Olemme pitäneet Pena-projektin omana salaisuutenamme. Emme ole kuulutelleet asiasta ystävillemme emmekä sukulaisillemme, vaikka välillä tuntuu siltä, että räjähdän kohta kaikista näistä salaisuuksista, jotka liittyvät hoitoihin. Tasaisin väliajoin keskustelemme Pirkon kanssa siitä, milloin asiasta olisi hyvä puhua lähipiirillemme. Tähän asti olemme kuitenkin päätyneet aina siihen, että odotamme vielä. Asia nousee otsikoihin lähinnä inseminaation ja piinapäivien yhteydessä, sillä nämä ovat hetkiä, jolloin tietämättömyys saattaa aiheuttaa käytännön ongelmia esimerkiksi alkoholin nauttimisen yhteydessä.
Etenkin viimeisen vuoden aikana meille on muotoutunut ystäviemme kanssa illanistujaisperinne: istumme tasaisin väliajoin yhdessä iltaa
aina jonkun luona (tai joskus mahdollisesti ravintolassa), päivitämme kuulumisia, syömme hyvin ja nautimme muutaman lasin viiniä. Odotan näitä iltoja aina innolla enkä ole kertaakaan ollut juomatta (paitsi kerran syksyllä antibioottikuurin takia). Seuraavan illanvieton olemmekin
sopineet parin viikon päähän meille. Kyseinen ilta osuu tietenkin
(mahdollisiin) piinapäiviini, joten ihan periaatteen vuoksi en viitsi
juoda. Ainoa pakoreittini olisi ollut kuskina toimiminen, mutta koska
olemme kutsuneet kaverimme meille, on minun hankala toimia kuskina, kun
ei minnekään ole tarvis lähteä! :) Millä ihmeen tekosyyllä voisin tällä
kertaa luistaa juomisesta? Olisiko vain helpompi kertoa?
Toisaalta haluaisi pantata tietoa ja kertoa vasta sitten,
kun jotain on oikeasti tapahtunut ja toivottavasti tuloillaan. Toisaalta
haluaisi kertoa mahdollisimman pian, jotta asiasta voisi puhua. Välillä tuntuu myös ikävältä olla kertomatta - ikään kuin valehtelisin omille ystävilleni, en kerro heille kaikkea, vaikka tiedän, että voin luottaa heihin missä tahansa asiassa. Jos kertoisimme, meidän ei tarvitsisi aina varoa jokaikistä sanaa, jonka suustaan ulos päästää, vaan voisimme keskustella taas normaalisti! Kun meiltä kysyttäisiin, mitä kuuluu, voisimme vastata kertomalla siitä, miten hoidoissa on edetty, sen sijaan, että yhdestä suusta naurahdamme aavistuksen hermostuneesti: "Meille ei kuulu mitään uutta." Olisi ehkä helpompaa ja helpottavaa kertoa, mutta
siitä huolimatta jokin pieni ääni sisälläni käskee olla hiljaa. Ei
vielä! Ei nyt, kun mitään ei ole vielä tapahtunut!
Tällä hetkellä projektistamme tietävät ainoastaan meidän molempien esimiehet. Hoitojen takia jouduimme vuodenvaihteen tienoolla paljastamaan heille salaisuutemme. Olen joutunut olemaan töistä poissa ainoastaan yhden tunnin, joten sikäli olen selvinnyt vielä aika vähällä. Ennakoin kuitenkin ennen edellistä hoitokertaa ja keskustelin esimieheni kanssa, sillä poissaolon järjestäminen on paljon helpompaa, kun toinen tietää, mitä on tekeillä.
Onneksi meidän kummankin esimiehet ovat aivan loistavia! Molemmat näyttivät vihreää valoa poissaoloille ja sanoivat, että työt hoituvat kyllä jotenkin. Jännitin kertomista esimiehelleni todella paljon - olihan tuo ensimmäinen kerta, kun puhuin asiasta kenellekään muulle kuin Pirkolle. Ääneni tärisi varmasti pahemmin kuin seitsemännellä luokalla pitäessäni esitelmää lempielokuvastani. Esimieheni otti asian kuitenkin todella ihanasti. Parasta oli mielestäni se, kun hän kysyi, saisiko tiedustella minulta ihan uteliaisuudesta, miten tämä käytännössä tapahtuu, kun hänellä itsellään ei ole tällaisista tilanteista minkäänlaisia kokemuksia. Jo tämä pieni kommentti ja mielenkiinto meitä kohtaan sai kyyneleet silmiini ja sydämen pakahtumaan onnesta: ihanaa, että minut hyväksytään työpaikallani juuri sellaisena kuin olen!
