Eilen kävimme Pirkon kanssa illalla kävelyllä ja sanoin Pirkolle, että tämä tammikuu on mennyt todella nopeasti. Luulin tosiaan, että aika matelisi eteenpäin, mutta päinvastoin! Laskettuun aikaan on enää vajaa 1,5 viikkoa.
Olen mielestäni ollut todella rauhallinen tässä viimeisinä viikkoina enkä ole ollut turhan kärsimätön, vaikka olo välillä onkin tukala. Tähän asti en ole kertaakaan oikeasti ajatellut, että Penu tulisi vielä. Mutta eilen tuli ensimmäisen kerran sellainen olo, voisiko synnytys mahdollisesti lähestyä. Koko päivän oli vähän kummallinen fiilis ja suoli tyhjeni ihan kunnolla. Ehkä...?! Tai sitten ei.
Supistuksia tulee edelleen päivittäin: välillä enemmän, välillä vähemmän, välillä kivuliaita, välillä täysin kivuttomia. Kertaakaan supistukset eivät ole kuitenkaan olleet mitenkään säännöllisiä, vaan niitä on tullut silloin tällöin pitkin päivää. Välillä ehkä muutamia peräkkäin ryppäässä, mutta ei kuitenkaan montaa. Luulen, että odottelu saa siis jatkua vielä jonkin aikaa.
Aika kuluu lähinnä kotosalla. Neuloosi jatkuu edelleen ja pieniä sukkia ja tumppuja, vähän isompia pipoja ym. syntyy jo kuin tehdastuotannolla! :D Toissapäivänä muutama kaveri kävi kylässä illalla ja tuntui, että tuo visiitti vei kaikki voimat. Koko eilisen päivän olin todella naatti eikä tänäänkään ole mikään kovin virkeä olo. Onneksi voi vain ottaa rennosti. Iltaisin yritämme käydä Pirkon kanssa ulkona kävelyillä. Muutamalla kerralla minulla on ollut joku ihan ihmeellinen vire päällä, kun olen jaksanut kävellä melkein normaaliin tahtiin. Eilen käveltiin melkein 2 kilometriä! :D :D Aiemmin kävelyt ovat erinäisistä syistä olleet vain korttelin ympäri -tallusteluita, joten nämä ihmeelliset spurtit ovat tuntuneet jo kunnon urheilulta. Nyt iltaohjelmistoon on tullut myös kyykkäys - josko tällä olisi jotain vaikutusta synnytyksen edistämiseen. Tuskin. Mutta on kyllä ihanaa, kun pääsee vähän liikkumaan kammottavien iskias-kipujen jälkeen!
Tänään aamulla sanoin Pirkolle, että nyt alkaa olla vähän sellainen fiilis, ettei oikein tee mieli nähdä kauheasti ihmisiä. En tiedä, johtuuko tämä vain väsymyksestä vai siitä, että ihmisten tiedustelut (no, eikö vieläkään ole mitään tuntemuksia?) alkavat ottaa vähän päähän. Kyllä me sitten ilmoitetaan, kun jotain tapahtuu (tai siis on tapahtunut)! Saa nähdä, tuleeko tässä vielä erakoiduttua ihan kunnolla, jos Pena päättää tulla vasta ystävänpäivän tienoilla. Onneksi viihdyn kotona vielä toistaiseksi ihan hyvin ja saan ajan kulumaan - ainakin niin kauan kuin lankaa vain riittää.
Hei tiedätkö, voin niin samaistua tuohon ärsytyksen tunteeseesi ihmisten tiedusteluista!
VastaaPoistaOnhan se tietysti todella kivaa ja mieltä lämmittävää, että läheisiä ja ystäviä kiinnostaa ja kovasti odottelevat jo pientä saapuvaksi. Koska tässä nyt kuitenkin on itsellä päälimmäisenä kova huoli hepatogestoosin takia, nukun vain parin tunnin pätkiä koska herään tunnustelemaan vauvan liikeitä, olen päivisin tosi itkuinen kun väsymys ja huoli ottaa vallan ja muutenkin ahdistaa koko odottelu, niin alkaa jo toivomaan rauhaa tähän loppuun. Hyväähän kaikki tarkoittaa, ja ovat jossain määrin myös huolestuneitakin, ei vaan jaksa päivittää tilannetta jatkuvasti.
