Joulu ja loppuvuosi

Joulu oli ja meni. Tämä vuosi todisti itselleni sen, minkä olen aina jo tiennyt, (mutta lapsen myötä erehdyin kuvittelemaan jotain muuta): minä en ole jouluihminen. Kaikista parasta joulussa olikin se, että olimme jouluaaton Pirkon ja Penun kanssa kolmestaan kotona. Söimme, kävimme ulkona, avasimme lahjoja. Päivä oli melkein kuin mikä tahansa vapaapäivä, ja se oli kivaa! Illalla korkkasimme punaviinipullon pitkästä pitkästä aikaa ja kaivoimme kaappien kätköistä Trivialin (yhden niistä kymmenistä, joita aikoinaan pelasimme ahkerasti) ja pelasimme viinin ja herkkujen kera kynttilänvalossa yhden kierroksen. Se oli ehdottomasti joulun paras hetki!

Joulupäivänä ja Tapaninpäivänä kävimme Pirkon vanhemmilla kylässä ja pyhien jälkeen ajelimme omien vanhempieni luokse myöhäiseen joulunviettoon. Tapaninpäivänä alkoi jouluruuat tulla jo korvista ulos ja menimmekin sushille. Ah! Joulun toiseksi paras hetki! :D Totesinkin tuolloin, että jos ensi jouluna olemme Suomessa, olemme pyhät aivan kolmistaan ja syömme sushia, fonduetä ja kaikkea muuta, mitä mieli tekee, mutta jouluruokia ei ole pakko laittaa.

Penun ensimmäiseen jouluun kuului joulukuusi, lahjoja (melko paljon, vaikkemme itse ostaneet yhtään mitään), yhteistä aikaa äitien kanssa, peuhaamista, ulkoilua ja pieni joulupiparin murunen, joka muuten näytti maistuvan oikein hyvin, sillä se mutusteltiin hartaasti viimeistä murua myöten. Muuten emme viitsineet tehdä Penulle mitään erityisiä jouluruokia, vaan hän sai omia herkkujaan: maustepihvejä, bataattikiekkoja ja keitettyjä herneitä. Ja hyvin maistui!

Lahjojen avaaminen oli melko jännää ja sitä tehtiinkin viitenä peräkkäisenä päivänä! Aatonaattona avasimme kotona isovanhemmilta tulleen ison paketin, josta löytyi vaaleanpunainen Minni-auto, joka tällä hetkellä toimii kävelytukena ja myöhemmin potkuautona. Päätimme avata paketin silloin, koska Penu oli juuri alkanut kävellä ympäri kotia keittiöntuoleihin nojaten. Ahtaassa kodissamme tuolit tietenkin törmäilivät seiniin ja huonekaluihin, joten ajattelimme, että auton kanssa olisi helpompi liikkua. Muista paketeista löytyi seuraavina päivinä muun muassa vaatteita, kirjoja, Brion mäyräkoiralelu, palikoilla täytettävä norsulelu ja Duploja.

Kaiken häsellyksen jälkeen on ollut ihana rauhoittua kotiin. Loppuvuosi meneekin rennoissa merkeissä kotosalla. Sushin rakastajana sain ylipuhuttua Pirkon taas sushille, mutta muutoin hengailemme kolmestaan omassa pihapiirissä. Käymme ehkä katsomassa kuuden aikoihin raketteja pihallamme, jos niitä ammutaan. Jos jaksamme Pirkon kanssa, valvomme puoleenyöhön, mutta jos emme, käymme ajoissa nukkumaan ja kuuntelemme pauketta peiton alta. Vuosi vaihtuu onneksi ilman sen suurempia juhlimisia.

Tämä vuosi on ollut ihana, ihmeellinen ja erilainen, sillä saimme elämäämme täydellisen pienen tytön, joka jaksaa ilahduttaa meitä joka päivä olemassaolollaan! Ensi vuonna meillä asustelee jo taapero ja joudumme heittämään hyvästit vauvavuodelle. Toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan ihania hetkiä, iloa ja uudenlaista arkea pienen taaperon kanssa. Kulunut vuosi on ollut vauvarikas tuttavapiirissämme ja blogimaailmassa, mutta siitä huolimatta toivon plussatuulia ensi vuodelle kaikille niille, jotka vielä joutuvat odottamaan omaa ihmettään! Ihanaa uutta vuotta kaikille!