perjantai 13. tammikuuta 2017

Rv 37+4 ja synnytykseen valmistautumista

Olen aina hieman kammoksunut synnytystä. Kun suostuin tähän projektiin, halusin kokea raskauden (enää en ihan ymmärrä miksi :D), mutta synnytyksen olisin voinut kernaasti jättää välistä. Ajattelin, että yhdeksän kuukauden valmistautumisaika varmasti on tarpeeksi ja loppuajasta olo on varmasti niin tuskainen, että synnyttämään menee ihan mielellään. Tuo veikkaus osui kyllä ihan nappiin! Olen korviani myöten täynnä tätä raskautta ja synnyttäisin mieluusti heti, jos se vain olisi mahdollista. Haluan tästä tukalasta olosta ja isosta mahasta eroon. Kaipaan omaa kroppaani ja liikkumista.

Valmistauduimme Pirkon kanssa joululomalla synnytykseen lukemalla erilaisia synnytyskertomuksia. Viihdytimme itseämme monena iltana siten, että itse neuloin puikot sauhuten samalla, kun Pirkko luki minulle ääneen eri keskustelupalstoja raskauden loppumetreiltä ja itse synnytyksestä. Aika kului ihan siivillä ja joitain ajatuksia herättäviä seikkoja tarinoista nousi esiin.

Kovin suuria toiveita minulla ei synnytyksen suhteen ole. Alusta asti olen sanonut, että kunhan olisi mahdollisimman kivuton ja kunhan molemmat (siis minä ja Pena) selviämme hengissä, niin hyvä. En ole koskaan ollut mikään synnytysintoilija tai luomusynnyttäjä, joten olen valmis kokeilemaan kaikenlaisia kivunlievityksiä. Yksi, mistä aion kieltäytyä, on aqua-rakkulat. Ei kiitos, ei kuulosta houkuttelevalta. Muuten toivon, että kätilö osaa kertoa, mikä olisi missäkin tilanteessa parasta. Kovasti olemme Pirkon kanssa miettineet myös sitä, miten voimme kotona yrittää selvitä kipujen kanssa ja mitä Pirkko voisi tehdä sitten tositilanteen tullen. Toiveena olisi, että voisimme pysyä kotona mahdollisimman pitkään. Saa nähdä, miten käy. Onneksi sairaalaan on vain noin 10-15 minuutin automatka.

Viime viikonloppuna aloimme miettiä sairaalakassin sisältöä. Yritämme selvitä mahdollisimman vähällä, sillä luulen, että kaikkea tarpeellista saa myös sairaalasta. Lista näyttää tällä hetkellä seuraavanlaiselta:
- puhelimet + laturit
- neuvolakortti, synnytystoivelista ja mahdollinen valtakirja
- salmiakkia (Tämä on kaikista tärkein!)
- eväitä Pirkolle
- imetysliivit
- Penulle ja minulle kotiutumisvaatteet
- Pirkolle jotkin vaihtovaatteet siinä toivossa, että saisimme perhehuoneen
- muutamat hygieniatarvikkeet, kuten esim. hammasharja ja -tahna
- kuumavesipullo (saatiin kaverilta lainaan, oli kuulemma hyvä)
- peräpuikkoja (nämäkin saatiin kaverilta ja nekin olivat kuulemma tarpeellisia ja toimivia)
- autoon tietenkin turvakaukalo (tämän Pirkko tosin voi hakea kotoa).

Eiköhän noilla pärjätä. Tuntuu, että siinäkin on jo paljon tavaraa! Emme ole suunnitelleet jäävämme sairaalaan asumaan, vaan haluaisimme mahdollisimman pian kotiin, joten kaikki turha jääköön tänne odottamaan meitä.

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti saatte luonnollisesti käynnistyvän synnytyksen kokemuksen ja ei menisi ainakaan kovin paljoa yli LA. Muistan että siinä vaiheessa kun esikoisen LA tuli ja meni, aika mateli, tuntui ettei vauva ikinä synny! Noh, se menikin käynnistyksen asti 42+2 viikolle.
    Me päästiin kotiin jo N. 48tuntia syntymästä kun vauva lähti heti hyvin rinnalla imemään ja oli pirteä. Naapuripedin äiti oli jo viidettä päivää sairaalassa kun vauva oli niin huono syömään ja veltto, sai sinivalohoitoa. Sekin vauva oli ihan täysiaikainen ja reilu 3kg syntyessään.
    Nyt kun käynnistetään tämä synnytys näin paljon aikasin, niin on kyllä miettinyt, että mitenhän homma sujuu. Itsellä kun on jo itsevarma olo, kun ei ole ensimmäinen vauva vaikka ensisynnyttäjä olenkin, että enemmän kiinni just että olenko fyysisesti kotiinlähtökunnossa, ja miten vauva jaksaa. Olisihan se mahtavaa jos aamulla synnyttäisi ja pääsisi jo illaksi tai seuraavana aamuna kotiin <3
    Sairaalakassi vaikuttaa hyvälle!

