lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen kolmannes paketissa

Ensimmäinen kolmannes on nyt virallisesti ohi ja olemme selvinneet kriittisistä kahdestatoista viikosta. Nyt uskallamme hieman hengittää, vaikkei tämä tietenkään tarkoita sitä, että kaikki menisi täydellisesti loppuun asti. Sen verran olemme viime aikoina saaneet kuulla huonoja uutisia kavereilta ja tutuilta, että pieni huoli painaa koko ajan jossain takaraivossa. Yritän nyt kuitenkin nauttia tästä olotilasta ja raskaudesta, sillä itse en sille mitään voi, jos jotain tapahtuu. Mennään päivä kerrallaan ja käsitellään mahdolliset ongelmat sitten, jos niitä ilmaantuu.

Ajattelin hieman tiivistää kaikkea sitä, mitä ensimmäiseen kolmannekseen kuului.

Positiivinen raskaustesti
Noh, tämä on varmasti 98 %:lla odottajista ensimmäisellä kolmanneksella. :D

Menkkamaiset kivut
Nämä olivat riesana ensimmäiset raskausviikot. Erityisesti muistan sen, että viimeisillä työviikoilla olo oli välillä melko karmiva.

Väsymys ja päiväunet
Huh! Milloinkohan tämä väsymys helpottaa? Onneksi ehdin juuri ja juuri aloittaa kesäloman ennen kuin pahin väsymys iski päälle. Päiväunia en ole nukkunut koskaan - paitsi nyt raskausaikana. Välillä tuntuu siltä, että on vain yksinkertaisesti pakko päästä makuuasentoon ja saada pää tyynyyn.

Vessassa ravaaminen
Virtsaamisen tarve on lisääntynyt aivan mielettömästi. Nykyään en oikein selviä meidän normaalista kävelylenkistämmekään ilman, että on pakko käydä metsässä puskapissalla. Aamuisin herään viimeistään seitsemältä siihen, että vessaan on pakko päästä. Onneksi öisin ei ole vielä tarvinnut ravata vessassa muutamaa yksittäistä kertaa lukuunottamatta.

Etova olo
Yök! Pyh ja pöh! Tätä en kaipaa yhtään! Etova olo alkoi toukokuun lopussa viimeisinä työpäivinä. Jo silloin tuntui siltä, että mikään ruoka ei maistu ja kaikki vain ällöttää. Tätä jatkui aina juhannukseen saakka. Onneksi etova olo on nyt kaikonnut lähes kokonaan.

Aamupahoinvointi
Täytyy myöntää, että kyllä siinä jotain perää on, että pahoinvointia kutsutaan nimenomaan aamupahoinvoinniksi. Noin raskausviikolla 9 oksensin varmaan ensimmäisen kerran. Onneksi olen joutunut halailemaan pönttöä vain noin viisi kertaa. Nämä ovat kuitenkin olleet kaikki aamulla melkein heti sen jälkeen, kun on syönyt aamupalan. Heti oksennettua olo on tuntunut taas hyvältä.

Ailahtelu ja itkuisuus
Olen aina ollut melko tunteellinen, ja meillä Pirkon kanssa jako tuntuu menevän sillä tavalla, että Pirkko ajattelee järjellä ja minä tunteilla. Monet minun "ailahteluni" ovat siis Pirkon mielestä olleet täysin normaaleja. Itse olen kyllä huomannut, että liikutun paljon helpommin monista asioista. Paras esimerkki tähän on varmasti futiksen EM-finaali. Siinä vaiheessa, kun Ronaldo joutui pelin alkumetreillä poistumaan kentältä, sain aivan hillittömän itkukohtauksen, koska tämä oli mielestäni niin väärin ja epäoikeudenmukaista. :D Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa kyllä Pirkon kanssa molemmat nauroimme (ja minä tietenkin vollotin samaan aikaan), koska tilanne oli jotenkin niin koominen ja absurdi. Ihan näin tunteellisesti en koskaan ole ottanut mitään urheilukisoja, vaikka niitä ahkerasti tuleekin seurattua! Saa nähdä, minkälainen itkufestari Olympialaisista tulee! :D

Ensimmäinen neuvola
Neuvolakäynti osui 10. raskausviikolle ja oli onneksi miellyttävä kokemus.

Erakkoelämää
Lähes koko kesä on mennyt aika matalalla profiililla emmekä ole kauheasti nähneet ketään ihmisiä.

Salaisuuden paljastaminen
Kerroimme muutamille ihmisille jo melko alkuvaiheessa Penasta, mutta tästä kirjoitan kokonaan oman postauksen jossain vaiheessa.

Ihmettelyä ja hämmästelyä
Raskauden sisäistämiseen on mennyt melko paljon aikaa. Alussa kaikki tuntui todella epätodelliselta ja vähän pelottavalta. Mitä pidemmälle olemme päässeet, sitä enemmän alan tajuta, että olen oikeasti raskaana. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takanapäin, uskallan jopa sanoa ääneen, että raskaana ollaan, vaikka sitä on edelleen välillä vähän vaikea uskoa. Luulen, että raskaus konkretisoituu paremmin vasta siinä vaiheessa, kun vatsa alkaa kunnolla näkyä.

Tästä on hyvä jatkaa kohti toista kolmannesta. :)

2 kommenttia:

  1. Paljon ehtii ensimmäisen kolmanneksen aikana tapahtua! Tästä on tosiaan hyvä jatkaa :) Meilläkin on ollut vähän erakkoelämää alkukesä, en ole ollut kiireessä nähdä vähemmän läheisiä tuttuja koska en ole halunnut kertoa vauvauutista vielä. Nyt kun uutinen on julistettu ihan facebookissa tuntuu että tuttavia voisi taas tavata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä jännä, miten sitä välttelee ihmisiä ja yhteydenpitoa. Olen koko kesän jännittänyt, että muutamat kaverit laittavat viestiä ja kysyvät kuulumisia tai ehdottavat tapaamista. Onneksi olen vielä selvinnyt ehjin nahoin! Tosin tällä hetkellä uskaltaisin varmaan jo puhuakin Penasta, jos jotain tuttuja näkisin.

      Poista