Meillä noudatettiin piinapäivien neuvoa juoda punaviiniä lasillinen joka ilta testipäivään asti. Varmasti muukin auttoi, mutta tuosta kierrosta alkoi raskaus ;) ja yhtenä iltana meni kaksikin lasia.
VastaaPoistaOlenkin lukenut tuosta punaviinikuurista! :D Sitäkin voisi jossain vaiheessa kokeilla... mulle suurena punaviinin ystävänä kuulostais ihan mieluisalta kuurilta.
PoistaOnpa sulla todella ihana esimies! Tuollaisia saisi olla lisää.
VastaaPoistaMihin kohtaan piinapäiviä illanistujaiset osuu? Kiinnittyminenhän tapahtuu noin viikko hedelmöittymisen jälkeen, eikä sitä ennen alkioon voi kyllä mitenkään vaikuttaa juomisella. Eikä sillä pitäisi olla merkitystä senkään jälkeen ennen plussaa, kunhan ei humalaan asti itseään juo. Ymmärrän kyllä jos haluaa olla täysin juomatta, jos se parantaa omaa mielenrauhaa! Vaikka edellisen kommentoijan tavoin minäkin harrastin muutamassa kierrossa "kiinnittymispunkkua". ;)
Omasta kokemuksesta voin sanoa sen, että parissa ensimmäisessä yrityskierrossa olin melko tarkka syömisistäni ja juomisistani plussan jälkeen, mutta melko pian tajusin että en voi jatkuvasti elää kaksi viikkoa kuusta kaikkea syömisiäni tarkkaillen. Hulluksi siinä olisi tullut yli vuoden aikana. Tosiaan ei varomisesta mitään haittaa ole, mutta aika vähän alkioon pystyy vaikuttamaan ennen plussaa (ja lopulta istukan kehitystä).
Juu, esimies on aivan loistava! Tänäänkin tuli muutama sana asiasta vaihdettua ja suhtautuminen on edelleen aivan ihanaa. :)
PoistaKauheasti en itsekään noita syömisiäni katso (vielä). Raakaa kalaa nyt yritän ehkä välttää piinapäivien ajan ja alkoholiin en ole viitsinyt koskea. Toisaalta tuo punaviinikuuri kuulostaa sen verran houkuttelevalta, että sitä voisi jopa testata! :D
Niin on tutun kuuloisia mietintöjä :) Aivan samalla lailla minustakin tuntuu vähän kuin valehtelisimme lähipiirille, kun jätämme näin ison asian kertomatta, ja olemme miettineet sitäkin että toivottavasti esimerkiksi kummankin siskot tai äidit eivät pahoita mieltänsä kun kuulevat asiasta myöhemmin, tai kun kuulevat että olemme rekisteröineet parisuhteen jo syksyllä. Toisaalta toivon että he ymmärtävät miksi asia oli oma salaisuutemme, eikä sen salaaminen johtunut mitenkään heistä. Meilläkin on ollut ajatuksena että kertoisimme vasta sitten kaikille kun on jotain iloista uutista kerrottavana, mutta nyt hieman kyllä hoitokertojen kertyessä mietityttää että käykö liian raskaaksi odottaa sinne asti että onnistaa (tai sitten jos ei ikinä onnistakaan? kuinka surullista se on sitten kertoa, kun ei ole yrityksestä kertonut ollenkaan).
VastaaPoistaIhana että työpaikoilla on noin positiiviset vastaanotot. Minun esimieheni on niin, noh, suoraansanottuna ei mikään mukavin tai fiksuin tyyppi, että hänelle en voi kuvitella kertovani yrityksestä, yhdelle työkaverille joka tuuraa esimiestä silloin tällöin olen kertonut. Sen takia minulla jäi yksi inseminaatiokin välistä etten päässyt Mintun mukaan klinikalle, kun ei ollut mahdollista vaihtaa työvuoroja.
Nyt kun vihdoin kerroimme yhdelle ystäväpariskunnalle yrityksestä niin se kyllä helpotti oloa valtavasti, eli suosittelen kyllä kertomaan kavereille jos siltä tuntuu :) Mekin olemme alkaneet vakavasti harkita perheillemme kertomista tässä kevättalven aikana. Toisaaltahan voit myös sanoa että sinulla on joku lääkekuuri minkä takia et saa juoda juuri nyt, ei se niin vakava valhe ole kuitenkaan :)
Kiva, että samoja mietintöjä muillakin! :) Pikkuhiljaa olen alkanut kääntyä siihen, että pian voisi kertoa muutamille kavereille. Voin hyvin kuvitella, että siinä lähtisi pieni "painolasti" harteilta. :)
Poista