    VastaaPoista
  2. Mulla on nimenomaan synnyttämistä ikävä nyt kun tietää, ettei sitä todennäköisesti tule enää kolmatta kertaa kokemaan. Mutta synnyttäminen on ehdottomasti "kivempaa" kuin välillä puuduttavankin pitkältä tuntuva raskausaika. Hyvin samanlaisin aatoksin olen itsekin mennyt, että kunhan kaikki pysyy hengissä (lähiperheessä on nimittäin toisenlainenkin kokemus) ja molemmilla kerroilla kaikki on mennytkin ihan mallikkaasti. Paitsi että tiedänpähän nyt senkin, ettei epiduraali/spinaalipuudutus vaikuta itseeni millään tavalla! :D Ilokaasu ja tens-laite ovat olleet ainoat, mistä on ollut edes vähän apua. Esim. akupunktio oli ihan yhtä tyhjän kanssa. Mutta eipä kukaan siihen kipuun ole kuollut ja se on ohi sillä sekunnilla, kun vauva on ulkona. Itse olen ollut molemmilla kerroilla siinä kunnossa synnytyksen jälkeen, että olisin voinut vaikka kävellä himaan, mutta ennenaikaisena syntynyt esikoinen tarvitsi valohoitoa pari päivää. Kuopuksen kanssa kotiin olisi voinut lähteä pikaisestikin, mutta nykyään kaikilta vastasyntyneiltä otetaan 2 vrk:n iässä se jokin verikoe. Jos olisi siis lähtenyt jo aikaisemmin kotiin, olisi verikokeeseen pitänyt kuitenkin palata ja edestakaisin ramppaaminen ei napannut. Sitä paitsi se 2 vrk:n sairaala-aika tuntui oikeastaan lomalta, kun sai vaan tuijotella vauvaa ja imetellä ja ruokakin tuli valmiina. Arki kun alkoi heti kotiin päästyä, kun esikoinen vaatii tietysti oman huomionsa ja vauvakin pääsi ruokakauppaan heti kypsässä 3 vrk:n iässä! :D

    Sairaalakassin sisältö vaikuttaa hyvältä, tosin peräpuikkoja tms. saa sairaalastakin, jos on tarvetta. Imetysliivejäkään ei ehkä tarvitse, mutta itse olenkin sitä tyyppiä, että rintsikat menee päälle vain, kun on ihan pakko :D Eipä sitä juuri mitään tarvitse varsinkin, jos on nopea visiitti. Ja jos venyy pidemmäksi, niin sitten joku muu voi tuoda jälkikäteen kamat. Itsehän synnytin toisella kerralla ilman sairaalakassia (mikä ei ollut kyllä suunnitelmissa) ja hyvin meni.

    Tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen! :)

    VastaaPoista
  3. Mulla oli iso kassillinen tavaraa mukana ja lopulta tärkeimmät oli puhelimen ja laturin jälkeen villasukat. :) Tyhmyyksissäni tajusin laittaa ne jalkaan vasta paleltuani kaksi yötä. Samoin kolitsihousut olisi voinut vetää jalkaan jo aiemmin kuin toiseksi viimeisenä päivänä. Imetysliivejä ei käyttänyt sairaalassa, mutta ne oli kiva laittaa kotimatkalle päälle. Mulla tosin on pienikokoiset rinnat enkä tarvitse varsinaisesti tukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja varsinkin vaimolle tuli tarpeeseen sisäkengät. Ostimme elämämme ensimmäiset Crocsit sairaalareissua varten. (On niille käyttöä ensi kesänä sitten ulkokäytössä.) Ilman olisi ollut joutunut kulkemaan sukkasillaan tai talvikengissä.

      Poista
  4. Kiitos kommenteista ja tsempeistä!

    Synnärillä käydessämme huomasimmekin, että noita peräpuikkoja oli sielläkin tarjolla, joten katsotaan, jäävätkö ne nyt kotiin. Ja villasukat on jo lisätty listaan! :) Hyvä pointti nuo sisäkengät. Voi olla, että Pirkolle pakataan sellaiset mukaan.

    VastaaPoista
  5. Sain työkaveriltani vinkin, että TENS-laite on korvaamaton apu synnytyksessä. Sellaisia voi vuokrata tai ostaa omaksi noin 50 punnalla. Kuulemma TENS-laite toimii parhaiten jos sen käytön aloittaa mahdollisimman pian sen jälkeen kun kivuliaat supistukset on alkaneet. Se voisi olla hyvä investointi, helpottamaan kotona oloa kun odottaa että synnytys edistyy. :)

    VastaaPoista