Iloa, katkeruutta ja hämmennystä

Lähestulkoon kaikki raskausuutiset ja synnytyskertomukset saavat minut nykyään herkistymään. Olen aina ollut liikkis, mutta nykyään minun on vaikea lukea mitään tarinoita lapsista, raskauksista tai synnytyksistä itkemättä! Heh. :D Voi olla, että hormoneilla on edelleen vaikutusta asiaan. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, mitä kaikkea muuta raskausuutiset saavat liikutuksen lisäksi aikaan.
 
Saimme jokin aika sitten tietää, että eräs ystävämme odottaa toista lastaan. Ensimmäistä hän odotti samaan aikaan, kun me odotimme Penua. Uutinen ja sen kuuleminen herätti minussa kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita, jotka yllättivät itseni ja saivat jopa hieman hämilleen. Päällimmäisenä olin tietenkin todella iloinen heidän puolestaan ja tirautin (tietenkin) pari onnenkyyneltä. Tiedän, että he odottivat ensimmäistä lastaan tavallista pidempään, joten oli aivan ihana uutinen, että toinen oli tärpännyt niinkin pian.

Tiedän, että en halua enempää lapsia ja olen todella onnellinen Penusta, mutta uutisen kuultuani minulle tuli vähän haikea fiilis siitä, etten enää saa kokea raskautta. Okei, tässä vaiheessa ihmettelen itsekin, miksi ajattelen näin, koska raskausaika oli karmeaa enkä todellakaan haluaisi kokea sitä uudelleen! Aika kyllä kultaa muistot, sillä tällä hetkellä näen raskausajan melko seesteisenä ja jännittävänä aikana - onhan se todella ainutlaatuista, kun saa seurata vatsan kasvua ja odottaa uutta pientä ihmiselämää saapuvaksi. Onneksi blogistani löytyy muistutuksia siitä, millaista oma raskausaikani todella oli! :D En siis oikeasti todellakaan haluaisi olla uudestaan raskaana, joten olen hämmentynyt siitä, miten haikea olo toisen raskaudesta saattoi tulla.

Kaikista vähiten kuvittelin, että olisin kateellinen, tai ehkä ennemminkin katkera, toisten raskausuutisista, sillä meillähän on jo lapsi! Miksi ihmeessä minun täytyisi tuntea enää minkäänlaista katkeruutta tai kateutta? Eihän meidän enää tarvitse käydä läpi hedelmöityshoitoja! Miksi siis olisin enää kateellinen siitä, että toiset raskautuvat nopeasti, yksinkertaisesti ja vielä ilmaiseksi? Mutta kyllä, olen katkera ja olen kateellinen. Olen kateellinen lähinnä siitä, että "normaalit" ihmiset onnistuvat saamaan lapsia niin helposti. Olen katkera siitä, että en koskaan saa kokea itse sitä tunnetta, kun yhtäkkiä vain ajattelee, että hei, mä saatan olla raskaana, täytyypä käydä ostamassa raskaustesti. Ei, mä en koskaan saa yllättyä iloisesti, vaan me joudumme laskemaan päiviä ja stressaamaan ajoitusta ja laskemaan piinapäiviä, joiden olemassaoloa suuri osa ihmisistä ei edes tiedosta. Ja taas mä ajattelen, että miksi ihmeessä mä tunnen tällaista, koska meillä on jo lapsi! Ei meidänkään tarvitse enää laskea päiviä ja zoomailla erilaisia tikkuja ja testejä, josko ovulaatio olisi tulossa vai menossa.

Olen hämmentynyt siitä, mitä ajatuksia ja tunteita toisten ilouutiset voivat minussa saada aikaan. En olisi koskaan voinut uskoa ajattelevani näin! Siksi olen tällä hetkellä ennen kaikkea hämmentynyt. Olen todella onnellinen ja kiitollinen siitä, että meillä on aivan täydellinen lapsi, jonka loppupeleissä saimme melko helposti. Olen myös aidosti iloinen muiden raskauksista ja heidän onnestaan. Mutta kaikesta huolimatta välillä tuntee katkeruutta ja kateutta. Kaipa se on ihan normaalia. Onneksi tämän kaiken tiedostaa itse, joten tälle hämmennykselle pystyy jopa nauramaan.