Puoliväli ylitetty!

Eilen oli raskauden puoliväli ja nyt mennään jo kakkosella alkavissa viikoissa. Huh huh! Aika on lentänyt ihan siivillä.

Muutama huomio puolivälin tienoilta:

- Pahoinvointi on helpottanut. Liekö syynä raskauden eteneminen vai se, että yritän syödä enemmän iltapalaa vähän myöhemmin illalla, tai se, että juon nykyään pienen mehun aina aamulla heti, kun herään. Ihan sama, pääasia, etten ole oksentanut noin viikkoon! Wuhuu!

- Jalkojen turvotus. Voi elämä! Ajattelin, että tämä tulisi vasta joskus viimeisillä viikoilla (jos silloinkaan), mutta ei. Viime viikolla jalat olivat melkein joka päivä (lähinnä iltaisin) turvonneet, ja samaa on jatkunut tälläkin viikolla. Yhdet sandaalit eivät menneet enää jalkaan. Auts. Työpäivät joudun olemaan jaloillani melkein koko päivän, joten tämä rasittaa jalkoja ja varmasti myös turvottaa niitä vähän enemmän.

- Öisin on välillä vaikea nukkua. Herään lähes joka yö neljän maissa ties mistä syystä - useimmiten vessahädän takia. Yleensä en enää saa kunnolla nukuttua, vaan pyörin pari tuntia ennen kuin kello soi. Kuten arvata saattaa, tämä tietysti aiheuttaa välillä väsymystä. Viikonloppuja odotan aina hartaudella, koska silloin saa nukkua aamuisin pitkään.

- Potkuja en tunne vielä (mielestäni). Välillä tuntuu jotain epämääräistä, jolloin arvelen, että Pena varmasti pyörii tai tekee jonkinlaisia jumppaliikkeitä. Mitään kuplia tai hipaisuja nämä eivät ole, mutta eivät selkeitä potkujakaan. Ennemminkin sanoisin niitä muljahduksiksi tai ihan pieniksi täppäisyiksi. Lähinnä näitä on tuntunut, kun on käynyt makaamaan tai istumaan, joten tästäkin syystä kuvittelisin Penan mellestävän yksiössään. 


Loppuun vielä tämän blogihistorian ensimmäinen mahakuva puolivälin kunniaksi. Kuva on otettu sunnuntaina (19+6), joten ihan virallinen puolivälin kuva tämä ei ole. Saakoon kuitenkin kelvata. Yhdessä yössä tuskin tapahtui järisyttäviä muutoksia kuontalossani.

Rv 19+6

Rv 19+5 ja Pena-hankintoja alennuksesta

Ensimmäiset "suuret" Pena-hankinnat on tehty ja pikkaisen hirvittää. Raskaus ei ole ehtinyt vielä edes puoliväliin ja nyt meillä on jo pinnasänky ja vaunut ostettuna (okei, puoliväliin on kaksi päivää aikaa, mutta silti)!

Pinnasängyn ostimme itse asiassa jo jonkin aikaa sitten, kun olimme vielä kesälomalla. Löysimme sattumalta BabyStyle-nimisen liikkeen Espoosta, jonne eksyimme kurkkimaan tarjontaa. Löysimme kaupasta meille mieluisan pinnasängyn. Sänky oli melko simppeli ja sopivan kokoinen. Kulmat olivat oikeasti kulmikkaat eivätkä mitenkään pyöristetyt - en voi sietää pyöreitä kulmia ja soikeita esineitä/huonekaluja. Pohja oli mukavasti säädettävissä ja reunaakin sai laskettua alemmas. Myös hinta oli inhimillinen. Emme kuitenkaan viitsineet ostaa pinnistä vielä tuolloin, koska ajattelimme, että on aivan liian aikaista.

Kotiin tultuamme sain tekstiviestin samaisesta liikkeestä, että kaikki tuotteet ovat alennuksessa (olikohan se -10 % vai -20 %, en enää muista) vielä kahden päivä ajan. Jaiks. Olisiko aivan liian aikaista ostaa sänky? Olin vannonut, että ennen rakenneultraa emme tee mitään isoja ostoksia. Kuitenkin jo seuraavana päivänä suuntasimme uudestaan Olaria kohti ja teimme kaupat pinnasängystä ja vielä erikseen matalammasta reunasta, jonka sänkyyn voi vaihtaa, jotta se menee useamman vuoden. Kuljetimme sängyn vähin äänin laatikossaan häkkivarastoomme. Siellä se saa lymytä vielä joululomaan asti, jolloin toivottavasti pääsemme kokoamispuuhiin. Olimme kuitenkin iloisia, että saimme sängystä kivan alennuksen, sillä hankintoja tulee eteen jos jonkin verran, joten kaikki säästö on tervetullutta.

