Ensikäynti neuvolassa

Viikko sitten kävimme ensikäynnillä neuvolassa. Tarkoitus oli kirjoittaa käynnistä saman tien, mutta sain aikaiseksi vain otsikon. :D On tainnut tämä lomailu viedä aika hyvin mennessään! Yhtään ei tekisi mieli istua tietokoneen ääressä lomalla. Noh, yritänpä saada edes jokusen rivin raapustettua tuosta käynnistä.

Etukäteen meitä jännitti jonkin verran, mutta ei mitenkään yltiöpaljon. Neuvola on todella lähellä meitä sijaitsevalla terveysasemalla, pyörällä sinne ajaa vain noin 5-10 minuuttia. Emme itse asiassa edes tienneet, että täällä on terveysasema niin lähellä, mutta tulipa nyt sekin tutuksi. Odotellessamme neuvolan aulatilassa muutaman muun äidin ja odottavan äidin seassa tunsimme itsemme taas todella eksyneiksi. Mitä ihmettä me teemme neuvolassa? Katselin jännittyneenä avautuvia ovia ja katselin ovien takaa ilmestyvää henkilökuntaa: voisikohan tuo olla meidän neuvolatätimme?

Muutaman minuutin myöhässä luoksemme asteli reippaan ja aidon oloinen kätilö ja kutsui meidät sisään. Heti ensi hetkestä lähtien tiesin, että tämä neuvolatäti on hyvä tyyppi! Hän oli vähän vanhemman oloinen, selkeästi pitkän uran tehnyt ja monenlaisiin perheisiin tottunut. Parasta oli se, että hän ei tehnyt meidän perhemuodostamme minkäänlaista numeroa, vaan huomioi meidät täysin normaalina perheenä, kuin olisimme olleet maailman luonnollisin asia. Oli ihana, että vastaanotto oli niin sydämellinen. Itselle tuli heti hyvä olo.

Mitään kovin erikoista tuolla käynnillä ei mielestäni ollut. Olimme etukäteen täyttäneet lomakkeita, joita kävimme läpi. Siinä aika oikeastaan menikin. Synnytyssairaala meidän tuli päättää, jotta saimme lähetteen ultraan oikeaan paikkaan. Olimme tätä jo etukäteen hieman pohtineet ja päädyimme onneksi siihen, mitä neuvolatätikin meille olisi suositellut.

Tunnin verran istuimme vastaanotolla ja hymyssä suin lähdimme sieltä pois. Varasimme saman tien jo seuraavan ajan ja ajan lääkärintarkastukseen. Nämä taisivat molemmat mennä elokuulle. Viime viikolla kävin myös labrassa antamassa aimoannoksen verta kaikkiin mahdollisiin näytteisiin. Tuo käynti poikkesi neuvolakäynnistä totaalisesti. Labratäti oli melko töykeän ja työhönsä kyllästyneen oloinen eikä oikeastaan puhua pukahtanut koko aikana mitään. En siis oikein tiedä, mitä näytteitä tuli otettua, kun meidät jo passitettiin ulos näytteenottohuoneesta ennen kuin ihmetykseltäni ehdin mitään kysyä.

Perjantaina vihdoin saimme odotettua postia, kun postilaatikkoon kolahtivat ajat sekä np-ultraan että rakenneultraan, joista ensimmäinen on jo ensi viikolla! Nyt yritämme saada lomapäivät täytettyä kaikella mahdollisella, jotta päivät ultraan kuluisivat mahdollisimman nopeasti ja huomaamatta. Pian ovat myös ensimmäiset 12 viikkoa takanapäin. Uskomatonta!