Rv 9+1

Meneepäs aika nopeasti! Eilen pyörähti jo 10. raskausviikko käyntiin! Mieletöntä. Kohta on jo puolet kesälomasta ohi emmekä ole ehtineet tehdä vielä yhtään mitään. Blogin puolellakin on ollut vähän hiljaista, kun on vain keskittynyt lepäämiseen ja sohvalla makoiluun. :D

Reilu viikko sitten päätimme tosin kuluttaa vähän aikaa ja mennä kiertelemään erilaisia vauvatarvikeliikkeitä. Halusimme nähdä, mitä kaikkea lapsiperheille kaupataan ja millä hinnalla. Valikoimaa oli tietenkin aivan älytön määrä ja kauhistelimmekin vähän sitä, mistä voi tietää, mitä kaikkea oikeasti tarvitsee. Hankintoihin saa myös uppoamaan melko kivasti rahaa, etenkin kun tarvitsemme kaikkien perusjuttujen lisäksi uuden auton. Noh, onneksi tässä on aikaa ottaa asioista selvää ja katsella rauhassa, mitä haluamme ostaa.

Edelleenkään emme ole tehneet yhden yhtä hankintaa Penaa varten. Muutamaan otteeseen olemme kävelleet vauvanvaateosaston läpi ja ihmetelleet, kuinka pieniä vaatteet ovat, mutta mitään emme ole vielä ostaneet. Jotenkin tuntuu edelleen aika epätodelliselta ajatus koko vauvasta, ja vauvanvaateosastoilla käydessä on olo tuntunut hieman eksyneeltä, aivan kuin olisimme väärässä paikassa. Olemme siis tyytyneet vasta pelkkään ihasteluun. Ehkä sitten ensimmäisen kolmanneksen jälkeen uskaltaa jo jotain pientä hankkia.

Ainut hankinta, jonka Penaan liittyen olemme tehneet, on äitiyshousut. Olen ollut viime päivinä niin turvonnut, että kaikki vaatteet kiristävät eikä mikään tunnu oikein mukavalta päällä. Kävimme siis ostamassa minulle kahdet halvat äitiyshousut. Vielä en ole päässyt niitä käyttämään, kun on ollut sen verran lämmin, mutta varmasti ensi viikolla tulevat kyllä korkattua.

Juhannusta ennen kärsin muutaman viikon ajan todella ikävästä etovasta olosta. Ihan varsinaisesta pahoinvoinnista ei oikeastaan voi puhua, mutta olo oli todella kuvottava koko ajan eikä mikään ruoka maistunut. Kaikki ällötti ja oksetti enkä halunnut/pystynyt itse laittamaan ruokaa ollenkaan. Onneksi on Pirkko. Juhannuksen jälkeen pahin etova olo onneksi helpotti, ja nyt suurin osa ruuista maistuu jo melko hyvin. Erilaiset hajut saavat kuitenkin etovan olon palaamaan hetkellisesti, esimerkiksi jääkaappia ei oikein tee mieli avata. Tosin vielä järkyttävämpi kokemus oli muutama päivä sitten eräässä kauppakeskuksessa, kun satuimme kävelemään foodcourtin läpi, jossa noin kuudesta eri pikaruokapaikasta levisi samaan tilaan karmaiseva rasvan ja erilaisen ruuan haju. Nenästä kiinni pidellen suuntasin äkkiä rullaportaisiin ja mahdollisimman kauas paistetun rasvan kärystä. Tästä lähtien taidan kiertää kauppakeskusten ruokaosiot mahdollisimman kaukaa.

Mitään erikoisia mielihaluja minulla ei vielä ole ollut. Paitsi salmiakki. Olen varmaan yksi Suomen suurimmista salmiakkihirmuista, ja jo ennen raskautta ainut huoleni oli se, miten tulen kestämään yhdeksän kuukautta ilman salmiakkia!!! Kaksi kuukautta on jo takanapäin ja seuraavat seitsemän tuntuvat olevan valovuosien mittaisia. No, ehkäpä tämä pieni vieroitus salmiakista tekee ylipäänsä ihan hyvää.

Maanantaina menemme ensikäynnille neuvolaan, ja sitä varten olemme täytelleet erilaisia lippusia ja lappusia. Olin yllättynyt siitä, että lomakkeissa puhuttiin puolisosta/kumppanista isän sijaan. Mahtavaa! Muistan nimittäin aikoinani lukeneeni eri blogeista, kuinka kaikki neuvolan asiakirjat ja lomakkeet olivat suunnattuja "normaaleille" heteroperheille. Tämä pieni muutos ilahdutti meitä tietenkin kovasti!