Viime viikonloppuna päätimme pyörähtää läheisessä kauppakeskuksessa katsastamassa Pena-tarjontaa. Tai siis Pena-tarviketarjontaa. Menimme lähinnä kuluttamaan aikaa ja katselemaan, josko jotain pientä, kivaa ja tarpeellista löytyisi. Tiedä sitten, oliko kaikki tarpeellista, mutta kotiin emme tulleet tyhjin käsin. Ihan kaikki tuotteet eivät olleet alennuksessa, mutta esimerkiksi Polarn O. Pyret'llä oli kaikki vastasyntyneiden vaatteet (koot 44-68) 20 %:n alennuksessa. Sieltä mukaamme tarttui yksi puolipotkupuku (tai joku sellainen, mikä sen nimi sitten onkaan) ja yöpuku. Valitettavasti Polarn O. Pyret'n vaatteet ovat melko tyyriitä, joten niitä ei viitsi ostaa kovin paljoa normaalihintaisina. Laadusta mielelläni maksan, mutta vaatteiden käyttöikä on sen verran lyhyt, että mielelläni pitäydyn vähän halvemmissa tuotteissa. Mutta olihan tuo alennusmyynti pakko käyttää hyödyksi.

Viime viikonlopun Pena-hankintoja

Päädyimme ostamaan Tatun ja Patun vauvakirjan, koska se on vanhempien suhteen neutraali ja sopii hyvin monenlaisille perheille. En ole (ainakaan vielä) mikään suuri Tatu ja Patu -fani, mutta kirja on hauskasti tehty ja sopii meille varsin hyvin. Mukaan ostosreissulta tarttuivat myös pienet tumput, harsoja ja pari bodya.

Tänään ajelimme Lastentarvikeliikkeeseen inventaarioalennusten houkuttelemana. Emme olleet varautuneet ostamaan mitään, vaan lähinnä lähdimme hetken mielijohteesta vain katselemaan. Mutta eiköhän siellä sitten ollut tarjouksessa juuri ne lastenvaunut (runko + koppa), joita olimme katsoneet ja jotka olimme päättäneet hankkia. Olimme kuitenkin jo etukäteen puhuneet, että ennen rakenneultraa ei vaunuja osteta. Niinpä niin. Olimme siis päätyneet Emmaljungan Super Viking -vaunuihin vanhalla mustalla rungolla (jossa ei ole nahkaista kahvaa) ja vanhalla beigellä kuosilla. Tiesimme, että ensi vuonna on tulossa uudet värit ja rungot, joten olimme jo ajatelleet, että aika pian rakenneultran jälkeen täytyy käydä kyselemässä noiden vanhojen kuosien perään, jotta varmasti saisimme haluamamme. Mutta kuten arvata saattaa, emme todellakaan odottaneet ensi viikon ultraan asti, vaan päätimme käyttää alennuksen hyödyksi ja kotiin tullessa takapaksiin oli ahdettu runko ja vaunukoppa. Ja taas säästimme melkein pari sataa euroa!

Penan tuliterä menopeli!

Naapureiden ilmeet olivat kyllä mainitsemisen arvoiset, kun kärräsimme vaunut pihan poikki autolta asunnollemme! Tuijotukselta ei voinut välttyä ja luulen, että jopa muutama leuka loksahti auki. Heh. Siinä on naapureille vähän pähkäiltävä. Ehtivätpä sulatella asiaa jonkin aikaa ennen kuin pöllähdämme Penan kanssa hiekkalaatikolle ensi kesänä! :D

Seuraavana ostoslistalla onkin sitten uusi, isompi auto, jotta saisimme kuljetettua vaunujen lisäksi myös itse Penaa. Autoasiassa aiomme kyllä odottaa rakenneultraan asti, vaikka sopiva menopeli on jo kiikarissa. Nyt vain jännäämään ensi viikon torstaihin asti ja toivotaan, että kaikki olisi hyvin!

