Kesäloma ja erakkoelämää

Tämän vuoden kesäloma on hieman poikennut normaalista kaavasta. Olemme Pirkon kanssa kovia matkustamaan ja yleensä olemmekin tehneet kesälomilla noin 1-2 ulkomaanreissua. Tänäkin vuonna oli suunnitelmissa muutama matka lähinnä Euroopan rajojen sisäpuolella, mutta juuri ennen loman alkua saimme tietää Penasta, mikä pisti pään hieman pyörälle.

Emme ole varanneet yhden yhtä reissua, vaikka matkakuume aina ajoittain nostaa päätään. Välillä mietin, että nyt meidän kannattaisi vielä matkustaa, koska saisimme tehdä sen ihan kahdestaan! Mutta toisaalta haluaisimme matkustaa paljon myös Penan kanssa ja olisi hienoa päästä näyttämään hänelle kaikkia maailman kolkkia. Miksi siis rynnätä ulkomaille nyt vain loman takia? Osittain kotimaan kamaralla pysyminen johtuu varmasti myös siitä, että olemme ajatelleet säästää vähän rahaa Pena-hankintoja varten, ja matkustamiseen rahaa hurahtaa aina ihan huomaamatta. Toistaiseksi olemme siis olleet ihan tyytyväisinä kotona. Kesäkuussa oloni oli sen verran infernaalinen, että olin lähinnä onnellinen siitä, ettemme olleet ehtineet buukata minkäänlaisia menoja. Ajattelimme, että kyllä sitä loppukesästä ehtii, jos olo on parempi ja mieli halajaa matkalle.

Toisaalta olisi ehkä ollut ihan hyvä lähteä reissun päälle, jotta aika kuluisi nopeammin eikä tarvitsisi "vältellä" ihmisiä. Yleensä tapaamme kesälomalla paljon kavereita - etenkin niitä, joita talven kiireiden keskellä tulee nähtyä paljon vähemmän. Tänä vuonna koko loma on tosin mennyt vähän erakkofiiliksissä, koska emme ole viitsineet laittaa viestiä juuri sellaisille kavereille, joita ei ole nähnyt aikoihin ja joiden kanssa olisi mukava päivittää kuulumisia. Meidän kuulumiset kun pyörivät tällä hetkellä niin tiiviisti Penan ympärillä, että puheenaiheita olisi vähän vaikea löytää. Olemme yrittäneet lykätä sosialisointia mahdollisimman pitkälle, jotta ehtisimme päästä Penan kanssa varmemmille vesille ja voisimme puhua myös raskaudesta kaikkien kanssa. Voi siis olla, että ensi viikon ultran jälkeen koemme ihmeherätyksen ja ryhdymme sopimaan tapaamisia koko loppulomaksi kaikkien niiden ihmisten kanssa, joita haluaisimme nähdä. Toivotaan vain, että uutiset ultrassa olisivat hyviä!

Liikunta on kesän aikana meinannut jäädä välillä vähän vähiin. Etenkin kesäkuu tuntui menevän sohvan pohjalla etovasta olosta ja kamalasta väsymyksestä kärsien. Paha olo on onneksi heinäkuussa helpottanut, joten olemme saaneet taas itsemme pikkuhiljaa liikkeelle. Väsymys painaa edelleen päälle ja välillä voimat saattavat vain yhtäkkiä loppua ja on pakko päästä makuuasentoon. Tämä on ollut minulle todella outoa, sillä yleensä olen melko virkeä ja koko ajan liikkeellä. Jokin aika sitten saimme vihdoinkin pyörämme ajokuntoon ja viime päivinä olemmekin ahkerasti tutustuneet kotiseutuun ja tehneet 10-20 kilometrin pyörälenkkejä. Liikkuminen - ja etenkin pyöräily - on tuntunut oikein hyvältä! Kävelystä (saati sitten juoksusta!) en enää nauti niin paljon, koska siinä hengästyn todella nopeasti ja tuntuu siltä, etten jaksa kävellä enää nopeaa vauhtia. Elokuussa on tarkoitus palata kuntosalille ja ryhtyä jumppailemaan taas ahkerasti, jotta kilojen nousu ei karkaisi käsistä. Toivotaan, että siihen mennessä pahin väsymys olisi jo ehtinyt helpottaa!