Kuitenkin, siinä vaiheessa kun olemme nyt maininneet(taisi olla virhe :D ), että menemme käynnistysarvioon, joka siis oli eilen, niin ihan älytöntä, että äidit, iskät, siskot jne kaikki soittaa erikseen ja tsempittää synnytykseen. Sitten kun tiesivät, että aika meillä oli 9:30 niin ensimmäinen tiedustelupuhelu oli tullut klo 11 mennessä, että "joko se vauva on syntynyt?".
Tuli ihan fiilis, että voi helvetti nyt sentään :D kyllä me sitten ilmotetaan kun se vauva on maailmassa. Että istumme tosiaan täällä päivystyksen odotushuoneessa ja äsken otettiin käyrää 20min ja nyt vielä odotamme reilu tunnin lääkäriaikaa, joka tekee sisätutkimuksen, jonka perusteella tehdään kännistysARVIO! Eli ei ole vielä päätetty mitään, koska käynnistetään ja koska kyseessä on käynnistys, voi käynnistyksen aloitustavasta ja paikkojen kypsyydestä riippuen mennä muutamasta tunnista vaikka viikkoon ennen kuin se vauva syntyy!
Pikkasen piti ihmisten innostusta hillitä, että nyt ihan oikeesti loppuu se pommitus ja soittelu, että kyllä ihan varmasti ovat ensimmäisten joukossa ja saavat tietää kun se vauva syntyy.
Kumpa se synnytys alkaisi itsestään ennen ensi viikon keskiviikon käynnistysarviota, niin saisi jotenkin enemmän rauhassa olla. Nyt kun tietysti kaikki läheiset odottaa kuin kuuta nousevaa ensiviikkoa... :D
Tsemppiä siis loppumetreille ja viimeisille päiville-viikoille. Suoraan sanottuna, ehkä ihan hyväkin vaan rauhottua oman perheen pariin, tai kehitellä jotain sellaista ohjelmaa johon ei liity vauvasta ja synnytyksestä juttelut, jotta aikakin menee nopeammin :)
Voi ei! Onpas olleet vähän ehkä turhan yli-innokkaita nuo teidän sukulaiset!! Mua lähinnä ärsyttä oman äidin tiedustelut, joita ei vielä onneksi ole tullut kauheasti, mutta luulen, että mitä pidemmälle mennään, sitä enemmän saa olla vastaamassa puhelimeen ja viesteihin. Jossain vaiheessa on sit kyllä pakko sanoa suoraan, kun ottaa tarpeeksi päähän.
PoistaTsemppiä myös sinne viimeisiin päiviin! Toivotaan, että pääsisit oman mielenrauhan vuoksi vähän aikaisemmin käynnistykseen.
No siellä eletään tosi jänniä aikoja, onnea tulevaan koitokseen:)
VastaaPoistaMuistelen lukeeneni jostain, sillon aika tarkkaan 2 vuotta sitten, että osalla synnytyksen lähestyessä tulee tollanen "pesässä" pysyminen tarve:D Mekään ei enää uskallettu ottaa keneenkään yhteyttä kun muuten ne luulivat että on vauvauutisia! Eli aika paljon siinä sitten vaan oltiin kotosalla keskenämme odottelemassa:D
Tää on siis selkeesti tollasta pesässä pysymisen tarvetta! :D Harmittaa, ettei vaimo voi olla koko aikaa täällä mun kanssa, mutta ehkä me höperöidyttäis liikaa, jos molemmat täällä vain odoteltaisiin.
PoistaJa kiitos! Onnea tarvitaan! :)
Mielenkiintoista kuulla ja nähdä, mihin asti Pena odotuttaa itseään noilla supistusmäärillä. Tsemppiä tsemppiä, jos vielä oot(te) yhtenä palana. :)
VastaaPoista