onneksi neiti ei pelännyt yhtään. Kotimatkalla hän jutteli kovasti ja kertoi meille äideille, mitä oli nähnyt. <3 Penu kävi normaaliin tapaansa kahdeksan aikoihin nukkumaan, ja äidit jaksoivat juuri ja juuri valvoa puoleenyöhön, minkä jälkeen uni maistuikin hyvin.

Uusi vuosi on alkanut hyvin. Pirkko on ollut tämän viikon lomalla, joten olemme nauttineet kunnolla yhteisestä perheajasta. On ihanaa, kun on voinut jakaa vauvanhoitovastuun kahden aikuisen kesken. Nyt kun hallitus on uudistamassa perhevapaita, voisi se mielestäni uudistaa niitä niin, että molemmat vanhemmat saisivat olla koko ensimmäisen vuoden kotona. :D Se olisi mielestäni todella passeli järjestely!

Tämän lomaviikon aikana olemme vain olleet ja hengailleet, käyneet ulkona, tehneet ruokaostoksia, leikkineet kotona ja käyneet HopLopissa. Penu tykkää peuhata ja konttailla ja kiipeillä, joten HopLop on tällä hetkellä ihan ykkösjuttu. Nyt kun sinne pääsee vielä ilmaiseksi, täytyy paikkaa käyttää hyödyksi. Onneksi tässä meidän lähellä on yksi HopLop, jonne pääsee ihan kävellen, joten voin hyvin mennä sinne yksinkin Penun kanssa, kun arki alkaa kunnolla. Toki sielläkin on mukavampaa, jos on itselle ja Penulle seuraa, joten on aina vähän tuurista kiinni, onko paikalla muita vauvoja vai ei.

Vuoden ensimmäisenä päivänä Penu täytti jo 11 kuukautta! Ihan hullua ajatella, että meidän pieni vauva täyttää parin viikon päästä jo vuoden!!! Yhyyyy!!!!! Ei se voi olla vielä niin vanha! Meidän pienestä vauvasta on kuoriutunut huumorintajuinen, iloinen ja kujeileva pikkuneiti. Parhaita leikkejä on erilaisten tavaroiden järjestäminen, laatikoiden purkaminen ja täyttäminen. Palikoita ja erilaisia tavaroita on mukava asetella eri paikkoihin: pöydille, tuoleille, kirjahyllyyn, lelulaatikkoon. Kotiavaimeni saattavat löytyä nykyään joko kengästä, vessanpöntöltä tai keittiönpöydän alta. Penu tykkää myös auttaa kotihommissa, ja imurointi on hänen mielestään todella hauskaa. Myös astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen on varsin mielenkiintoista ja siinä täytyy olla aina apuna.

Tällä hetkellä meillä tehdään (edelleen) hampaita. Niitä on siis tehty jo monen kuukauden ajan, mutta tuntuu siltä, että hampaita kipuillaan koko ajan. Aina kun yksi uusi on putkahtanut esiin ja kipu selkeästi vähän helpottanut, alkaa sama ruljanssi alusta, kun seuraava tekee tuloaan. Nyt suuta koristaa viisi pientä legopalikkaa. Kävimme loman aikana lääkärissäkin, kun huolestuimme ja mietimme, voisiko korvissa olla tulehdus. Onneksi ei ollut, vaan selvästi hampaat vain vaivaavat.

Heti vuodenvaihteen jälkeen Penu päätti, että rintamaito on ihan tyhmä juttu. Imetys on viime aikoina ollut yhtä härdelliä, kun millään ei malta keskittyä ja kaikki ympärillä olevat asiat kiinnostavat enemmän. Penu pitikin reilun vuorokauden ajan rintalakkoa eikä suostunut ottamaan hörpyn hörppyä. Muutenkin imetyskerrat ovat vähentyneet todella paljon. Vielä loman alussa kertoja oli noin 4-5 päivässä, mutta tuon pienen lakon jälkeen niitä on enää kaksi. Olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että kerrat vähenevät, sillä alan itse olla jo melko valmis lopettamaan imettämisen. Alun hankaluuksien ja skeptisen suhtautumiseni jälkeen olin päättänyt, että yritän imettää yksivuotiaaksi asti, jotta ei tarvitse siirtyä korvikkeisiin ennen lehmänmaitotuotteita. Saa nähdä, pääsemmekö sinne asti vai loppuuko imetys jo hieman aikaisemmin. Eilen sain kaiken kukkuraksi toiseen rintaan pienen haavan, joten imeminen on ollut yhtä tuskaa, minkä takia lopetusajatukset ovat mielessäni yhä vahvemmin. Lisäksi haluaisin saada oman kroppani kokonaan itselleni ja kaiken maailman hormonit tasoittumaan. Ehkäpä raskauskilotkin karisisivat lopullisesti paremmin, kun imetys loppuu.

Uuden vuoden kunniaksi meidän 11 kuukauden ikäinen neiti antoi äideille parhaan mahdollisen lahjan: hän on päättänyt alkaa nukkua yöunensa kunnolla! Nukkumisesta olisi kerrottavaa varmaan oman postauksen verran, mutta lyhykäisesti voin sanoa, että ennen joulua meillä oli yöunet aivan sekaisin ja heräilyjä tuli aivan liian useasti yön aikana. Olin itse aivan loppu enkä meinannut päivisin enää jaksaa yöheräilyjen jälkeen. Kun Pirkolla alkoi loma, otti hän ohjat käsiin ja kävi rauhoittelemassa Penua, jotta maidontuoksu ei häiritsisi häntä. Pian pääsimmekin enää yhteen tai kahteen heräykseen, mikä vuoden vaihduttua muuttui siihen, että Penu on nukkunut yöt ilman itkuja tai heräyksiä klo 20-07. Jihuu!! Voi autuutta, mikä olo itsellä on, kun on saanut nukkua yöt kunnolla! Toivon hartaasti, että tämä jatkuu eikä ole mikään ohimenevä vaihe.