Rv 18+4 ja neuvolalääkäri

Tänään aamulla oli ensimmäisen neuvolalääkärikäynnin vuoro. Täytyy myöntää, että oli melko turha käynti. Sitä lääkärikin sanoi, että jos mitään sairauksia/ongelmia ei ole, on käynti jokseenkin turha.

Lääkäri kyseli aluksi vointia, mikä ei mitenkään poikennut muista neuvolakäynneistä. Tämän jälkeen hän kertoi, että nykyään ei ole enää tapana tehdä gynekologista tutkimusta tässä vaiheessa, jollei esiin ole noussut seikkoja, joiden vuoksi se tulisi tehdä, tai jollei asiakas sitä itse halua. No, en nähnyt tässä vaiheessa mitään syytä (eikä nähnyt lääkärikään), miksi tutkimus olisi pitänyt tehdä, joten eipä sitä sitten tehty.

Tämän jälkeen saimme kuitenkin kuunnella taas sydänääniä, jotka löytyivätkin helpommin kuin edellisellä kerralla. Käynnin paras (ja oikeastaan ainoa) anti olikin tuo sykkeiden kuuntelu. Oli mukava tietää, että Pena on siellä vielä hengissä ja sykkeiden puolesta kaikki näytti olevan hyvin. Muuta ihmeellistä vastaanotolla ei tehtykään ja olimme ulkona noin 10 minuutissa.

Seuraava etappi on rakenneultra, johon pitäisi jaksaa odotella vielä vajaat pari viikkoa. On mukava päästä pitkästä aikaa taas vilkaisemaan Penaa!

Maha on muuten kasvanut ihan yhtäkkiä! Tuntuu siltä, että viimeisen viikon aikana se on pullahtanut kunnolla esiin, ja nyt se näyttää jo ihan raskausvatsalta. Ei voi oikeastaan erehtyä. Tätä olen odottanut viimeiset 17 viikkoa, mutta nyt kun se on tapahtunut, tuntuu uusi kroppa oudolta ja vaatii totuttelua. Mutta eiköhän se siitä. Ja kai niihin ihmisten tuijotuksiinkin täytyy vain tottua. Myös kävelytyylini on selvästi muuttunut ja luulen, että kävelystäni näkee jo kilometrin päähän, että raskaana ollaan - sen verran vaappuvaa on meno jo tässä vaiheessa!

Tyttö vai poika?

Niin, siinä vasta kysymys: tyttö vai poika? Vai jotain siltä väliltä? Olkoon Penamme sukupuoleltaan mitä sorttia tahansa, tulemme häntä rakastamaan juuri sellaisena, kuin hän on.

Muutaman viikon päästä edessämme häämöttää rakenneultra, jossa on (toivottavasti) mahdollista selvittää lapsen sukupuoli. Vatsanpohjaa välillä kutkuttaa, kun ajattelen, että ehkäpä jo parin viikon päästä tiedämme, majaileeko mahassani Pena vai Penaliina. Enemmän kuitenkin jännitän itse ultraa ja sitä, onko kaikki kunnossa.

Olen yleensä hyvä arvaamaan (tai paremmin sanottuna jopa tietämään) kavereiden ja tuttavien vauvojen sukupuolia ja nimiä. En tiedä, mistä moinen vaisto tulee, mutta arvaukseni on jo monesti todistettu paikkansa pitäväksi! Omalla kohdallani vaistoni on kuitenkin tipotiessään. Minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa siitä, onko Pena tyttö vai poika.

Monien muiden tavoin olemme kuitenkin ennustaneet erinäisillä luotettavilla menetelmillä Penan sukupuolta. Tässä ennustuksemme teillekin luettavaksi:

Kiinalainen syntymäkalenteri
Kiinalaisessa syntymäkalenterissa otetaan huomioon äidin ikä ja hedelmöitysajankohta. Tämän perusteella meille on tulossa tyttö.

Maya-intiaanit
Maya-intiaanien luotettavan ikä + synnytysvuosi -menetelmän mukaan meille on tulossa tyttö.

Makeaa vai hapanta?
Uskomuksen mukaan makeanhimo viittaisi tyttöön, ja happaman ja suolaisen himo viittaisi poikaan. Tämän mukaan meille tulee poika.

