Puolivuotias!

Apua, nyt voimme puhua jo vuosista (tai lähinnä puolikkaista), kun Penun ikää kysellään. Se on jo puolivuotias! Meidän pieni vauvamme on siis jo kuusi kuukautta, mitä on vaikea uskoa. Onko tuo ihana, pieni, hymyilevä nappula ollut ilonamme jo niin pitkään?

Eilen oli virallinen puolivuotispäivä ja juhlistimme sitä otattamalla Penusta virallisia kuvia. Samalla saatiin myös muutamat perhepotretit räpsäistyä. Nyt vain odottelemme tuloksia! Jännää! Kuvaaja oli meille tuttu jo muutamien vuosien takaa hääkuvauksestamme, joten tiesimme vähän mitä odottaa. Kuvaukseen liittyen oli kuitenkin monta jännitysmomenttia etukäteen, mutta loppujen lopuksi kaikki meni käsikirjoituksen mukaan. Ensinnäkin jännitimme säätä, sillä kuvat otettiin ulkona. Toiseksi jännitimme Penun suhtautumista kuvaajaan, sillä vieraat ihmiset ovat edelleen olleet aika pelottavia. Kolmanneksi jännitimme sitä, räjäyttääkö Pena kesken kuvauksen pari päivää odotetun kakan. Ei räjäyttänyt. Onneksi tuli vasta kotimatkalla. :D

Meidän puolivuotias teki merkkipäivänsä kunniaksi ensimmäisen hampaansa. Eilen alaikenissä alkoi loistaa pieni valkoinen terä, joka sieltä pikkuhiljaa puskee esiin. Olimme havainneet tilanteen kaksi päivää aiemmin, minkä myötä näille äideille selkiintyi taas monta asiaa. Löytyi syy kitinälle, jatkuvalle kuolaamiselle, asioiden jyystämiselle jne. Aiemmin olimme vain torveloina ajatelleet, että ei se nyt vielä voi hampaita tehdä! No, kyllä selvästi voi.

Pieni neitokaisemme oppi heinäkuun aikana kierimään. Ryömiminen ei edelleenkään suju (ja sekös turhauttaa!), mutta joitakin viikkoja takaperin neiti tajusi, että kierimällä pääsee liikkumaan paikasta A paikkaan B - ainakin teoriassa. Välillä suunta on valitettavasti väärä, sillä kroppa pyörii aina sivulle, vaikka silmät olisivat tiukasti tavoiteltavassa kohteessa kiinni. Koko maailma tuntui avartuvan, kun neiti äkkäsi, että pääsee itse mutustamaan leikkimaton reunoja, kun heittää parit kierrokset ympäri ja - voíla - jo ollaan päätepisteessä! Voi sitä riemun määrää, kun typy lähti parin metrin tutkimusmatkalle olohuoneesta kohti työhuonetta. Tuohon asti Penu oli tyytynyt tarkkailemaan työhuoneen kirjahyllyä turvallisesti leikkimatolta vähän kauempaa ja välillä kirjoja oli käyty ihailemassa äitien sylistä käsin. Mutta oi onnea, kun sinne pystyi suuntamaan ihan itse!

Puolivuotiaamme on kaikkiaan varsin tyytyväinen tapaus. Hän hymyilee paljon ja jaksaa nauraa meidän äitien tyhmille jutuille. Neidillä tuntuu olevan paljon asiaa, sillä juttua tulee vaikka minkä verran. Erilaiset laululeikit jaksavat viihdyttää ja luonnon tarkkailu on mukavaa hommaa. Puille on kiva jutella ja niitä on kiva ihmetellä. Viime päivinä kissat ovat alkaneet kiinnostaa erityisen paljon ja välillä syömisestä ei meinaa tulla mitään, kun katseella täytyy etsiä kissoja.

Vaatteissa alamme pikkuhiljaa siirtyä kokoon 68. Viime viikolla huomasimme yhtäkkiä, että vanhat vaatteet alkavat olla pieniä eikä uusia ole hankittu. Niinpä suuntasimme nokkamme kohti Helsinkiä ja kävimme päivittämässä Penun vaatevarastoa. Nyt pärjäämme taas hetken aikaa, jollei neiti ota yhtäkkistä kasvupyrähdystä. Sinttiäisemme on vielä kovin pieni, vaikkakin hyvin jäntevä tapaus. Puolivuotisneuvolassa mittaa oli 64 cm ja painoa 6565 grammaa. Nappula kasvaa täysin samaa tahtia kuin Raija-äitinsä. Löysimme nimittäin minun neuvolakorttini pari päivää sitten ja on ollut hauska verrata kasvuamme, joka on lähestulkoon identtistä!

Tällä hetkellä puolivuotiaamme vetelee sikeitä parvekkeella, ja äidit rentoutuvat sisällä kahvikupin ääressä. Nautimme vielä viimeisistä yhteisistä lomapäivistä, sillä ensi viikolla Pirkko suuntaa taas töihin ja me jäämme Penun kanssa kahdestaan kotiin. Vähän jo jännittää, mitä siitäkin oikein tulee, mutta eiköhän tuostakin selvitä. Mulla on onneksi iso tyttö seuranani täällä! :)