Nopeasti on taukokuukausi mennyt! Jos tämä uusi kierto on normaali, pitäisi ensi viikolla toivottavasti päästä kolmanteen inssiin. Taukokuukauden alussa olin aika maassa sen takia, että yksi kierto jäi välistä, mutta täytyy myöntää, että on ollut ihan mukava olla ajattelematta kiertopäiviä tai piinaavasti odotella hymynaamoja tai plussia. Tuli jopa sellainen olo, että eivät nämä taukokuukaudet yhtään haittaa: ehtii tehdä paljon muuta, nauttia tuon paremman puoliskon seurasta ja saada ehkä vähän erilaista perspektiiviä tähän projektiin.
Tauon aikana on tullut tehtyä vähän kaikenlaista. Onneksi töissä on ollut välillä niin kiire, että ajatukset väkisinkin lipuvat pois Penasta. Viime viikolla tuli myös lomailtua, mutta valitettavasti lähes koko viikko meni sairastaessa. Onneksi meillä ei ollut mitään suuria suunnitelmia, joten sikäli kipeänä olo ei haitannut niin paljoa. Oli oikeastaan ihan mukava vain maata sohvalla ja katsoa televisiota hyvällä omallatunnolla! Ja kerrankin ei tarvinnut stressata siitä, miten työt hoituvat sillä aikaa, kun on sairaana. Loman aikana alkoi myös uusi kierto, joten senkin takia fiilis oli räkänokasta huolimatta hyvä.
Yleisesti fiilikset onnistumisen suhteen menevät kuin vuoristorataa. Olen huomannut itselläni kolme erilaista ajattelutapaa:
1) Tämä kierto on nyt meidän kierto! Koska edellinen jäi välistä, on meillä nyt mukamas (:D) hyvät mahdollisuudet onnistua. Nyt on ihan taatusti meidän vuoro!
2) En taatusti ovuloi tässä kierrossa ollenkaan. Viime kierrossa LH-huippu oli hieman aikaisemmin kuin normaalisti ja muutenkin kaikki näytti hyvältä (paitsi meidän kannalta se lauantaiovulaatio), joten tässä kierrossa on takuulla jotain mätää.
3) Päästäisiin nyt vaan siihen inssiin, joten olisi sekin ohi. Se ei kuitenkaan onnistu, joten mitä pikemmin saa sen alta pois, sitä pikemmin päästään aukiolotutkimukseen ja sitä pikemmin voidaan tuonnempana aloittaa ivf-hoidot, koska ei me näillä inseminaatioilla kuitenkaan saada mitään aikaiseksi.
Yhden päivän aikana saatan käydä helposti kaikki nämä fiilikset läpi (joskus jopa useampaan kertaan), joten ei ihme, että Pirkko väittää minua ailahtelevaksi. Täytyy myöntää, ettää säälin Pirkkoa jo nyt mahdollisten tulevien raskaushormonien aiheuttamien mielialanvaihteluiden takia. Jos normaalistikin olen jo sietämätön, minkälainen minusta tulisi kunnon hormoneilla varustettuna?!
Nyt ei auta kuin odottaa. Laitan kaikki mahdolliset peukut pystyyn, että ovulaatio tulisi normaalisti ensi viikolla. Viikonlopulle sen ei pitäisi tällä kertaa millään ilveellä osua. Tänään aion nauttia lounaaksi sushia ja illalla punaviiniä ja toivon, etten saisi korkata seuraavaa punaviinipulloa vuoteen, vaan joutuisin hyvästä syystä kärvistelemään seuraavat 12 kuukautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti