Penu matkailee osa 1

Olemme olleet jo melkein pari viikkoa Suomessa, mutta blogin ääreen en ole ennättänyt. Vuorokaudet tuntuvat nykyään paljon lyhyemmiltä kuin aikaisemmin. :D Matka meni oikein kivasti ja lisäsi meidän itseluottamusta matkustamiseen vauvan kanssa. Se on mahdollista! Ja mukavaa! Tuli heti kauhea matkakuume ja aloin haaveilla erilaisista reissuista. Harmi, että tällä kotihoidontuella ei kovin pitkälle pötkitä ainakaan useasti vuodessa. Mutta palataanpas hieman taaksepäin ja vilkaistaan Penun ensimmäiseen ulkomaanmatkaan.

Menolento kesti reilut 5,5 tuntia ja jännitin todella paljon etukäteen, miten matka menee, sillä Penu ei ole nukkunut sylissä sitten helmikuun. Lentomme lähti puoliltapäivin, joten takana olivat onneksi hyvät yöunet. Päikkärit jäivät valitettavasti nukkumatta, joten jännittyneinä astelimme koneeseen. Ja siellähän riitti ihmeteltävää! Paljon ihmisiä, penkkejä, ikkuna ja verho, hätäpoistumisohjeet, ruokapöytä - tutkittavaa riitti. Penu yllätti meidät äidit olemalla todella kiltisti. Pieni itku tuli ennen nukahtamista, mutta sekään ei kauaa kestänyt. Minulla oli kentällä ja koneessa Tula free-to-grow mukana, joten reppuun oli suhteellisen helppo nukahtaa. Säädöt kun laittoi löysälle, onnistui repun pitäminen koneessa ainakin sen verran, että omat kädet saivat vähän levätä. Loppujen lopuksi Penu nukkui kahdet noin tunnin päikkärit sylissä. Muuten lento meni ihmetellessä, syödessä, keikistellessä takana istuville matkustajille (jotka muuten olivat ihanan lapsiystävällisiä ja jaksoivat viihdyttää Penaa pitkän aikaa) ja kävellessä keskikäytävällä.

Olimme bookanneet hyvän hotellin, jossa voisimme viettää aikaa, mikäli vauva sitä vaatisi tai vettä tulisi kaatamalla koko viikon. Tämä oli hyvä valinta, sillä hotellilla riitti tekemistä ja katseltavaa niinä hetkinä, kun siellä olimme. Erityisesti loppuviikosta hyvä hotelli osoittautui nappivalinnaksi, sillä sairastuin itse vatsatautiin ja makasin reilun vuorokauden sängyssä eikä mikään pysynyt sisällä. Niinpä Pirkko sai leikkiä yksinhuoltajaa ja seikkaili Penun kanssa hotellilla.

Madeira yllätti meidät kauneudellaan ja tykästyin saareen kovasti. Madeiralla en ollut koskaan käynyt, mutta muutamilla Kanariansaarilla on tullut vierailtua enkä ole mikään Kanaria-fani, koska siellä on liikaa suomalaisia ja ryyppääviä turisteja. Tai no, riippuu toki paikasta, mutta tällainen kuva minulla on. Madeira taasen on eläkeläisten paratiisi. :D Yhtään öykkäävää turistia en nähnyt, vaan kaikki olivat eläkepäiviään rennosti viettäviä vanhuksia. Sopi meille, sillä ketkä jaksaisivatkaan ihastella enemmän meidän vauvaa kuin vanhukset?! :D

Penu sai koko reissun aikana todella paljon huomiota kaikilta ihmisiltä! Paikalliset olivat todella lapsiystävällisiä ja huomioivat vauvan joka käänteessä. Tarjoilijat tulivat aina juttelemaan Penulle ja silittelemään poskia tai sitten he vain vilkuttelivat kauempaa. Monet eläkeläismummot (etenkin Briteistä) tulivat ihastelemaan Penun suuria kauniita silmiä ja kehuivat, kuinka goooorgeous hän on! Me äidit tietenkin hymyilimme ja myhäilimme mukana, kuinka ihana vauva meillä onkaan! :) Erinäiset huomionosoitukset tekivät hyvää meidän vierastavalle nappulalle. Nykyäänkin vierastusta ilmenee, mutta ei ollenkaan enää niin pahasti.

Ensimmäisinä päivinä kävelimme aina aamupäivästä jonnekin ja nautimme auringosta ja valosta. Iltapäivisin alkoi usein sadella, jolloin palasimme hotellille. Matkarattaamme (Mutsy Nexo) osoittautuivat hyväksi hankinnaksi. Olimme niihin todella tyytyväisiä ja saimme lastattua rattaat aina täyteen tavaraa, kun lähdimme taivaltamaan. Huono puoli Madeiralla olivat kapeat ja hieman huonot kävelytiet, joten monesti rattaita työntäessä tuntui, kuin olisi mennyt perunapellossa. Rattaita oli myös huomattavasti hankalampi nostaa erilaisten kynnysten yli kuin Emmaljungia. Noh, ehkä ne sen takia ovatkin matkarattaat. Reissun aikana Penu nukkui kaikki päiväunet rattaissa. Kun olimme liikkeellä, nukkui hän usein vain yhden syklin (noin 35-45 min), mikä on tavallista myös täällä kotona. Siitä johtuen pyrimme nukuttamaan toiset päikkärit aina hotellilla, jossa saimme rattaat parvekkeelle tai sisälle huoneeseen. Näin Penu veteli noin 1,5-2,5 tuntia, ja äiditkin saivat levätä samalla.

Iltaisin laitoimme Penun muutaman kerran rattaisiin nukkumaan iltaunille (onnistui kaksi kertaa), jolloin pääsimme rauhassa kahdestaan syömään. Muina iltoina yritimme venyttää rytmiä sen verran pitkäksi, että Penu pysyi juuri illallisen ajan hereillä ja sai syödä yhdessä meidän kanssa. Illallisen jälkeen menimme usein nukkumaan melkein koko konkkaronkka. Yöunet Penu nukkui pinniksessä pääsääntöisesti todella hyvin. Reissussa hän taisi tottua siihen, että saa nukkua äitien kanssa samassa huoneessa, joten kotona onkin ollut taas hieman levottomampaa yöunien kanssa.

Palatessa meillä oli iltalento ja laskeuduimme Helsinkiin vasta puolenyön jälkeen. Pelkäsin taas etukäteen, osaisiko Penu nukahtaa yöunille koneessa, mutta hän yllätti jälleen kaikki ja lento meni kuin unelma! Penu nukahti ilman minkäänlaisia itkuja ja nukkui lähes neljä tuntia ja heräsi vähän ennen kuin laskeuduimme Helsinki-Vantaalle. Kotona uni ei meinannut ihan heti tulla, kun olimme täällä keskellä yötä, mutta kun untenmaille päästiin, nukkui Penu sikeämmin ja pidempään kuin koskaan.

Kaiken kaikkiaan matka meni siis loistavasti ja saimme kaikki rentouduttua ja nautittua valosta. Kirjoitan seuraavaan postaukseen vielä muutamista käytännön asioista, mitä vauvan kanssa matkustaessa huomasimme.