Iho
Jos ihon kunnossa on otettu askel taaksepäin ja palattu teinivuosiin, on perheeseen tulossa tyttö, sillä uskomuksen mukaan tyttö vie äidin kauneuden. Siloposket taasen viittaisivat poikaan. Tämän perusteella meille on tulossa poika (joka tosin tällä hetkellä ehkä olisi muuttumassa tytöksi).

Pahoinvointi
Voimakas pahoinvointi on selvä merkki tytöstä, kun taas vähäinen tai olematon pahoinvointi tarkoittaa tietenkin poikaa. Hmm... Pahoinvointi on ollut vähän vaihtelevaa. En nyt tiedä, voiko tätä kutsua kovin voimakkaaksi, mutta täysin olemattomalla pahoinvoinnilla en ole selvinnyt. Lasketaankohan etominen pahoinvoinniksi? Tässä kategoriassa on hieman vaikeampi ennustaa, joten luulen, että pahoinvoinnin perusteella meille on tulossa intersukupuolinen lapsi.

Syke
Uskomusten mukaan alle 140-145:n syke tarkoittaa poikaa, kun taas tästä ylimenevä tyttöä. Molemmilla kerroilla, kun olemme sykettä saaneet kuunnella, on se huidellut melko korkeissa lukemissa - tosin vaihtelua on ollut jonkin verran ja jossain vaiheessa se taisi käväistä vähän alempanakin kuin 140. Tämän perusteella meille on kuitenkin tulossa tyttö.

Säärikarvat
Niin, juu. Mikäli säärikarvat kasvavat nopeasti, on jälkikasvu selvästi poika. Tämän perusteella meille tulee tyttö.

Rinnat
Jos rinnat kasvavat heti raskauden alussa, on tuleva perheenlisäys ilmiselvästi tyttö. Tämän perusteella meille on tulossa tyttö.

Lopputulos
tyttö 5
poika 2
intersukupuolinen 1


Tämän tieteellisen tutkimuksen perusteella meille on tulossa tyttö. Parin viikon päästä näemme (ainakin alustavasti), kuinka oikeaan ennustus osui.

Ulos kaapista

Nyt on tultu ulos kaapista, mikä tällä kertaa tarkoittaa siis raskauskaappia. Suurin osa kavereista ja sukulaisista tietää tulevasta perheenlisäyksestä, ja loput saavat tietää sitten sitä mukaa, kun nähdään tai vaihdetaan kuulumisia jotain kautta.

Olemme kertoneet perheillemme ja kavereille vähän pitkin kesää. Ensimmäisenä saivat tietää parhaat ystävämme, joiden kanssa vietämme eniten aikaa ja joille kerroimme vappuna Pena-suunnitelmista. Sanoin jo heti plussatestin jälkeen, että heille kerromme kyllä heti, sillä en pysty pitämään heiltä tämänkaltaista salaisuutta yhtään pidempään, kuin on pakko. Niinpä ensimmäiset saivat tietää jo melko pian plussan jälkeen.

Toisena vuorossa olivat minun vanhemmat. Olin jo moneen otteeseen koko projektin aikana miettinyt, pitäisikö heille kertoa suunnitelmistamme. Fiilis vahvistui etenkin siinä vaiheessa, kun yritys tuntui kestävän pidempään. Jostain syystä olisin halunnut kertoa heille iloisia uutisia: isovanhemmuus ei enää olekaan ihan utopistinen ajatus, vaan kovasti yritämme. Maltoimme kuitenkin pitää suumme kiinni. Ja hyvä niin. Kun plussa sitten viimeinkin pärähti tikkuun, tuntui siltä, että ilouutinen oli pakko päästä jakamaan heidän kanssaan saman tien. Halusimme tehdä tämän kuitenkin kasvotusten, joten muutama viikko täytyi odottaa sopivaa tilaisuutta välimatkan takia. Kutsuimme vanhempani jollain verukkeella luoksemme päiväkahville. Halusimme kertoa uutisen jollakin eleellä emmekä niinkään sanoin, joten jouduimme hieman pähkäilemään kerrontatyyliä. Olin alun perin ajatellut, että paketoisimme ensimmäisen ultrakuvan, mutta emme olleet tuossa vaiheessa ehtineet edes käydä varhaisultrassa, joten kuvaa meillä ei ollut. Päädyimme siis tekemään hämäyspaketin positiivisesta raskaustestistä, jonka sitten annoimme heille kahvipöydässä "myöhästyneenä syntymäpäivälahjana". Hämmästys oli selvästi suuri, mutta ilo vielä sitäkin suurempi, kun tulevat isovanhemmat tajusivat, mitä lahjan sisältö oikein tarkoittaa. Siitä lähtien tuleva isovanhemmuus onkin tainnut sekoittaa heidän päänsä aivan totaalisesti. Onhan tuota ollut aika hauska seurata vierestä. :)

