Äitiyden parhaita puolia

Kun Penu syntyi tai oli vielä mahassa, kuulin joka suunnalta siitä, kuinka vauvavuosi menee nopeasti ja että siitä tulisi nauttia kunnolla. Kyllähän sen huomasi jo heti helmikuussa, kuinka päivät vaan vierivät eteenpäin vaippoja vaihtaessa, mutta jotenkin olen silti järkyttynyt siitä, että Penun 1-vuotissyntymäpäiviin on lähestulkoon tasan kaksi viikkoa aikaa! Mihin tämä vuosi on mennyt? Apua! Onko Penu oikeasti jo niin vanha? Olenko MÄ jo oikeasti näin vanha?

Tässä tammikuun aikana, kun syntymäpäivä lähestyy, huomaan miettiväni synnytystä ja vuoden takaista aikaa yhä enemmän, ja mieleni herkistyy todella helposti. Onneksi olen päivittänyt blogia ahkerasti viime tammikuussa, koska muuten en muistaisi läheskään niin tarkasti kaikkia fiiliksiä, tapahtumia ja ajatuksia. Jotain hyötyä tästä blogista siis! :D

Pian olemme olleet virallisesti jo vuoden äitejä, vaikka ajatus äitiydestä alkoikin muotoutua jo silloin, kun raskaustestiin pärähti teksti "raskaana". Ihan hullua! Edelleen minun on välillä vaikea uskoa, että minulla on lapsi ja että minä olen äiti, vaikka päivän aikana tuleekin sanottua varmaan tuhat kertaa Raija-äiti tekee nyt sitä ja tätä. Vuoden mittaisen äitiyden kunniaksi ajattelin vähän listata joitakin äitiyden parhaita puolia.

Penun hymyt <3
Hymyilevä lapsi on ehkä parasta, mitä tiedän. Se, kun onnellisuus ylettyy korvasta korvaan ja iloitseminen on niin aitoa. Olen joka kerta sulaa vahaa, kun Penu hymyilee ja keikistelee meille. Tulemme niiiiiin olemaan vielä pulassa, kun Penu oppii käyttämään tuota salaista asettaan hyväkseen.

Penun nauru
Melkein samalle tasolle hymyjen kanssa pääsee nauru. Se on todella suloista, kun toinen nauraa katketakseen! Yleensä tätä tapahtuu Pirkko-äidin kanssa, sillä Pirkko osaa hassutella juuri oikealla tavalla ja saa aina parhaat naurut aikaiseksi.

Lapsen kehitys
On ihana seurata, kun oma lapsi kehittyy. En ole koskaan ennen päässyt seuraamaan kenenkään kehitystä näin pienestä pitäen, joten on ihana nähdä, missä vaiheessa Penu oppii mitäkin. Ensimmäisen vuoden aikana on tapahtunut todella paljon! Vaikea uskoa, että vuosi sitten saamamme pieni ryppyinen makkara on nyt jo lähes kävelevä taapero.

Penun jutustelu
Penulla on paljon asiaa. Rakastan kuunnella hänen juttujaan: päp päp päp pää, mmmmmmmm mam mam maa, häppä hättä, eeeijeeijeee, jääijääijää... Parasta on se, kun Penu leikkii yksinään ja juttelee siinä samalla. Sitä voisi seurata ja kuunnella vaikka kuinka pitkään, koska toinen on niin tärkeän näköinen kertoessaan ja järjestäessään lelujaan.

Imetys
Vuosi sitten en olisi todellakaan uskonut, että imetys voisi olla minulle tärkeää tai mitenkään suuri asia. Erityistä siitä tulikin viime kevään aikana, kun vaikeuksien jälkeen saimme imetyksen toimimaan. Mikä voisikaan olla ihanampaa kuin rinnalla tuhiseva ja siihen nukahtava lapsi? Valitettavasti tätä iloa en ole saanut kokea enää pitkään aikaan ja nykyään imetys ei enää ole ihan niin hohdokasta kuin aikoinaan. Penu alkaa olla jo aika taaperovaiheessa, joten imetyshetket ovat kauheaa hääräystä ja teatteria.

Nukkuva lapsi
Ah, parasta niin monessa mielessä! :D Voisin tuijottaa nukkuvaa vauvaa tuntikausia, sillä näky on niin hellyyttävä. Harmi vain, että en kovin usein tätä pääse tekemään, sillä päikkärit Penu nukkuu rattaissa, joihin ei pidä mennä kurkkimaan. On myös ihana, kun toinen nukkuu ja saa levättyä kiukkuja ja väsymystä pois, minkä jälkeen jaksaa taas leikkiä ja tohottaa. Mutta on myös taivaallista, kun toinen menee päivä- tai yöunille ja saa itse hetken omaa aikaa. :) Näitä pieniä vapaita hetkiä on alkanut kummasti arvostaa nykyään enemmän.