Penulle pikkusisaruksia?

Kun poistuimme klinikan hellästä huomasta reilu vuosi sitten, pähkäilimme jonkin aikaa, pitäisikö tehdä sisarusvaraus siittiöistä. Päätimme, että emme viitsi maksaa montaa sataa euroa siitä, että säilöisimme jotain, jolle ei välttämättä koskaan ole käyttöä. Emme kokeneet oleelliseksi myöskään sitä, että mahdolliset tulevat sisarukset olisivat biologista sukua keskenään (JOS nyt koskaan enää ryhtyisimme leikkiin uudestaan).

Välillä tulee jännän nostalginen olo, kun alkaa ajatella, että vuosi sitten olin raskaana ja olimme jo niin ja niin pitkällä. Myös Penun möngerrystä muistelee välillä kaiholla: kuinka hassua se oli, että joku pyöri tuolla mahassa! On siis täysin totta, että aika kultaa muistot. Ainakin näin on käynyt raskausajan kohdalla. Valitettavasti en voi sanoa samaa synnytyksestä.

Synnytys oli meille molemmille melko traumaattinen kokemus, joten kumpikaan meistä ei haluaisi kokea sitä enää uudelleen. Muistan myös itse sanoneeni monta kertaa raskausaikana, että jos joskus hairahdan puhumaan jotain sen suuntaista, että haluaisin kokea tämän uudestaan, saa minut palauttaa nopeasti takaisin maanpinnalle ja muistuttaa siitä, kuinka kamalaa koko raskausaika oli. Kaikki synnytyksen jälkeiset krempat ja vaivat ovat myös sellaisia, että ei kiitos, ei enää uudestaan.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut yli puoli vuotta ja Penu kasvaa vauhdilla, voin todeta, että teimme täysin oikean ratkaisun sisarusvarauksen kohdalla. Olemme jo useasti puhuneet Pirkon kanssa siitä, että lapsilukumme on täynnä emmekä halua enää lapsia. On ihana keskittyä Penuun ja hemmotella häntä ja antaa hänelle mahdollisuus harrastaa erilaisia asioita, joihin ei välttämättä olisi rahaa, jos lapsia olisi useampia. Lapsentekoprojektikaan ei ole mikään kovin halpa, vaan siihen saisi helposti uppoamaan pienen omaisuuden, joten voi olla, etteivät kukkaronnyörit antaisi myöten.

Ei, Penulle ei siis ole tulossa pikkusisaruksia. Me nautimme rakkaasta Penustamme koko rahan (siis ihan kirjaimellisesti) edestä! :D :D Koskaan ei tosin pitäisi sanoa ei koskaan, sillä voihan olla, että mieli on täysin muuttunut viiden vuoden päästä, mutta tällä hetkellä olen todella iloinen meidän omasta pienestä perheestämme enkä voisi olla onnellisempi: minulla on maailman paras vaimo ja täydellinen tytär!