Heti varhaisultran jälkeen jouduimme paljastamaan asian Pirkon siskolle, sillä muuten olisimme joutuneet keksimään kaikenlaisia tekosyitä minun takiani. Ajattelimme, että helpompi kertoa, miten asiat oikeasti ovat. Tällä kertaa meillä oli onneksi jo kuva, jota näyttää. Vähän ennen nt-ultraa kerroimme Penasta myös yhdelle kaverillemme, joka on meitä muutaman kuukauden edellä raskaana. Oli todella hauska jutella jonkun sellaisen kanssa, joka on samassa tilanteessa, ja sittemmin olemmekin käyneet jonkin verran yhdessä kiertelemässä lastentarvikeliikkeitä ja vaatekauppoja. Hänen luonaan pääsimme myös penkomaan äitiyspakkauksen sisältöä.

Muille kavereille ja sukulaisille olemme kertoneet asiasta vasta nt-ultran jälkeen sitten, kun olemme heitä nähneet. Haluaisimme kertoa kaikille kasvotusten ja olemmekin raottaneet kaapin ovea yleensä vasta sitten, kun olemme saaneet sovittua treffit. Ihan kaikkien kohdalla tämä ei valitettavasti ole onnistunut, vaan muutamalle läheiselle olemme kertoneet puhelimitse. Nyt myös Pirkon perhe tietää ja sieltä löytyykin oikein innokasta enoa ja tätiä jo odottelemasta Penaa. Pirkon vanhemmat tuntuivat aluksi hieman yllättyneiltä ja hämmentyneiltä, mutta ovat kyllä sittemmin olleet iloisia asiasta.

Työkavereilta onnistuin pitämään asian salassa parin ensimmäisen viikon ajan. Esimiehille kerroin heti ensimmäisinä päivinä, mutta muut saivat tietää vasta tällä viikolla - jos nyt siis tietävät edelleenkään. Meillä kun on melko iso työyhteisö. Ensimmäiset viikot käytin todella löysiä vaatteita ja näytin lähinnä kävelevältä teltalta. Viime viikon puolivälissä kyllästyin ainaiseen vaateongelmaan, kun tunnuin pyörittävän vain muutamaa vaatekappaletta töissä. Uskaltauduin siis pukemaan kireän paidan päälle, jotta maha näkyisi ihan kunnolla. Jännitti kyllä ihan pirskuleen paljon! Yksi ihminen uskalsi kysyä suoraan ja muutamalle sitten kerroin kahvipöydässä. Pari kaveria sitten sanoikin, että oli arvannut jo jokin aika sitten. Se siis siitä peittelystä. :D

Kaikki, ketkä asiasta ovat kuulleet, ovat olleet onneksi todella iloisia meidän puolestamme. Yksikään ihminen ei ole ensimmäisenä kysynyt, miten tämä on mahdollista, vaan kaikki ovat vilpittömästi onnitelleet meitä. Läheiset ystävät ja sukulaiset ovat tietenkin heti kiinnostuneina kyselleet Penan luomisprosessista, ja olemmekin kertoneet avoimesti, miten lapsia tehdään. :D Myös jotkut työkaverit olivat kiinnostuneita asiasta ja voi olla, että saan vielä raotella kaapin ovea enemmän vastaisuudessa. On kuitenkin hienoa, että suuri osa tuttavistamme tietää nyt Penasta eikä asiaa tarvitse enää salailla. Eipä tuo peittely ja salailu enää kauhean pitkään onnistuisikaan, kun vatsa alkaa näkyä ja puoliväli raskaudessa häämöttää.

