Rv 36+1 ja loppuraskauden oireita

Lääh, puuh. Täällä tosiaan elellään loppuraskauden aikaa. Tein ensimmäisen kolmanneksen jälkeen listauksen alkuraskauden kulusta, joten voisin tehdä nyt samantyyppisen listauksen loppuraskaudesta.

Hengitys
Tuntuu siltä, että keuhkot olisivat pienentyneet aivan minimiin ja pelkkä puhuminenkin ottaa koville. Ääneen lukeminen on ihan toivotonta. Luen usein Pirkolle blogipäivityksiä ääneen, mutta nykyään tämä on jo aika haastavaa. Vähän väliä täytyy pitää tauko ja vetää henkeä. Huoh.

Maha
Maha painaa, tuntuu isolta ja raskaalta. Nyt ymmärrän hyvin, mistä tulee suomen kielen ilmaisu olla raskaana. Raskasta tämä nimittäin on. Etenkin makuuasennosta nouseminen on hieman tuskallista ison mahan takia, tai jos olen istunut kauan, on nouseminen ja liikkeelle lähteminen silloinkin haastavaa.

Selkä
Selkä oireilee välillä, jos on pitkään pystyssä tai lähtee kävelylle. Onneksi istuminen auttaa ainakin vielä tällä hetkellä.

Turvotus
Oi, se turvotus! Yksi asia, jota odotan kuin kuuta nousevaa, on tästä turvotuksesta eroon pääseminen. Sormet ja jalat ovat olleet vähän turvonneita jo pidemmän aikaa enkä ole voinut pitää sormuksia sormessa enää moneen kuukauteen. Vähän ennen joulua turvotus nousi kuitenkin aivan infernaalisiin sfääreihin. Olin kuvitellut, ettei se enää voisi paheta, mutta mitä vielä! Jalat näyttävät puupökkelöiltä, jotka ovat polvesta nilkkaan asti täysin samanpaksuiset. Voi, sääreni! Mihin olettekaan kadonneet? Jalkapöydät ovat myös naurettavan näköiset: ihan kuin joku olisi pumpannut ne täyteen ilmaa. Sormet ovat muuttuneet prinssinakeista kohti HK:n sinistä, ja pikkuhiljaa alkaakin pelottaa, mahtuvatko sormukset enää koskaan sormeeni. Turvotusta tuntuu olevan muuallakin: käsivarsissa, kasvoissa... Tätä osaa raskaudesta en todellakaan tule kaipaamaan!

Supistukset
Jo useiden viikkojen ajan olen kärsinyt erilaisista supistuksista. Meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, mistä on kyse. Alaselkää on alkanut vihloa vähän menkkamaiseen tapaan. Kipu tulee yllättäen alas ja leviää vähän niin kuin aaltoina usein ylöspäin, joskus koko selän alueelle. Alavatsaa kiristää aina silloin tällöin. Myös vatsa kovettuu välillä kivikovaksi, mikä tuntuu aika ikävältä. Aluksi luulin, että kyseessä on jokin ruuansulatukseen liittyvä häiriö, sillä olen välillä kärsinyt täysin samanlaisista oireista jo ennen raskausaikaa. Yhtenä päivänä tajusin myös sen, että eräänlaiset "Penan liikkeet" ovatkin supistuksia! Olin aina kuvitellut, että Pena jotenkin venyttää itseään erikoiseen asentoon, mikä tekee kipeää, mutta ei, supistushan tuo sittenkin on. Tunne lähtee aivan vatsan yläosasta ja leviää ihan alas asti, mistä se kiristää todella epämiellyttävän tuntuisesti. Tällöin koko maha muuttuu täysin kovaksi ja olo on todella tukala. Usein oheen tulee vielä vähän kuumia aaltoja. Ihanaa.

Kuumuus ja hikoilu
Puh! Tuntuu siltä kuin olisin lähes koko ajan saunassa. Kotona täytyy riisua vaatteita vähän väliä, kun tuntuu siltä, että hiki valuu kunnon noroina. Keskiraskaudessa hikoilu helpotti hieman (alkuaikoina hikoilin kuin pieni porsas), mutta nyt hikoilen (etenkin öisin) aivan valtavasti. Herään monta kertaa yössä erinäisistä syistä ja lähestulkoon aina lakanat ovat aivan hiestä märät. Siinä onkin sitten mukava jatkaa unia, kun ei lakanoita viitsi alkaa vaihtaa keskellä yötä.

Vessassa ravaus
Voi apua! Käyn välillä 15 minuutin välein vessassa, kun tuntuu siltä, että rakko olisi halkeamaisillaan. Monesti se onkin, mutta yhä useammin käy niin, että ulos ei tule paljon mitään, vaan Penahan se siellä on vain mukavasti painanut rakkoa, jolloin hädäntunne on suuri.

Vatsa sekaisin
Juuh, vatsa toimii päivittäin välillä vähän turhankin usein. Lukemani perusteella tämä on kuitenkin melko yleistä loppuraskaudessa. 

Kipeä häpyluu
Liikkuminen, tietyt asennot tai esimerkiksi jalan nostaminen tuntuvat todella inhottavasti häpyluussa. Sitä on kyllä jomottanut jo pidemmän aikaa, joten ihan uudesta vaivasta ei ole kyse.

Kävely
Niin, muistutan lähinnä suurikokoista valasta, joka etenee vaappuen. Tai no, valaat nyt eivät ehkä vaapu, koska ne uivat vedessä, joten ehkä pingviini olisi osuvampi vertauskuva. 

Hajamielisyys
Saa nähdä, paheneeko tämä vielä, mutta hajamielisyyttä on ollut ilmassa viime aikoina. Saatan jättää jonkin asian tekemisen täysin kesken, kun en tajua tehdä asioita loppuun asti. Pirkko sitten kulkee perässäni ja viimeistelee sen, mikä minulta on jäänyt kesken. Eräänä päivänä esimerkiksi kaupasta tultuamme purin kauppakassit keittiön pöydälle ja jätin ne siihen. Lähdin puuhailemaan kaikkea muuta ja vasta jonkin ajan päästä huomasin, että Pirkko latoi ostoksia jääkaappiin. Itselläni ei ollut käynyt edes mielessä laittaa niitä sinne!

Herkkyys 
Hehe. Pirkko on jo muutamaan otteeseen huomauttanut, että hormonitasoni ovat selvästi taas jotenkin nousseet. Alkuraskauden herkkyyden ja itkuisuuden jälkeen rauhoituin lähes normaaliksi keskiraskaudessa. Nyt loppua kohden itkuisuus on tuntunut välillä räjähtävän käsiin. Yhtenä aamuna aloin yhtäkkiä itkeä hervottomasti, ja kun Pirkko tuli halaamaan ja lohduttamaan ja kyselemään, mikä oikein on, vastasin vain, etten tiedä. Sillä hetkellä vain itketti kovasti. :D Onneksi on ihana ja ymmärtäväinen vaimo, joka jaksaa pitää huolta. <3