Niinhän siinä sitten kävi, että meidän pieni pirpana, pienen pieni sinttiäinen päätti lähteä eilen liikkeelle! Joitakin aikoja sitten Penu alkoi kotona hiljalleen ryömiä leluja kohti, jos lelut olivat tarpeeksi lähellä. Tarpeeksi lähellä tarkoitti siis noin puolen metrin etäisyydellä - metri oli jo aivan liian kaukana! Jos matka oli yhtään liian pitkä, nousivat kädet ja jalat saman tien ilmaan huutokonsertin saattelemana.
Eilen kävin Penun kanssa työpaikallani moikkaamassa työkavereita. Siellä tapahtui jotain ratkaisevaa! Liekö syynä ollut uusi ympäristö, kiiltävät pöydänjalat, joita vasten oli kiva hinkata ikeniä, toinen pieni lapsi vai mikä, mutta siellä Penu lähti möngertämään eteenpäin kuin tuulispää, kun hänet laski lattialle! <3 Meno jatkui iltapäivällä lähes samanlaisena kotona. Tänään aamulla ryömittiinkin kotona reippaasti eri huoneisiin katsomaan maailmaa. Voi, miten se möngertäminen on suloista! Pysähdy, aika, pysähdy! Meidän tyttö kasvaa ihan liian nopeasti!
Hienoa, Penu! Siitä se lähtee. Maailma isoni hetkessä.
VastaaPoistaJoo, nyt mennään jo kovaa vauhtia! :)
PoistaGo Penu! Onko vielä vauhti typyllä kiihtynyt? Ja äidit pysyneet mukana? ;D
VastaaPoistaJoo, täällä mennään lujaa paikasta toiseen ja kissojen ruokakupit ovat alkaneet kiinnostaa! :D Äidit saavat olla tarkkana, kun typy viilettää menemään. <3
PoistaTäällä on pieni pakkotauko blogin kirjoittamisessa, koska tietokoneemme päätti luopua yhteistyöstä. Täällä siis odotellaan uutta konetta.