Rakenneultra

Onpas ollut haipakkaa viime päivät! Tarkoitus oli päivittää kuulumisia rakenneultrasta samana päivänä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt tietokoneelle ultran jälkeen.

Rakenneultra oli siis torstaina (rv 20+3). Onneksi aika oli heti aamulla, joten ei tarvinnut jännittää iltapäivään asti, vaan odotus meni suhteellisen kivuttomasti. Edellisenä iltana jännitys alkoi nousta, ja aamulla olin melko hermostunut. Onneksi on kylmän rauhallinen Pirkko, joka osaa rauhoitella ja tasapainottaa minua juuri sopivasti.

Olimme etukäteen kuulleet, että aikaa kannattaa varata tunnin verran ja että bebeä pääsee ihastelemaan pitkän aikaa. Onneksi saimme työasiat sovittua niin, että tunnin tai kahden myöhästyminen ei haittaa. Pääsimme ajoissa vastaanotolle, ja meitä oli vastassa eri kätilö kuin viimeeksi. Jotenkin odotin samaa henkilöä, mutta voi olla, että tutkimukset tekee aina vain joku vapaana oleva henkilö. Onneksi tämäkin kätilö oli oikein mukava. Aluksi hän tiedusteli lyhyesti vointiani ja sen jälkeen makoilinkin jo tutkimuspöydällä.

Ja siellähän se Pena näkyi! Selvästi oli kasvanut edellisestä kerrasta. Oli mukava päästä kurkkaamaan, miltä Penan yksiössä näytti, ja tietenkin oli ihana päästä katsomaan itse Penaa. Kätilö aloitti mittailun saman tien ja eteni aika haipakkaa tahtia. Samalla hän kertoi, mitä kaikkea mittaili. Sydämen syke kuului hyvin, mutta vasta jälkikäteen tajusin, ettemme huomanneet kysyä, kuinka nopea syke oli. No, eipä tuolla niin ole väliä, uteliaisuuttani olisin lähinnä halunnut tietää.

Kaikki vaikutti kuitenkin hyvältä! Mitään poikkeavaa tai erikoista ei löytynyt, mikä oli todella helpottavaa kuulla. Kun mittaukset oli tehty, kätilö kysyi, haluaisimmeko tietää sukupuolta. No tottakai halusimme! Niinpä hän zoomaili vielä jalkoväliä kunnolla. Ennusteeksi saimme 90 %:n varmuudella tytön. Eli näillä näkymin sieltä olisi tulossa Penaliina! Jos tämä ennuste pitää paikkansa, osoittautuvat tieteelliset tutkimuksemme aiemmasta postauksesta oikeaksi. Viimeiset kaksi viikkoa mulla on ollut enemmän tyttöfiilis, ja sanoinkin Pirkolle, että luulen sieltä olevan tytön tulossa. Nyt jännätään ensi vuoden alkuun ja katsotaan, onko kätilön ennuste ja oma fiilis oikeassa.

Kaiken kaikkiaan vastaanotolla meni aikaa noin 15-20 minuuttia. Olimme helpottuneita, kun Penalla oli kaikki hyvin, mutta kun pääsimme ulos tutkimushuoneesta, oli vähän tyhmä ja hölmistynyt olo: olimme jotenkin odottaneet, että saisimme katsella Penaa vähän pidempään, mutta kätilö hoiti hommansa niin nopeasti (ja Pena oli todella yhteistyöhaluinen), joten ultraukseen meni varmaankin vain reilut 10 minuuttia. Tämä oli jopa paljon nopeampi käynti ja ultraus kuin niskaturvotusultrassa! Noh, mikäs siinä. Olemme onnellisia, että mitään poikkeavaa ei löytynyt ja että olemme taas askelen lähempänä tammikuuta.

Pena! (rv 20+3)

***Toim.huom. Sen saimme lisäksi tietää, että istukka sijaitsee kohdun etuosassa, niin kuin olin jo etukäteen arvellut, joten tämä vaimentaa potkuja vielä jonkin aikaa. Viimeisen viikon aikana olen silloin tällöin tuntenut pienen pieniä iskuja, jotka todennäköisesti ovat potkuja, mutta kunnon töminää saa odotella vielä hetken aikaa, jotta Penan liikkeet voimistuvat.