sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Vauvoja, vierailuja ja vierastamista

Yökakkaus on onneksi hieman helpottanut tällä rintamalla. Muutamia kakkavaippoja on edelleen saanut öisin vaihtaa, mutta se ei onneksi ole ollut jokaöistä eikä toimenpidettä ole tarvinnut tehdä kuin korkeintaan kerran yössä. Elättelen toiveita, että pääsisimme taas yökakkauksesta eroon.

Me olemme jatkaneet lomailua vauvaisissa merkeissä. Aluksi tuntui, että meillä ei ole ketään kavereita, joilla olisi vauvoja, mutta viime päivinä olemme tavanneet vaikka kuinka monta kaveria vauvojen kera! Näyttää siltä, että tällä hetkellä tuttavapiirissämme lisäännytään ahkerasti. Yhdellä kaverillamme on kuukauden ikäinen vauva ja toisella kaverilla kahden kuukauden ikäiset kaksoset, joten olemme päässeet ihailemaan ihan pieniä ihmisenalkuja! Heitä katsellessa ei ole voinut kuin huokaista haikeana, että meneepä tämä vauvavuosi vauhdilla! Mielestämme Penu on vielä niin pieni ja ihan vastasyntynyt eikä häntä pienempiä vauvoja ole olemassakaan. Mutta onhan tuo meidän tomera touhutyttö kasvanut jo reilusti yli 10 senttiä syntymästä, ja taitoja on tullut roppakaupalla viimeisen viiden kuukauden aikana.

Olemme tavanneet myös pariin otteeseen Penun pikkuserkun, joka on vain kolme viikkoa Penua nuorempi. Oli hauska nähdä, kuinka samankokoisia ja -taitoisia he tällä hetkellä ovat! Lisäksi vielä yksi kaveri kävi kolmekuukautisen vauvansa kanssa meillä kyläilemässä tällä viikolla. Kun Penun on laittanut kaikkien näiden vauvakavereiden viereen, on huomannut, kuinka pieni tyttömme on! Monet muut vauvat ovat kokonsa puolesta melkein samankokoisia kuin Penu, vaikka muilta osin Penu onkin selvästi vanhempi. Ensi viikolla meillä on vielä muutamat vauvatreffit, ja tapaamme paria viime vuoden puolella syntynyttä vauvaa, joten vauvaisat päivät sen kuin jatkuvat!

Muuton olemmekin ottaneet Pirkon kanssa rennosti. Ilmat eivät ole suosineet, joten olemme olleet paljon kotosalla ja käyneet välillä vähän kaupoilla. Ostimme tällä viikolla muun muassa heräteostossohvan! Onkin ihana päästä tuosta vanhasta kissankarvapesästä eroon. :D Pridet jäivät tänä vuonna väliin, koska olimme sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet raahautua Helsinkiin, eikä pilvinen ilma houkutellut ulkoilemaan. 

Eilen olimme aktiivisia ja sosiaalisia ja ajoimme päiväseltään Naantaliin sukujuhliin. Penu-parka joutui istumaan melkein koko päivän autossa, mutta hienosti hän jaksoi niin matkat kuin juhlatkin. Juhlissa tosin oli pelkkiä vieraita ihmisiä ja melko kova häly, joten Penu pelkäsi ja vierasti jonkin verran. Vierastamista meillä on ilmennyt nyt jo melkein parin kuukauden ajan. Penu on selvästi vähän hitaasti lämpeävää sorttia ja tarvitsee oman aikansa ennen kuin uskaltaa mennä vieraaseen syliin. Silloinkin alahuuli kääntyy nopeasti mutrulle ja ilmoille kajahtaa rääkyitku, johon auttaa vain äidin syli rauhaisessa tilassa.

Yritämme vieraiden kanssa ottaa aina mahdollisimman rennosti ja varovasti, jotta Penu ehtisi tottua ihmisiin. Yleensä hän on kiltisti ja jaksaa hyvin, kun tilannetta saa seurata aluksi tarpeeksi kauan äitien sylistä (esimerkiksi kahvipöydässä) eikä Penuun kiinnitetä liikaa huomiota. Pelottavimpia ovat ihmiset, jotka innoissaan tunkevat naamansa heti Penuun kiinni ja olisivat ottamassa syliin heti ulko-ovella. Kavereiden kanssa vierailut onnistuvat usein helpommin, koska he ovat usein ehkä kiinnostuneempia minusta ja Pirkosta ja seurustelevat meidän kanssa, kun taas sukulaiset hyökkäisivät heti Penu-raukan kimppuun ja antaisivat kaiken huomionsa vain hänelle. Tässä kohtaa joudumme aina toppuuttelemaan innokkaita.