Rv 17+6 toinen neuvola ja muita kuulumisia

Aika juoksee vauhdilla eteenpäin ja edellisestä postauksestakin tuntuu olevan ikuisuus. Työt alkoivat ja siinä samalla vapaa-aika tuntui loppuvan. Tai no, eihän se mihinkään loppunut: on tässä edelleen illat ja viikonloput vapaita, mutta väsymys on töiden jälkeen niin suuri, että mitään ei jaksa arkena tehdä. Työpäivät olen jaksanut hyvin, mutta heti kotiin tullessa iskee uupumus ja loppupäivät menevätkin sitten lähinnä sohvalla makoillessa. Luulen (ja toivon) tämän helpottavan muutaman viikon sisällä, kun totun taas työrytmiin. Ja lupaavathan kaikki (ainakin lähes kaikki) raskauskertomukset ja -oppaat, että näillä tienoilla väsymys helpottaa ja olo muuttuu energiseksi. Sitä odotellessa.

Toinen neuvolakäyntikin oli jo jonkin aikaa sitten. Olin ajatellut kirjoittaa siitä erikseen, mutta enhän minä mitään saanut aikaiseksi. Neuvolassa meni kuitenkin oikein hyvin. Kaikki arvot olivat hyviä, ja sydänäänet kuuluivat hyvin. Neuvolantätimme on kyllä aivan loistava tyyppi ja on ihanaa, kuinka hän huomioi meidät täysin normaalina perheenä. Yhdessä vaiheessa hän tokaisi, että näkee meistä jo nyt, että meistä tulee hyvät vanhemmat. Tippa meinasi tulla linssiin. :) Ainut pientä huolta aiheuttava tekijä oli veriryhmäni, joka on A-. Itse en tästä niinkään osannut huolestua, mutta Pirkko (vähän fiksumpana) tuntui olevan enemmän huolissaan. Onneksi neuvolantätimme osasi rauhoitella Pirkonkin ja selitti, ettei nykypäivänä kannata moisesta kantaa huolta. Joudun kuitenkin menemään extraverikokeisiin, joissa selvitetään Penan veriryhmä. Mikäli hän osoittautuu rh-positiiviseksi, saan jonkinlaisen piikin vähän myöhemmillä raskausviikoilla.

Vointini on ollut väsymystä lukuunottamatta viime aikoina ihan hyvä. Pahoinvointi vaivaa edelleen noin 3-4 päivän välein aina aamuisin. Yritänkin herätä aamulla aina vähän normaalia aikaisemmin, että ehdin varmasti tyhjentää sisukseni kotona ennen kuin pitää rynnätä junalle ja töihin. Onneksi oksentelut ovat rajoittuneet vielä toistaiseksi oman kodin sisäpuolelle ja töissä ei ole tarvinnut pönttöä halailla.

Välillä seuranani on todella ikävä ja pistävä kipu aivan alaselässä/pakaroissa. Nyt tämä ei ole vaivannut muutamaan päivään, mutta välillä kipua saattaa tuntua useina päivinä peräkkäin. Usein se iskee kävellessä, mutta välillä myös maatessa on vaikea löytää hyvää asentoa kivun takia. Tämä on kuulemma normaalia eikä tarvitse huolestua. Toinen hieman ikävä vaiva on hikoilu. Tuntuu siltä, että hikoilen pahemmin kuin teinipojat - en tosin koskaan ole ollut hikoileva teinipoika, mutta voisin vaikka lyödä vetoa, että tämä on pahempaa. Suihkussa tekisi mieli käydä välillä kolme kertaa päivässä.

Ehdin saada myös ensimmäisen flunssan parin viikon työrupeaman jälkeen. Jouduin tällä viikolla olemaan pari päivää sairaslomalla. Vaikka flunssa oli aivan tavallinen syysflunssa, tuntui se vievän voimat paljon pahemmin kuin normaalisti. Onneksi selvisin muutaman päivän levolla. Sohvalla maatessani ehdin jo miettiä sitä, miltä tuntuisikaan jäädä sairaslomalle raskauden takia ennen aikojaan. Toivon, että mitään radikaalia tilan muutosta ei tule ja saan olla töissä jouluun asti. Luulen, että tulisin hulluksi, jos joutuisin vain makoilemaan kotona kuukausitolkulla.

Maha alkaa tulla jo jonkin verran esiin, ja olenkin joutunut tulemaan raskauskaapista ulos. Tästä yritän kuitenkin kirjoittaa mahdollisimman pian oman postauksen. Aurinkoisia alkusyksyn päiviä kaikille!

100 päivää raskaana

Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että voisin vielä joskus sanoa olleeni jo 100 päivää raskaana! Ihan hullua! Aika on mennyt todella nopeasti.

