Kipua ja särkyä

Kräks sanoi äidin selkä, ja byääääh sanoi Penu, kun hampaita teki. Meillä tehdään siis hampaita. Niitä on nyt tehty enemmän tai vähemmän lokakuusta asti - tällä hetkellä tehdään enemmän kuin aiemmin. Viime aikoina on tullut kaksi hammasta esiin, mutta lisää on varmasti tulossa, sillä neiti kuolaa enemmän kuin koskaan eläissään, kitinä on jokapäiväinen kaveri ja kaikkea, siis ihan kaikkea, täytyy jyystää ja pureskella. Huoooh, tämä äiti alkaa olla jo aika väsynyt!

Eilen olin koko päivän vain kotosalla enkä lähtenyt mihinkään, koska oma selkä meinasi sanoa sopimuksensa irti. Päätin siis, että en uskalla alkaa raahata rattaita alas selkäni kanssa, ettei se vain mene pahempaan jamaan. Kotona Penulle ei tuntunut kelpaavan mikään, kaikki oli tylsää ja koko ajan piti roikkua äidin lahkeessa ja kitistä. Olen oikeastaan jo luovuttanut sen suhteen, että saisin Penun hereilläollessa tehtyä mitään omia askareita, sillä neiti ei tällä hetkellä viihdy 5:ttä minuuttia kauempaa yksin, vaan siinä vaiheessa tulee kauhea huuto ja itku. Periaatteessa Penulle riittää usein se, että hänen vieressään istuu ja juttelee välillä, mutta itselle on todella puuduttavaa, kun yrittää kipeän selän kanssa vain istua tunnista toiseen ja olla nostelematta vauvaa. Huoh! Vähän olivat leikit yksipuoleisia. Yritin käyttää tilaisuuden hyväksi ja sentään venytellä vähän Penun leikkiessä, mutta mikäs olikaan sen kivempi leikki kuin äidin ponihännästä vetäminen. Että se siitä venyttelystä. Itku kyllä pääsi, kun sain Penun toisille päikkäreille ja sain hetken hengähtää.

Äidillä siis särkee selkää ja Penulla hampaita. Ei kovin hyvä yhtälö. Hampaisiin auttaa onneksi särkylääke, mutta sitäkään ei viitsi ihan jatkuvalla syötöllä antaa. Purulelut ovat Penun mielestä tylsiä ja esimerkiksi kirjoja ja pahvilaatikoita on paljon mukavampi järsiä. Selkäkipuihin auttaa lepo, ja yritänkin olla nostelematta Penua aina kun vain mahdollista. Pirkko saa yleensä hoitaa kaikki nostelut, kun hän on kotosalla. Pyllypesu tuntuu olevan tällä hetkellä yksi pahimmista asennoista, sillä Penu alkaa olla jo niin iso, että asento on minulle todella epäergonominen. Olen alkanut miettiä, josko varaisin ajan jollekin äitiysfysioterapeutille, joka voisi tsekata varmuuden vuoksi vatsalihasten erkauman (neuvolan toimesta tätä ei ole koskaan tsekattu), sillä olen kuullut, että se saattaisi aiheuttaa myös selkäkipua. Alkaa ottaa päähän, kun monet arkirutiinitkin tuntuvat pahalta ja kipu hankaloittaa elämää ja saa mielen todella mustaksi.