Toivomme kovasti, että vierastaminen helpottaisi jossain vaiheessa, jolloin Penun uskaltaisi paremmin jättää hetkeksi hoitoon tai edes antaa jonkun toisen syliin. Tosin täytyy vain olla tyytyväinen siihen, että Penu tunnistaa vanhempansa (ja selkeästi pitää meistä :D)! Ei meillä onneksi oikeasti ole mikään kiirus saada Penua hoitoon, vaan mielellämme nautimme ajasta oman porukkamme kesken. Olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa, jos ei tarvitsisi jännittää, meneekö koko vierailu turvallisesti äitien sylissä jossain toisessa huoneessa, kuin missä vieraat ovat.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Voihan kakka sentään!

Olen kuullut, että vauvat kakkaavat täysin omaan tahtiinsa: on normaalia, että pyöräyttää tortut kerran kymmenessä päivässä tai vaihtoehtoisesti kymmenen kertaa päivässä. Ja kaikkea tältä väliltä. Meidän Pena kuuluu (valitettavasti) tähän jälkimmäiseen ryhmään. Eilen aloimme jo naureskella, kuinka paljon tällainen pieni tiitiäinen voi päivän aikana kakata!

Monet tutut ovat kertoneet, että joskus 4-5 kuukauden hujakoilla on päästy tahtiin pari kertaa viikossa. Tätä olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa, mutta meidän pieni läpipaskoja ei päästä äitejä helpolla: pyllyä saa pestä useita kertoja päivässä. Ei sillä. Olen todellakin tyytyväinen, että pienen vatsa toimii ja kakkaa tulee, mutta kyllä se jossain vaiheessa voisi minun puolestani vähentyä.

Viime yö tuntui kovin kakkaisan päivän jälkeen rikkovan kuitenkin kaikki ennätykset! Olimme keväällä päässeet jo ihanaan yökakattomuuteen eikä öisin tarvinnut vaippoja vaihdella. Kesäkuun puolivälin tienoilla alkoi taas kerran yössä kakkaaminen, mikä heikensi yöunia pyllypesun takia. Olimme päässeet näistä juuri eroon ja olleet taas pari yötä yhdellä vaipalla, kunnes neiti viime yönä päätti vetää yhden tunnin aikana KOLMET kakat! Kaksi ensimmäistä kertaa vaihdoimme vaipan mukisematta Pirkon kanssa vuoron perään. Kumpaisellakin kerralla Penu heräsi iloisena hoitopöydällä ja aloitti korvia hivelevän, sulosointuisen vanhan oven narinaa muistuttavan huutolaulelun, jota hän on nyt harrastanut muutamat päivät korkealta ja kovaa. Juuri kun olimme saaneet hänet takaisin sänkyyn rauhoittumaan, alkoi kähnäys ja vääntö, minkä seurauksena jonkin ajan kulutta kuului aina "TRÖÖÖÖT" ja sen päälle pientä plörinää. Huoh. Voihan kakka sentään! Kolmannen kerran jälkeen emme voineet enää kuin nauraa Pirkon kanssa. Ajattelin, että tämän on pakko olla joku luonnon huono vitsi. Viimeisen kerran jälkeen neitokainen oli niin onnellisesti unten mailla, että päätimme jättää pyllypesun aamuun, vaikka kärsimmekin paskamutsifiiliksestä koko loppuyön.

Ei ihme, että meidän neiti on pieni kuin peipposen poikanen, kun kaikki ruoka humpsahtaa saman tien vaippaan! Viisikuukautisneuvolassa painoa oli piirun verran vajaa kuusi kiloa ja mittaa reilut 62 senttiä. Siro pieni tyttö hän on, vaikka kakkaa kuin kovemman sarjan ammattilainen!

Ensi yötä odotellessa...