Vatsa kasvaa pikkuhiljaa, mutta suuresti se ei vielä (rv 14+2) näy. Todella löysillä vaatteilla vatsan pystyy vielä peittämään, mutta monet vain vähän löysät t-paidat alkavat jo paljastaa vatsan. Ihan vielä en ole uskaltanut vaihtaa kireisiin paitoihin. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta juuri ennen ulosmenoa olen kuitenkin vaihtanut vähän löysempään. Ulkona ollessamme Pirkko vilkuilee vähän väliä vatsaani ja naureskelee: kuulemma peittäminen ei enää oikein onnistu. Miten voikaan ihmistä pelottaa oman vatsan paljastaminen? En uskonut tämän olevan näin vaikeaa! Jotenkin tuntuu koko ajan siltä, etten ole ihan vielä valmis. Ehkä huomenna? Jännittää jo vähän, minkälainen vatsa on viikon päästä, kun pitäisi mennä töihin: yrittääkö peittää vai paljastaako suosiolla? Jaiks!

Olemme uskaltaneet tehdä lisää pieniä Pena-hankintoja. KappAhlista tarttui mukaan kolme kivaa bodya ja niihin sopivat housut. Myös muutamat pienet sukat taisivat päätyä ostoskoriin. Yhtenä iltana päätimme uteliaisuudesta pistäytyä Kodin1:n konkurssityhjennyksessä ja sieltä mukaamme tarttuivat muovinen Nalle Puh -lautanen ja -muki sekä settiin sopivat lusikka ja haarukka (mitään muuta kaupan hyllyillä ei oikeastaan ollutkaan!). Näitä Pena ei tule vielä vähään aikaan tarvitsemaan, mutta halvalla sai, joten ajattelimme hankkia. Voimmepa sitten syöttäessä muistella, että välineet on hankittu Anttilan konkurssipesästä. Asia, jota Pena osaa vuorenvarmasti arvostaa. Emmaljungalta löysimme alennuksesta hoitolaukun, joten ostimme senkin valmiiksi, sillä se sopii hyvin vaunuihin, jotka olemme suunnitelleet ostavamme. Pikkuhiljaa vaatekaapin Pena-hylly alkaa siis täyttyä.

Pahimmat raskausoireet ovat onneksi helpottaneet, vaikka väsymys edelleen vaivaa lähes päivittäin. Ensimmäisen kolmanneksen lopulla sain kaverikseni myös aamupahoinvoinnin. Sitä kesti noin viikot 10-13, mutta tällä hetkellä uskallan jo hieman huoahtaa helpotuksesta, sillä en ole oksentanut 4-5 päivään. Toivon, että pahin on jo takanapäin ja tästä voisi jatkaa siihen paljon puhuttuun "hehkeään" raskauden puoliväliin ja toiseen kolmannekseen.

Tähän mennessä raskaudessa eniten ärsyttävät
- isot, kasvaneet rinnat, jotka painavat ainakin tonnin ja vaativat koko ajan isompia liivejä tuekseen,
- vessahätä, joka vaivaa aina, koko ajan ja kaikkialla,
- väsymys, joka kaataa päikkäreille vähintään joka toinen päivä.

Positiivisena pidän etenkin sitä, että makeanhimo on lähes tiessään! Keväällä mopo tuntui karkaavan käsistä kaikkien herkkujen kanssa ja karkkia (etenkin salmiakkia - koska silloin vielä pystyi), suklaata ja muita herkkuja kului luvattoman paljon. Nyt raskausaikana olen syönyt todella vähän makeaa ja etenkin karkkia, koska ei vain tee mieli - lähinnä varmaan sen takia, että ei voi syödä salmiakkia. Mukavaa raskaudessa on myös se, että Pirkko pitää huolta minusta ja Penasta ja passaa meitä. :) Välillä on vähän huono omatunto, kun Pirkko tekee niin paljon ruokaa ja itse vain nukun sohvalla. Mutta ehkä se on näitä raskauden etuja, joista täytyy yrittää nauttia. Toivon, että väsymys pian helpottaisi ja voisin toimia taas normaalisti.

Raskauden puolivälikin lähestyy uhkaavasti. Kun työt alkavat, menee aika kuin siivillä. Seuraava neuvola on kahden viikon päästä, neuvolalääkäri neljän viikon päästä ja rakenneultraankaan ei ole enää kuin noin kuusi viikkoa. Huh!