keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Hiljaiseloa

Jokunen tovi on ehtinyt vierähtää siitä, kun edellisen kerran on blogia päivitellyt. Blogi on päässyt viettämään hiljaiseloa, mitä me emme kylläkään itse ole tehneet. Ehkäpä siinä syy tälle kirjoitustauolle. Viime viikkoina töissä on ollut paljon kiirettä ja iltaisin, kun kaikki työt on tehty, on ollut niin väsynyt, että kaikki ylimääräiset toimet, kuten esimerkiksi blogi, ovat saaneet suosiolla jäädä odottamaan otollisempaa hetkeä. Oikeastaan on ihan hyvä, että on ollut niin paljon puuhaa, ettei ole turhaan ehtinyt pyöritellä mielessä lapsiprojektia. Aikakin tuntuu menevän paljon nopeammin, kun on kiireitä!

Tarkoitukseni oli kirjoittaa psykologikäynnistä erikseen, mutta tuntuu siltä, etten tuosta käynnistä saa kyllä kokonaista postausta aikaiseksi. Sanotaan nyt vain, että käynti oli mielestämme hyödyllinen ja meidän mielestämme jokaisen lasta suunnittelevan pariskunnan tai henkilön tulisi käydä psykologilla. Tällaista ei valitettavasti varmaan saa kuitenkaan kirjattua Suomen lakiin. :)

Klinikalla on tullut käytyä muutamaan otteeseen: alkukierron labrat, ultra kierron kartoituksen yhteydessä, hoitosuostumuksen allekirjoitus. Verinäytteissä oli onneksemme kaikki kunnossa eikä sen puolesta pitäisi olla mitään hankaluuksia. Ultrassa näkyi hyvänkokoinen follikkeli ja nyt onkin tarkoitus metsästää ovulaatiota, josko se tällä kertaa sieltä löytyisi. Tässä kierrossa emme kuitenkaan ryhdy vielä tositoimiin, vaan odottelemme vielä seuraavaan kiertoon. Saa nähdä, ehdimmekö vielä ennen joulua tehdä ensimmäisen inseminaation, vai meneekö tuo ensi vuoden puolelle.

Hoitosuostumusten allekirjoittamisessa oli pieniä epäselvyyksiä, mikä aiheutti vähän hämmennystä, sillä alkuun lääkäri pontevasti ilmoitti, että meidän molempien tulee kyseinen paperi allekirjoittaa. Kun pääsimme hoitajan luokse, oli hän puolestaan täysin eri mieltä. Myöhemmin meille (sekä lääkärille) selvisi, että nykyään heidän käytäntönään on se, että vain hoidettava osapuoli allekirjoittaa suostumuksen. Näin siis tehtiin.

Nyt on myös luovuttaja laitettu hakuseen. Klinikalla todettiin useaan otteeseen, että luovuttajista on tällä hetkellä suuri pula eikä toiveita kannata kauheasti esittää. Toivotaan, että meille kuitenkin lahjoittaja löytyisi! Kun seuraavan kerran olemme lääkäriin yhteydessä, on hänellä toivottavasti esittää meille jonkinlaisia tietoja luovuttajasta. Jännityksellä siis odotamme, miten tämä kierto tästä etenee. Outoa ajatella, että ehkä jo seuraavasta kierrosta pääsisimme yrittämään! Jaiks!

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Ensikäynti

Niinhän siinä sitten kävi, että mekin ollaan nyt pyöräytetty projekti kunnolla käyntiin ja käyty ensikäynnillä! Tähän tarvittiin oikeastaan yksi punaviinipullo, syvällinen keskustelu, muutama excel-taulukko ja kunnon vakuuttelut siitä, että meidän ei ehkä heti ensikäynnin jälkeen tarvitse ostaa isoa farmari-Volvoa ja että asuntokaupoillekaan ei nyt ainakaan 10 vuoteen ole ihan pakko ryhtyä.

