100 päivää raskaana

Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että voisin vielä joskus sanoa olleeni jo 100 päivää raskaana! Ihan hullua! Aika on mennyt todella nopeasti.

Vatsa kasvaa pikkuhiljaa, mutta suuresti se ei vielä (rv 14+2) näy. Todella löysillä vaatteilla vatsan pystyy vielä peittämään, mutta monet vain vähän löysät t-paidat alkavat jo paljastaa vatsan. Ihan vielä en ole uskaltanut vaihtaa kireisiin paitoihin. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta juuri ennen ulosmenoa olen kuitenkin vaihtanut vähän löysempään. Ulkona ollessamme Pirkko vilkuilee vähän väliä vatsaani ja naureskelee: kuulemma peittäminen ei enää oikein onnistu. Miten voikaan ihmistä pelottaa oman vatsan paljastaminen? En uskonut tämän olevan näin vaikeaa! Jotenkin tuntuu koko ajan siltä, etten ole ihan vielä valmis. Ehkä huomenna? Jännittää jo vähän, minkälainen vatsa on viikon päästä, kun pitäisi mennä töihin: yrittääkö peittää vai paljastaako suosiolla? Jaiks!

Olemme uskaltaneet tehdä lisää pieniä Pena-hankintoja. KappAhlista tarttui mukaan kolme kivaa bodya ja niihin sopivat housut. Myös muutamat pienet sukat taisivat päätyä ostoskoriin. Yhtenä iltana päätimme uteliaisuudesta pistäytyä Kodin1:n konkurssityhjennyksessä ja sieltä mukaamme tarttuivat muovinen Nalle Puh -lautanen ja -muki sekä settiin sopivat lusikka ja haarukka (mitään muuta kaupan hyllyillä ei oikeastaan ollutkaan!). Näitä Pena ei tule vielä vähään aikaan tarvitsemaan, mutta halvalla sai, joten ajattelimme hankkia. Voimmepa sitten syöttäessä muistella, että välineet on hankittu Anttilan konkurssipesästä. Asia, jota Pena osaa vuorenvarmasti arvostaa. Emmaljungalta löysimme alennuksesta hoitolaukun, joten ostimme senkin valmiiksi, sillä se sopii hyvin vaunuihin, jotka olemme suunnitelleet ostavamme. Pikkuhiljaa vaatekaapin Pena-hylly alkaa siis täyttyä.

Pahimmat raskausoireet ovat onneksi helpottaneet, vaikka väsymys edelleen vaivaa lähes päivittäin. Ensimmäisen kolmanneksen lopulla sain kaverikseni myös aamupahoinvoinnin. Sitä kesti noin viikot 10-13, mutta tällä hetkellä uskallan jo hieman huoahtaa helpotuksesta, sillä en ole oksentanut 4-5 päivään. Toivon, että pahin on jo takanapäin ja tästä voisi jatkaa siihen paljon puhuttuun "hehkeään" raskauden puoliväliin ja toiseen kolmannekseen.

Tähän mennessä raskaudessa eniten ärsyttävät
- isot, kasvaneet rinnat, jotka painavat ainakin tonnin ja vaativat koko ajan isompia liivejä tuekseen,
- vessahätä, joka vaivaa aina, koko ajan ja kaikkialla,
- väsymys, joka kaataa päikkäreille vähintään joka toinen päivä.

Positiivisena pidän etenkin sitä, että makeanhimo on lähes tiessään! Keväällä mopo tuntui karkaavan käsistä kaikkien herkkujen kanssa ja karkkia (etenkin salmiakkia - koska silloin vielä pystyi), suklaata ja muita herkkuja kului luvattoman paljon. Nyt raskausaikana olen syönyt todella vähän makeaa ja etenkin karkkia, koska ei vain tee mieli - lähinnä varmaan sen takia, että ei voi syödä salmiakkia. Mukavaa raskaudessa on myös se, että Pirkko pitää huolta minusta ja Penasta ja passaa meitä. :) Välillä on vähän huono omatunto, kun Pirkko tekee niin paljon ruokaa ja itse vain nukun sohvalla. Mutta ehkä se on näitä raskauden etuja, joista täytyy yrittää nauttia. Toivon, että väsymys pian helpottaisi ja voisin toimia taas normaalisti.

Raskauden puolivälikin lähestyy uhkaavasti. Kun työt alkavat, menee aika kuin siivillä. Seuraava neuvola on kahden viikon päästä, neuvolalääkäri neljän viikon päästä ja rakenneultraankaan ei ole enää kuin noin kuusi viikkoa. Huh!