tiistai 17. marraskuuta 2015

Uusi kierto, uudet kujeet

Voin sanoa, että edellisessä postauksessa hehkuttamani hymy hyytyi kyllä aika nopeasti. Postauksen lopussa mainitsemani "pieni flunssanpoikanen" äityikin sitten kunnon taudiksi, joka nyt on kestänyt jo melkein kaksi viikkoa: suurin osa ajasta sairaslomalla sohvannurkassa, osa ajasta töiden parissa. Pikkuhiljaa alkaa jo kyllästyttää tämä sairastaminen, kun olo on kuin maantiejyrän alle jääneellä eikä tunnu helpottavan millään keinolla.

Pientä valonpilkahdusta on kuitenkin havaittavissa onneksi tässäkin risukasassa. Uusi kierto on alkanut ja sitä myötä käännettiin myös uusi sivu tässä projektissa. Ensimmäisenä kiertopäivänä oli kyllä melko jännittävä olo: vihdoinkin alkaa tapahtua! Toivottavasti tässä kierrossa pääsemme yrittämään. Otin saman tien klinikalle yhteyttä ja sain varattua ultra-ajan vajaan parin viikon päähän. Samalla sain kuulla, että loppukierrosta otetussa verinäytteessä kaikki oli ok eikä sen puolesta pitäisi olla ongelmia.

Samalla olen tässä harjoittanut ennustajan taitojani ja yrittänyt ennustaa, mille päivälle ovulaatio osuu. Jos tämä kierto on samanpituinen kuin edellinen kierto, osuu lh-huippu juuri lauantaille. Kiertoni ei kuitenkaan ole jämptisti aina samanpituinen, joten hyvällä tuurilla huippu saattaisi olla arkipäivänä. Saapi nähdä. Onneksi lääkäri oli kannustavan ja toiveikkaan kuuloinen, joten täytyy vain jaksaa toivoa, että kaikki menisi nappiin. Ultran jälkeen olemme taas asteen viisaampia. Sitä odotellessa... ehkä tautikin helpottaisi siihen mennessä.

perjantai 6. marraskuuta 2015

Yhtä hymyä koko viikko

Viikko alkoi hyvissä merkeissä, kun ovistestiin pärähti tuo mairea hymynaama piristämään elämäämme. Sen siivin leijuin ilmassa varmaan pari päivää. Pienistä asioista sitä nykyään tulee onnelliseksi! En olisi koskaan uskonut, että ovulaation löytäminen saisi minut hymyilemään näin paljon. Seuraava odotuksen aihe onkin sitten kuukautisten alkaminen. Luulisin, että suupielet tavoittelevat korvia siinäkin vaiheessa, kun tuo kyseinen päivä koittaa. Välillä odotus tuntuu piinaavalta (en edes halua tietää, mitä se on sitten joskus niinä kuuluisina piinapäivinä!). Kuka olisi uskonut, että joskus sanoisin odottavani kuukautisten alkamista näin paljon?

Onneksi odotusta helpottavat aina pienet uutiset, jotka tuntuvat tekevän tästä projektista hieman todellisemman! Saimme viimein tietää, että meille on löytynyt luovuttaja. Emme olleet esittäneet luovuttajan suhteen minkäänlaisia toiveita, sillä ajattelimme, että olemme tyytyväisiä, jos meille ylipäänsä löytyy luovuttaja. Tämän takia odotin jännityksellä tietoa siitä, minkälainen luovuttaja olisi. Olisiko hänellä samanväriset silmät kuin minulla tai Pirkolla? Entä hiusten väri? Tumma vai vaalea? Entä pituus? Näihin kysymyksiin saimme tällä viikolla vastauksen. Ja eihän sille minkään voinut: hymyilytti niin pirusti, kun tuon tiedon sain! Luovuttaja tuntui heti hyvältä ja "omalta" - jos niin nyt voi sanoa. Ominaisuudet olivat paremmat kuin olin salaa uskaltanut toivoa!

Nyt vain toivotaan, että tämän luovuttajan kanssa onnistuu. Tämän toteamista joudumme tosin odottelemaan vielä jonkin aikaa. Nyt aion kuitenkin hymyillä ja olla iloinen näistä uutisista enkä anna pienen flunssanpoikasenkaan lannistaa!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Tulihan se sieltä

Todistusaineistoa: kyllä se hymyilee!
Tämän aamun herätys oli kerrankin mukava, kun ovistestissä hymyili maireaa hymyä elämäni ensimmäinen hymynaama. Myös halpistesti (onestep) näytti vahvan viivan. Eli löytyihän se ovulaatio sieltä! Oikeastaan se tuli juuri sinä päivänä, minä olin kuvitellutkin oviksen tulevan, joten turhaan olen panikoinut. Harmittaa vaan, että tässä kierrossa ei vielä päästä inssiin, vaan sitä täytyy jaksaa odottaa seuraavaan kiertoon asti. Toivottavasti ei silloin osu viikonlopulle!