Tehtyämme päätöksen siitä, että menemme klinikalle jo tänä syksynä, täytyi kalenterista löytää aika ihan vain ajan varaamiselle. Tämäkään ei ollut kovin helppoa klinikan aukioloaikojen takia, sillä halusimme soittaa rauhassa kotoa. Saimme tästä kuitenkin jo vähän esimakua siihen, millaista sähläystä tulevat klinikkakäynnit tulevat olemaan töiden kannalta. Viikon verran odottelimme, kunnes tartuimme luuriin. Tuosta viikko eteenpäin ja astelimme ensimmäistä kertaa Väestöliiton ovista sisään.

Itseäni jännitti vähän edellisenä iltana, mutta itse h-hetkeä ei oikeastaan osannut edes jännittää, sillä aamupäivä töissä oli niin kiireinen. Väestöliiton klinikka oli viihtyisän oloinen ja henkilökunta todella ystävällistä. Itse käynti oli vähän ajattelemaani lyhyempi. Lääkäri kertoi meille lähinnä siitä, miten hoitoprosessi etenee ja mitä missäkin vaiheessa tapahtuu. Täytimme klinikalla esitietolomakkeet, sillä nämä eivät olleet ehtineet tulla meille postissa kotiin. Käynnillä ei oikeastaan tullut mitään uutta tietoa, ja sanoimmekin lääkärille, että olemme ottaneet aika paljon asioista selvää etukäteen. Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi todella hyvä fiilis! Saimme varattua saman tien myös psykologille ajan, mistä lisää myöhemmin.

Ainut hieman erikoinen kysymys, jota jälkikäteen yhdessä ihmettelimme, tuli aivan alussa, kun lääkäri kysyi minulta, aionko hankkia lapsen itsellisenä naisena vai hankimmeko sen yhdessä pariskuntana. Lähinnä kysymys kummastutti sikäli, kun menimme käynnille yhdessä pariskuntana. Jos olisin mennyt yksin, olisi kysymys tuntunut loogisemmalta. Mietimme myös, kysytäänkö samaa kaikilta heteropareilta, jotka klinikalla käyvät. No, niin tai näin, kerroimme tietenkin, että pariskuntana aiomme lapsen hankkia. Tämän jälkeen lääkäri pyysi myös Pirkkoa täyttämään esitietolomakkeen ja kohteli meitä mielestäni kuin mitä tahansa muuta (hetero)paria.

Lääkäri vaikutti positiiviselta meidän ja onnistumisen suhteen. Mitään tutkimuksia ei tosin tehty, joten tämä kaikki on vain omaa spekulointiani keskustelujemme pohjalta. Oli mukava kuulla, että alkuun yritämme suoraan luonnonkiertooni, ettei ainakaan heti tarvitse pumpata kehoon erilaisia hormoneja. Lääkäri ehdotti myös sitä, että aukiolotutkimus kannattaa tehdä varmaan vasta toisen tai kolmannen yrityksen jälkeen, jos sitä ennen ei ole onnistanut. Tämäkin oli asia, jota olin etukäteen miettinyt ja vähän toivonutkin, että tutkimuksen voisi tehdä vasta vähän myöhemmin, mikäli tarvetta ilmenee. Lopuksi lääkäri totesi, että me olemme vielä niin nuoria, että sen kannalta ei pitäisi olla mitään esteitä. :) Erityisesti tämä seikka sai hymyn nousemaan huulille! Kiva kuulla, ettemme lääkärin mielestä ole ikäloppuja. Vaimo kyllä myöhemmin sanoi, ettei mikään ihme, koska mä olen tällainen babyface!

Myös ovulaation suhteen lääkäri osasi rauhoitella ja sanoi, että joillain naisilla ovulaatiopiikki on todella nopea ja olen saattanut vain missata sen. Toki sitä itse alkaa aina ajatella kaikista kauheimpia vaihtoehtoja. Mutta yritän nyt olla stressaamatta mistään ja luottaa siihen, että oma keho toimii. Eräs tuttavani joskus totesi, että asioista on turha murehtia etukäteen, koska silloin joutuu stressaamaan ja murehtimaan kaksin verroin. Parempi ottaa päivä kerraallaan ja murehtia vasta sitten, kun siihen on oikeasti aihetta. Yritän nyt noudattaa tätä neuvoa: Jos joskus myöhemmin kehossani todetaan jotain ongelmia, aion stressata siitä vasta sitten. Siihen asti voin uskotella itselleni olevani oikea fertility goddess.