Rv 12+4 ja niskapoimu-ultra

Eilen koitti paljon odotettu niskapoimu-ultra! Saimme kuin saimmekin ajan kulumaan jollain ihmeen kaupalla. Tosin viimeinen päivä ennen ultraa tuntui kuluvan hidastetulla moodilla. Tuntui siltä, että katsoin kelloa vähintään viiden minuutin välein, ja odotin, että olisi jo ilta. Onneksi olen ollut edelliset päivät niin väsynyt, että olen saanut iltaisin todella hyvin unen päästä kiinni. Pelkäsin nimittäin etukäteen, etten nukkuisi silmäystäkään ultraa edeltävänä yönä.

Ultra-aika oli onneksi aamulla, joten odotus ei eilen ollut enää kovin pitkä. Lähdimme Pirkon kanssa ajamaan sairaalaa kohti todella ajoissa, koska emme oikein tienneet, minne saamme parkkeerattua auton ja missä äitiyspoliklinikka sijaitsee. Pienen harhailun jälkeen nämä kuitenkin löytyivät helposti. Odotushuoneessa huomasin olevani todella jännittynyt, sillä ehdin noin 15 minuutin odotuksen aikana käydä kahteen kertaan vessassa. Onneksi meidät kutsuttiin sisään ajoissa, joten odottelu meni suhteellisen nopeasti.

Kätilö, joka teki ultrauksen, oli aivan ihana. Olimme hänelle kuin mikä tahansa perhe - ihanaa, että meillä on käynyt näin hyvä tuuri meitä hoitavan henkilökunnan kanssa! Aluksi kätilö jutteli hieman meidän kanssa ja kyseli voinnista, raskausviikoista ja lasketusta ajasta. Olimme varmasti todella hermostuneen oloisia, sillä hihittelimme (ainakin omasta mielestäni) koko ajan ennen kuin asetuin tutkimuspöydälle. Oli mieletön tunne, kun kätilö ultrasi ensimmäistä kertaa vatsan päältä eikä alakautta. Kerrankin sai pitää housut jalassa eikä tarvinnut ottaa edes kenkiä pois! :D

Heti kun kätilö asetti ultrauslaitteen vatsan päälle, ilmestyi ruudulle pieni ja eloisa ihmisen alku. Voihan Pena! Itku siinä tuli itselle välittömästi. Näky oli jotenkin sanoinkuvailematon. Kätilökin sanoi, että siellä on aika touhukas ja menevä yksilö. Pena potki, nyrkkeili ja heilutteli meille käsiään. Kun pienen pieni potkunyrkkeilynäytös oli annettu, käänsi hän meille selkänsä ja ajatteli, että nyt on hyvä aika käydä nukkumaan. Kätilö tökki vatsaa anturilla, jotta Pena saataisiin liikkeelle, sillä niskaturvotus oli vielä mittaamatta. Jonkin aikaa heiluteltuaan Pena kääntyi sopivaan asentoon ja kätilö sanoikin heti, että on sen verran ohut niska, että saakohan tuota mitattua. Hyviä uutisia siis. Niskaturvotusta oli 0,6 mm. Tämän kuultuani tuntui siltä, kuin suuri kivi oli vierähtänyt sydämeltä. Eihän se tietenkään tarkoita mitään varmasti, mutta etukäteen jännitin juuri tuota mittausta. Kuulimme ensimmäistä kertaa myös sydämen sykkeen, ja se oli 167.

Kaikki näytti siis hyvältä! Niin hyvältä kuin tässä vaiheessa nyt voi näyttää. Kätilö laskeskeli pitkään laskettua aikaa ja pohti raskausviikkoja, ja niissä sitten hypättiinkin hieman eteenpäin. Tällä hetkellä eletäänkin siis jo rv 12+4 ja laskettu aika tuli tammikuun loppuun. Uskomattomalta tuntuu. Ensimmäinen kolmannes selvittiin ja toinen pyörähti käyntiin. Koko eilinen päivä meni oudossa sumussa ja ihmeellisissä tunnelmissa. Saimme mukaamme viisi ultrakuvaa ja niitä on tuijoteltu nyt monelta kantilta. Tässä vielä todistusaineistoa teillekin: siellä se Pena on!

Niskapoimu-ultra 21.7.2016